Korjauskelvoton vanha hirsirakennus

Tänään osui silmiini Turun Sanomissa artikkeli, joka käsitteli vanhan hirsitalon peruskorjausta Paraisilla. Artikkelissa yksi lause oli varsinainen lausekukkanen ja varmaan pelkästään toimittajan kynästä lähtöisin.

Lainaus: "Muun muassa rakennuksen mädäntynyt hirsirunko on uusittu,..."

Hirsirunko ei varmaankaan ole ollut mädäntynyt. Lahoa on varmaan ollut siellä täällä, mutta vanha hirsitalo ei mädänny. Lahoaminen tapahtuu hapellisessa tilassa, kun taas mädäntyminen hapettomassa.

Jos hirsirunko olisi uusittu, niin sehän tarkoittaisi, että vanha talo on purettu ja uusi rakennettu tilalle. Silloin ei olisi kysymyksessä korjausrakentaminen, josta kuitenkin artikkelissa puhuttiin. Hirsiä runkoon on varmasti uusittu lahonneiden tilalle. Paraisten hirsitalo on kuitenkin ollut korjauskelpoinen.

Pahimmin kauttaaltaan lahonneita hirsirunkoja olen nähnyt vanhoissa navetoissa ja karjasuojissa. Pienessä matalassa hirsirunkoisessa navetassa, jossa on ollut pari - kolme lehmää, on jo niistäkin lähtenyt kosteuden määrä ollut melkoinen. Ilmanvaihtotorvi on varmasti suljettu pahimmilla pakkasilla ehkä heinäsäkillä lämmönhukan estämiseksi. Kahdenkymmenen vuoden käyttö on riittänyt lahottamaan hirsirungon korjauskelvottomaan kuntoon, ja välipohjakin, eli navetan katto on romahtanut kannatinhirsien lahottua.

Kerran olen nähnyt myös talon, joka oli vanhana hirsitalona ostettu. Kaikki näkyvät pinnat oli uusittu sisällä ja ulkona edellisen asukkaan toimesta. Kuitenkin uudet asukkaat olivat jotain ruvenneet epäilemään ja irroittaneet levyjä seinistä, katoista ja lattioista. Hirsirunko oli täydellisen tohjo ja pehku. Mitään ei ollut tehtävissä. Siinä oli todennäköisesti saneerattu vanha karjasuoja asuinkäyttöön ja kysymyksessä oli myyjän puolelta petokselta vaikuttava liiketoimi. Vanhaa hirsitaloa itselleen etsineitä ostajia oli petetty pahemman kerran. Alkamassa oli silloin kaupan purku ja oikeuskäsittely.

Nämäkään vanhat karjasuojat ei ole olleet mädäntyneitä vaan lahonneita. Myös kellonsoittajan pihanperän erillinen pieni eläinsuoja oli perusteellisesti lahonnut ja korjauskelvoton. Siihen oli johtanut vesikaton vuotaminen. Vanha pärekatto oli varmasti ollut tarkoitus peittää pellillä, niinkuin muidenkin piharakennusten, mutta lähtö kunnalliskotiin oli tullut sitä ennen vastaan.

  

Kesäsauna tilauksessa

Seuraava saunatyö on tilaustyö ja tekemistä vaille valmis. Siihen on varattuna vanhan puretun omakotitalon hirret, jotka on varastossa odottamassa puusuutarin tontilla ja suojattuna talvea vasten. Kun kevätaurinko alkaa lämittämään ja kuivattamaan maata, on aika tarttua seuraavan saunan rakennustyöhön.
Kehikon veistän ja varaan ensin omalla tontillani, josta valmis kehikko siirretään osina lopulliselle paikalleen. Tästäkin saunasta tulee sähkötön kesäsauna, jota voi lämmittää talvellakin.

Kevättä odotellessa rakentelen tätäkin saunaa usein ajatuksissani.

Vihtoen viha viilenee, saunoen sappi sammuu

Aamupäivän nuohoustyön päätteeksi oli mukava viettää iltapäivää leppoisasti saunoen. Juhannussaunaan päästiin sitten vasta lokakuun viimeisillä päivillä.
Tekemistä jäi vielä seuraavallekin keväälle, kun saunakamari puuttuu oikeastaan kokonaan, mutta saunomista se ei estä.
Ensilöylyt tuli heitettyä, kun lauteista oli vasta ylätaso tehtynä. Senkin jälkeen on saunottu, ja on siinä jotain palkitsevaa istua siellä selkä noenmustaa hirsiseinää vasten löylyn laskeutuessa, muistellen mennyttä kesää ja saunaremontin eri vaiheita.
Tuskailin tuossa syksyn alussa yhden naapurimme vanhemmalle isännälle, että "kylläpä kuluu aikaa tämän saunan korjaamiseen". Hän siihen vastasi, että "kuluu kait, kun teet kaiken niin perusteellisesti".

Korjausrakentaminen ei ole hätäisen miehen tai naisen hommaa. Reilu viisi vuotta sitten tämän paikan ostin ja pian neljä vuotta olen täällä jo asunutkin. Vasta nyt sain saunan kylpemiskuntoon.
Uusia rakennuksia saisi paljon nopeammin käyttökuntoon, mutta itse haluan korjata vanhaa ja palauttaa jotain siitä vanhasta ajasta vielä tähän päivään.

Muuripata osoittautui oikein hyväksi veden lämmittämiseen. Veto on hyvä ja aika pienellä puumäärällä saa jo lämmintä vettä. Vanha muuripata oli suuluukuton, mutta tähän tein roikkuvamallisen suuluukun kipinäsuojaksi. Samalla se hillitsee turhan suurta vetoa.
Kiuas on jatkuvalämmitteinen, Turun telakalla kurssityönä aikanaan jonkun tulevan laivanrakentajan tekemä. Tulipesässä on ainepaksuutta varmaan vieläkin kymmenisen milliä, vaikka se on ollut jo vuosikausia käytössä edellisessä saunassa. Telakalla raudan kanssa ei ole tarvinnut pihistellä, ja näitä kiukaita siellä on valmistettu kurssityönä varmaan vähintäänkin satoja vuosien ja eri vuosikymmenien aikana. Siinä oli yhdellekin riskille miehelle totinen paikka nostaa se yksin Transitin kyytiin.
Kiuas oli jo aikansa palvellut, mutta pienellä hitsaamisella halusin antaa sillekin vielä vähän lisäaikaa. Kiviä ladoin siihen kahdeksankymmentä kiloa, joten löylyt on aika pehmeät ja riittää näinkin isoon saunaan, jossa kokoa lähes kolmekymmentä kuutiota.

Ison saunan lämmittäminen ja siellä saunominenkaan ei ole hätäisen miehen tai naisen hommaa sekään. Sauna on vanha savusauna ja siellä oli liki puolen saunan suuruinen kuivatuslava pellaville ja viljalle. Sitä ei kuitenkaan nyt tarvittu, joten poistin niistä kannatinhirsistä toisen. Seinän vieruisen kannatinhirren jätin, koska sen päälle voi laittaa vaikka rivin vesiastioita nurinpäin.
Sauna ei lämpene nytkään hetken mielihalusta, vaan siihenkin on varattava iltapäivän verran kiireetöntä aikaa. Saunominen täällä on harras tilaisuus, niinkuin se on ollut vuosisatoja ennen meitäkin menneillä sukupolvilla. Tunnelma siellä ilman sähkövaloa on aika kaukana pienen sähkösaunan tunnelmasta.

En kehdannut tehdä isoon saunaan pieniä lauteita, joten tilaa omalle liikkumiselle on riittävästi. Täällä on tilaa sopivasti yhdelle ja kahdelle saunojalle, ja myös saunavieraille.
Lauteet on neljä senttiä paksua tuppeensahattua haapaa. Reunat sahasin itse ja höyläsin käsikutterilla istuinpinnan. Laudepuiden reunat viistin pienellä käsihöylällä ja lautojen päädyt puukolla.
Perinteisen käsityön leimaa saa sillä, että ei käytä konehöylättyä mittatarkkaa puutavaraa, vaan työstää puun itse sopivan rouheasti. 

Noen mustaamaan hirsiseinään piti tehdä uudesta puusta pintapaikkaa vanhojen lauteiden kohdalle, jossa oli hirsiseinän sisäpinta lahonnut. Mustasin uuden puun nokivedellä, ja paikkaa ei nyt helposti edes huomaa.

Saunan puinen lattia

Vanha saunamme on niinsanottu kesäsauna, jota voi kuitenkin yhtä hyvin lämmittää talvella. Saunalla ei pidetä peruslämpöä, joten talvella vesisaavit ja pata on hyvä tyhjentää saunapäivän päätteeksi, että jäätyvä vesi ei halkasisi astioita. Sähköäkään ei saunalle laiteta, vaan tunnelmoidaan kynttilänvalossa sitten talven pimeässä.

Lattian rakensin puusta menneenä viikonloppuna samaan tapaan kuin vanhakin oli rakennettu. Anturalaattoina lattianiskojen alla käytin tavallisia pihalaattoja, joita laitoin kaksi päällekkäin. Savipohja oli nyt kova, mutta jätin sillä tavalla enemmän painumavaraa, joten puu ei ole savimaahan kosketuksissa lähivuosina. Maa oli noussut vanhaan lattiaan kiinni, mutta lahoaminen oli ollut hyvin pientä siitä huolimatta. Vanhan lautalattian luulisin olleen kuutisenkymmentä vuotta vanha.
Vesikouru vanhassa lattiassa oli puinen, mutta nyt laitoin siihen uuden sinkityn räystäskourun. Kourusta veden voi johtaa lain vaatimaan saunavesien suodattimeen.

Puisessa lattiassa parasta on, että se on talvellakin lämmin paljaalle jalalle ja miellyttää silmää. Tietenkin betonilattiallekin voi laittaa saunapäiväksi puiset ritilät. Lattian tein tavallisesta sahapintaisesta laudasta, koska sitä nyt sattuu itsellä olemaan. Laudoituksen tein kaksinkertaisena vanhalla mallilla ja siten, että lautojen saumat päällimmäisessä ja alimmaisessa kerroksessa ei ole samalla kohdalla, joka antaa tuulensuojatiiveyttä. Lattian alla on tärkeää olla hyvä tuuletus, jolloin lattia pääsee kuivumaan ylä- ja alapuolelta.

Kokemusta samanlaisesta lattiasta on itsellä nyt kymmenen vuoden ajalta, jonka tein metsämökkimme kesäsaunaan. Sen tein höylätystä lattiaponttilaudasta, ja mitään merkkiä lahoamisesta ei vielä ole.
Tämän puusuutarin mökin saunan lattialautojen reunakulmat höyläsin viistäen pienellä käsihöylällä, ja aikomus on vielä hivaista pintaa nauhahiomakoneella, ettei kukaan saisi tikkuja jalkapohjiinsa. Myös lattialautojen päät lattiakourun reunassa pyöristän.

Silloin kun metsämökkimme saunan lattian tein, niin kävi mielessä, että pitäisikö sitä käsitellä jollakin aineella tummumiselta ja muulta. Rakennustarvikekauppias suositteli kyllästämään lattian pinnan niinsanotulla saunasuojalla, jolla on olemassa oma kaupallinen nimi. Mitään haittaa siitä ei hänen mukaansa olisi, vain pelkkää hyötyä. Sitä käytetään yleisimmin lauteiden ja seinien suojaamiseen. Soitin kuitenkin valmistajalle ja kysyin vielä varmistuakseni asiasta. Valmistajan vastaus oli, että ei missään tapauksessa saunasuojaa saunan puiseen lattiaan. Saunasuoja tekee niinikään muovisen vesihöyryä läpäisemättömän kalvon puun pintaan. Saunan puolelta lattian saa kuivaksi, kun laittaa jatkuvalämmitteiseen kiukaaseen pari puuta vielä viimeisten löylyjen jälkeen. Alapuolella hyvä tuuletus kuivattaa lattiaa, mutta sieltä kuitenkin maakosteutta nousee vesihöyrynä, joka puskuroituu lattiaan ja pysähtyy sitten lattiapinnan saunasuojan muovikalvoon. Tässä kohtaa tapahtuisi lahoamista. Kun puulattia on läpihengittävä, on sen lahoaminen oikein käytettynä lähes olematonta. Eli ne pari puuta saunan pesään viimeisten löylyjen jälkeen.

Kauppiaat ja muut kaupalliset toimijat ovat vähän huonoja rakennustapaneuvojia vanhan korjaajalle juuri siksi, että heidän ensisijainen tarkoituksensa on myydä materiaalia ja palvelua. Myös lainsäädäntö on valjastettu liiaksi kaupallisten toimijoiden palvelukseen. Uutta rakennustapaa ja vanhan korjaamista ei osata erottaa toisistaan.

Itsekin tässä puusuutarin saunan vesipadan pohjamuuria korjatessani olin jo aikeissa käyttää niinsanottua lattiaprimeriä, eli valutyön pohjustetta. Ajattelin, että saisin ehkä uuden valun tarttumaan vanhaan vähän paremmin, mutta tuoteselostetta lukiessani huomasin taas hyvin pian, että pohjustehan on muovia. Vanha pohjalaatta on valettu aikanaan suoraan savimaan ja irtokivien päälle. Silloinhan sieltäkin nousee maakosteutta betonia pitkin, joka sitten haihtuu saunan huoneilmaan. Primerillä olisin katkaissut maakosteuden nousun sinne betonin sisälle, joten rapautumiselle olisi ollut paremmat olosuhteet. Tähän muoviasiaan törmää jatkuvasti, ja saa olla tarkkana, jos haluaa pysyä muoveista erossa omassa korjausrakentamisessaan. Monet betonikivijalat ja ulkoportaat on viime vuosikymmeninä maalattu muovisokkelimaaleilla, ja niissä näkee paljon betonipinnan rapautumista.

Joskus vanhaan taloon lisätyllä muovisella kokolattiamatolla on saatu aikaan sama tilanne. Alapohjan kostea ilma on puskuroitunut hengittävämateriaalisiin lattiarakenteisiin, joka ei ole päässyt nousemaan ja haihtumaan muovimaton läpi huoneilmaan, vaan tiivistynyt sinne muovimaton alapintaan ja pitänyt lattiarakenteiden suhteellisen kosteuden koholla. Kuiva maapohja ja alapohjan hyvä tuuletus on tietenkin tässä tärkeintä, mutta huonommallakin tuuletuksella ja kosteahkolla maapohjalla rakenne voi vielä toimia, kun se säilytetään hengittävänä. Huoneilmasta kosteus on perinteisessä elämäntavassa poistunut alipaineella tulisijojen savu- ja ilmahormien kautta.
Kallioperustallekin rakennettu vanha talo voi olla alapohjan ilmanalaltaan hyvin kostea, jos sadevedet ohjautuvat sinne. Muovikokolattiamatolla katkaistu kosteuden läpikulkeutuminen on useissa vanhoissa taloissa salakavalasti lahottanut lattiarakenteita.

Nykyrakentamisessa maakosteuden nousu katkaistaan perustusten maa-ainesten vaihdolla, eli sepelitäytöllä.

Muurattu vesipata

Oman saunan remonttityö liikahti viime viikonvaihteessa taas vähän eteenpäin, kun sain muuratuksi vesipadan vanhan muurin tilalle. Valurautainen varsinainen pata oli ehjä, joten ei ollut ajatustakaan vaihtaa vesipataa mihinkään kevyempään. Muuratussa vesikin pysyy varmasti pidempään lämpimänä.

Vanha muuraustyö oli tehty kalkkilaastilla joka on hieman joustavampaa rakenteeltaan kuin nykyaikainen sementtipohjainen muurauslaasti. Toinen vaihtoehto tulisijan ulkokuoren muuraamiseen olisi ollut saviuunilaasti, joka olisi myös joustavampaa. Muurauslaasti on kuitenkin saviuunilaastia halvempaa, joten se oli riittävä syy päätyä muurauslaastiin.  

Vanhan vesipadan muuri oli murtunut routimisen seurauksena, samoin kuin pohjalaatta jonka päälle savupiippu ja tulisijat on tehty. Koputtelin irti ja nostelin pois kaikki irtoavat palat vanhasta pohjalaatasta. Sitten raudoitin huolella ristiin ja valoin pohjalaatan jonka päälle muurasin tämän uuden vesipatamuurin. Vesipata on periaatteeltaan suuluukuton, mutta taivutin ja muurasin tulipesän suuaukon yläreunaan harjateräksestä poikkiraudan, johon askartelen rautalevystä roikkuvamallisen suuluukun. Luukun voi sitten nostaa kokonaan pois.
Savukanava lähtee tulipesästä kuten vanhassakin mallissa tulipesän takaa oikealta ylös. Kiertää sitten koko kierroksen valurautapataa ja liittyy savupiippuun. Padan korkeutta suhteessa tiilijakoon oli vähän hankala miettiä etukäteen, kun ajattelin tehdä muuraustyön niinsanotusti puhdasmuurauksena. Viimeiseksi päätinkin sitten laittaa ohuet tulitiililaatat jotka piilotin muurin pintaan muurauslaastilla.
Koepoltossa paperin kanssa veto oli tosi hyvä.

Käytin vanhoja tiiliä palomuurien muuraamiseen hirsiseinän suojaksi, joita olin purkanut vanhasta vesipadasta ja joita olen löytänyt pihamaan kaivuutöidenkin yhteydessä. Vanhat poltetut savitiilet ovat säilyneet vuosia ja vuosikymmeniä kosteassa maassa murentumatta. Niissä laatu, väri ja muoto vaihtelee mukavasti ja antaa elävyyttä ja patianaa muuratulle pinnalle. Sitä saman patinan halpahenkistä jäljitelmää monet hakevat kaupasta sisustamiseensa.

Tiilissä on jälkiä niiden valmistamistavasta ja ajasta eri vuosikymmeniltä menneisyydestä. Joissakin tiilissä on merkkejä sarjatuotannon menetelmästä, puumuoteista ja pinnan leikkausjäljistä. Vanhimmissa tiilissä koko- ja laatuerot ovat suurempia, eli ne on ehkä vielä enemmän yksilöllisenä käsityönä tehtyjä. Niissä on myös jälkiä heinillä kuivattamisesta ja muutama pienen käpälän jälki. Olisiko kissa juossut tiililetkan yli niiden kuivumisvaiheessa. Olen myös nähnyt lapsen pienet varpaanjäljet vanhassa tiilenkulmassa, jonka tiilen uunimuurari muurasi tuvassa uunin kulmalle näkyviin emännän toivomuksesta. Minkälainen elämäntaival lapsella sitten lienee ollutkin, niin varpaanjäljet on ja pysyy ajassa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Vanhempi sukulaismies muisteli tässä kerran, kuinka hän pikkupoikana oli tiilien valmistustyömaalla mukana ohjastamassa hevosta, jonka tehtävänä oli pyörittää savipruukia. Hevonen oli valjastettuna kiinni aisaan, joka taas oli akseloitu keskitolppaan, eli hevonen kulki ympyrää. Savipruuki lienee ollut kaivettu kuoppa siinä keskitolpan ympärillä, johon vettä, savea ja ehkä hienoa hiekkaa lapioitiin. Hevonen sitten siellä aisan toisessa päässä ja aisan välissä jonkinlaiset pruukia sekoittavat aurat.

Savupiippu saunassa on muurattu varmasti -80 -luvulla ja ollut vain muutamia kertoja käytössä, ennenkuin kellonsoittajan oli muutettava kunnan vanhuspalvelujen hoidettavaksi.
Vesipata oli selvästi vanhempi ja piippu olikin muurattu vesipadan kylkeen, eli päinvastoin kuin yleensä. Kuvia saunasta ennen remontin alkua löytyy edellisistä teksteistä.
    

Saunalla tapahtuu

Jotain sentään tapahtuu täällä saunankorjaustyömaalla, vaikka kesä tuntuu jälleen kerran kuluvan huomaamatta syksyyn. Mutta vielä on kesää jäljellä ja kyllä sitä jotain tekemään täälläkin ehtii.

Polttopuiden teko on työllistänyt ja työllistää vielä, vaikka sitä työtä ei tälle kesälle ollut tarkoitus jättää. Vuodenvaihteen myrsky ja mylväys kuitenkin muutti monella suunnitelmia. Näillä lakeuksilla on ollut mielenkiintoista katsella pihapiirejä matkanteon varrella, joihin useisiin ilmestyi kevättalven aikana vähän isompia ja pienempiä tukki- ja polttorankakuormia. Kevään ja kesän kuluessa nämä puupinot on muuttuneet ja vaihtuneet polttoklapi ja halkokasoiksi, sekä sahatavarataapeleiksi.

Vanha savusauna puusuutarin pihanperällä on nököttänyt paikallansa nurkkakivien varassa varmasti sen reilu kahdeksankymmentä vuotta, mikä aika on päärakennuksenkin rakentamisesta kulunut. Savupiipun ja peltikaton kellonsoittaja rakennutti siihen vielä uudet viimeisinä elinvuosinaan kahdeksankymmentäluvulla, mutta ulkovuorilauta oli varmasti perua viisikymmentäluvulta. Saunaeteisessä runkotolpissa ja ovenpielissä on jälkiä aikaisemmista laudoituksista ja saranapaikoista, eli nyt purettu laudoitus oli tässäkin saunassa jo toinen. Hirsirungossa kuitenkin ensimmäinen, eli hirsirunko on ollut paljaana reilusti parikymmentä vuotta. Sen saman minkä tilan päärakennuskin.

Saunan ulko-ovi on yksinkertainen lautaovi, mutta hyväkuntoinen sellainen ja sen kuusikymmentä vuotta vanha. Päätin sitten jättää sen vielä käyttöön. Myös vanhoja sepäntakomia saranoita ja heloja halusin säilyttää toimivina yksityiskohtina vanhasta rakenteesta. Saunan päädyn puuliiterin kulmassa on kulunut lenkki, joka on varmasti ollut hevosen liekalenkki.
Nyt saa saunan ulkovuoraus aloittaa taas kerran hiljaisen harmaantumisensa.

Saunan sisällä ei ole muuta uutta vielä tapahtunut kuin, että saunaeteinen sai lattian ja eteisen perälle tuleva saunakamari purueristetyn lattian ja yläpojan. Sisätyöt jatkuvat parin, tai muutaman viikon sisällä, kun saunan päätyliiteri on saatu täytettyä saunapuilla.

Korjaustyö saunalla alkaa

Kyllä tämä oman vanhan saunan käyttökuntoon korjaaminenkin pääsee vähä vähältä käyntiin. Kuluneena viikonloppuna vaihdoin lahonneen alahirren uuteen, ja korvasin ikkunan alahirsissä olleet lahovauriot laudasta ja pattingista tehdyllä kotelorakenteella. Kaikkea vähäistä lahovikaa ei ole tarkoituksenmukaista vaihtaa vanhassa paikallaanolevassa hirsisaunassa, koska ulkopintaan tulee uusi ulkovuorilauta suojaamaan sääolosuhteilta vanhaa hirttä.
Nytkin hirsissä on nähtävissä alkaneita lahovauriopaikkoja, jotka ovat tulleet silloin kun hirsipinta on ollut paljaana. Kuitenkin ne ovat säilyneet lähes muuttumattomina ulkovuorilaudoituksen alla sen viisi-kuusikymmentä vuotta, jonka edellinen ulkovuoraus siinä oli. Ulkovuoraus on vanhalle hirsikehikolle hyvä suoja sääolosuhteita vastaan. Vanha jäkäläkin hirrenpinnassa oli säilynyt laudoituksen alla.

Hyvänä sääntönä on pidettävä, että kun hirsirungon lahovaurioita korjataan, tulisi uuden puun syysuunnan olla sama, kuin hirsirungossa. Eli vaakahirsirakenteessa vaidettavan rakenneosan syysuunta myös vaakaan. Tämä taas johtuu siitä, että puu niinsanotusti elää säteensä suuntaisesti. Puu ei turpoa tai kutistu pituussuuntaisesti.

Sitten taas kun itsellensä värkkää, saa tehdä miten tykkää. Hyvä on kuitenkin tietää mitä on tekemässä. Varmaan joku alan vakavamielinen harrastaja sanoisi, että ikkunan alapuolisten parin hirren korvaaminen kotelorakenteella on väärin korjattu. Syy siihen onkin se, ettei nyt sattunut vanhaa vaihtohirttä olemaan, ja en sitä viitsinyt lähteä mistään hakemaan. Eikä näin pienen rakenneosan korvaaminen kotelorakenteella vaikuta hirsien laskeutumiseen juuri mitenkään hirsirungossa, joka on samalla paikalla laskeutunut varmaan toistasataa vuotta.

Kotelorakenteessa on käytetty saunasta muualta purettua vanhaa puuta. Sisäpintaan tuli nokeentunutta vanhaa lautaa nokisten hirsien rinnalle. Lauta on perua jostain vanhan savuisen pirtin tai saunan seinästä, ja on ollut viimeiset kahdeksankymmentä vuotta päätalon trossipohjalaudoituksessa. Sinne se on päätynyt aikanaan vanhasta puretusta rakennuksesta. Joitakin lahopaikkoja tämän saunan sisäseinissä on, joita meinaan korjata tällä nokeentuneella laudalla tekemällä siitä pintapaikkoja. Hirsiseinät olisi tarkoitus jättää sisällä näkyviin.

Kotelorakenteen ulkopuolella on saunan vanhaa ulkovuorilautaa ja pellavaa eristeenä. Saunan hirsiseinien ja ulkovuorilautojen väliin tulee tuulensuojaksi bitumivuorauspaperointi ilman mitään tuuletusrakoja.  Uusi ikkuna on puhdetyö jo parin vuoden takaa ja tätä saunaa varten tehty.
Saunasta ei ole tarkoitus entisöidä museorakennusta, vaan korjata se vanhan rakentamisperinteen hengessä omaan käyttöön.