sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lämmityskauden loppua

Keväinen tervehdys kaikille lukijoilleni ympäri maailmaa täältä Aurajoen alkulähteiltä, Pöytyän rantatörmiltä ja puusuutarin töllin töyräiltä. Kevät näytti tänään sunnuntaina parasta puoltaan ja pieneen puuhasteluun pihamaalla oli mukava tarttua. Lämmityskauden loppupuolellakin polttopuut teettävät vielä työtä tällaiselle keräilijälle, jonka tulevat talvivarastot odottavat täydentämistään vuosien päähän.

Kerroin tuolla ensimmäisessä kirjoituksessani lämmityskauden alkamisesta ja hormien massaamisesta, jonka tein viime kesänä kahteen taloni savuhormiin. Aikaisempina talvina hormeissa lämmityskauden loppupuolta lähestyttäessä tapahtui rapautumista ja veto heikkeni ja savu pyrki huoneeseen. Kun keväällä nuohooja kävi tutkimassa ja puhdistamassa hormeja, sai hän vedon palautumaan. Myös itse syksyllä ja talvella lämmityskauden aikana puhdistin tiettyjä hormien vaakavetoja, ja sain vedon pysymään kohtalaisena kevääseen. Mutta välipohjasta ylöspäin hormeissa oli sisäpinnassa rikkonaista pintaa joka kosteudesta oli lähtenyt joskus rapautumaan, kun talo oli ollut parikymmentä vuotta autiona ja ilman suojaa piipun yläpäässä. Suunnitelin tuota hormien sisäpuolista massausta pari vuotta, ja päädyin lopulta käyttämään siihen käyttöön tehtyä laadukasta saksalaista hormimassaa. Säkillinen tätä kuiva-ainetta maksoi sata euroa ja ostin niitä kaksi. Sain massattua kahdeksan metriä puolenkiven hormia tällä määrällä ja se riitti tähän taloon. Työ teetettynä alaan erikoistuneella liikkeellä olisi ollut kustannukseltaan kymmenkertainen. Työ itsessään ei ollut varsinaisesti vaikeaa, mutta huolellinen pitää olla, niinkuin kaikessa tekemisessä yleensä.
Nyt ensimmäinen lämmityskausi hormimassausten jälkeen osoitti itselleni, että työ kannatti tehdä. Veto on säilynyt läpi talven hyvänä eikä rapautumista ole enää tapahtunut.
Ennen massaamineen ryhtymistä nuohosin itse huolellisesti hormit ja kostutin massattavien hormien sisäpinnat puutarhaletkulla, jossa kierrettävä suutinkärki ja sumutusasennolla. Rapattavat pinnat tulee yleensä kostuttaa ennen tehtävää rappausta.

Tästä aiheesta näytti olleen keskustelua Virossa rakentamissivusto ehitusfoorumissa, jossa oli linkki puusuutari-blogiin ja tähän kirjoitukseen. Siellä epäiltiin, ettei massa kuitenkaan pysyisi hormin sisäpinnassa. Voin kuitenkin sanoa yhden lämmityskauden jälkeen omasta kokemuksestani, että hyvin näyttäisi pysyvän. Kesämmällä nuohooja saa antaa oman arvionsa massauksen onnistumisesta.

Olen tehnyt myös kokemusperäistä tutkimustyötä nyt lopputalven ajan, ja polttanut pelkkää haapapuuta kamarien pönttöuuneissa. Tästäkin polttopuuasiasta kirjoitin alkutalvesta, ja siitä, kuinka kuulemani mukaan haapapuun polttaminen myös puhdistaa ylösvirtaavilla palokaasuillaan savuhormit, ja tekee siinä nuohoojien työtä. Pönttöuunien poskikanavissa on hankalasti nuohottavia kohtia, ja sinne voi jäädä piki ja noki kytemään kuumuudessa, jos lämmittämiseen on käytetty pelkkää havupuuta. Silloin peltejä ei voida kokonaan sulkea, vaikka hiillos pesässä olisikin jo tummunut.

Suunnitelmissa ja tavoitteissa olisi päästä aloittamaan vanhan savusaunan korjaustyöt lähiviikkoina. Ajatus oli sellainen, että keskikesän juhlan aikaan olisi jo mukava saada löyhäyttää simaiset mesilöylyt vanhan hirsisaunan kuumista kiuaskivistä. Kuitenkin päivät palkkatyössä vaatii oman energiansa ja sitoutumisensa niihin tavoitteisiin, joten omat työt siirtyvät varmasti vähän. Jokaisella työmaalla on oma mielenkiintonsa, ja niihinkin tekemisiin haluaa tarttua. Kuitenkin askareet oman kotitöllin töyräillä odottavat varmasti. Eivät karkuun lähde eivätkä tekemättä valmistu.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti