maanantai 26. elokuuta 2013

Ylähirren vaihtoa, pinkopahvitusta ja tapetointia

Kuluneelle elokuulle olin varannut pari viikkoa aikaa viehettävään vanhaan maalaistaloon, joka ulkoapäin näyttää enemmän Peppi Pitkätossun Huvikummulta kuin maatilan päärakennukselta. Talo on siis ympäristöönsä hieman epätyypillinen ja näyttäisi kuuluvan enemmänkin johonkin vanhan kaupungin vanhalle puutaloalueelle.
Aikataulua työlle aloimme sovittamaan reilu puoli vuotta aikaisemmin, eli viime vuoden lopulla.

Talo on valmistunut 1920- luvun alussa ja siihen on tehty arvattavasti perusteellisempaa remonttia ja perusparannusta jo sotien jälkeen 1940- luvun loppupuolella suuren jälleenrakennuskauden aikaan. Viimeisintä remonttia 1980-1990 lukujen taitteessa voisi kutsua enemmänkin ajan hengen mukaan peruspilaamiseksi. Itse annan mielelläni sanoille saneeraus ja peruspilaaminen saman arvolatauksen ja merkityssisällön.

Talo on ollut kuitenkin onnekas, koska se on löytänyt arvoisensa asukkaat. Talossa ja sen asukkaissa asuu saman aikakauden henki ja mieli. Vaatimattomuuteen tyytyvä mutta juuri siitä syystä rikas.

Taloon oli viimeisessä saneerausremontissa laitettu lastulevyt seinille ja vanhat listoitukset oli hävitetty. Asukkaat olivat levyjä poistaessaan löytäneet kauniisti patinoituneet hirsiseinät, jotka nyt toistaiseksi jää näkyviin. Myös kiinteä lastulevykomero oli rakennettu keittiöön hieman epäkäytännölliseen paikkaan.
Tätä lastulevykomeroa poistettaessa ja sen takaa oli tullut esiin lahoa hirttä katon rajassa, jossa pinnassaan sientä ja ehkä hometta.

Tässä kohtaa sain kutsun tulla paikanpäälle katsomaan, mitä olisi tehtävä ja kuinka kiireesti. Ensiksi laitoin valokuvan vauriokohdasta sähköpostilla Turun Yliopistoon sienitutkijalle, jolta sain vastaukseksi, että kyseessä on sieni, mutta ei hometta. Sienen osalta mekaaninen poisto riittäisi.
Koska en päässyt tekemään työtä heti, niin ehdotin ongelmakohdan peittämistä puukuitulevyllä ja kolojen tilkitsemistä pellavala. Levy toimisi suodattimena, eikä päästäisi itiöitä huoneilmaan ainakaan samassa määrin.

Komeron kohdalla yläkerrassa on vaatehuone, josta aloin arvailemaan, että viimeisessä saneerausremontissa olisi lastulevyn alle laitettu höyrynsulkumuoveja. Vaatehuoneen kohdalla jostain syystä muovin pintaan tiivistynyt vesi olisi valunut ja lahottanut komeron takana ylähirsiä.
Lopulta vastaus oli yksinkertaisempi, eli vanha kattovuoto oli joskus kastellut ja lahottanut seinähirsiä. Syy oli kyllä korjattu, eli kattovuoto, mutta seurausta ei oltu viitsitty korjata, eli lahovauriota. Sen päälle oli laitettu ilmansulkupaperointi, jossa muovipinnoite ja lastulevykomero. Hirsiseinä oli ollut varmasti vielä märkä kun se oli levytetty, koska sieni oli kasvanut siellä jonkin aikaa ennenkuin seinä oli riittävän kuiva sienen kasvun pysähtymiselle.

Vaihdoin kolme kerrosta ylähirsiä reilu kahden metrin matkalta, joista osa jäi näkyviin sisäseinään. Viimeiset Toijalan vanhan paritalon hirsistä jatkavat elinkaartaan vanhan talon hirsiseinässä nyt Ypäjällä. Lahonneet hirret sain sahattua seinästä pois sisäpuolelta rikkomatta ulkovuorilaudoitusta. Turhaa olisi rikkoa enemmän kuin on pakko.


 

Viimeiset päivät työmaalla kuluivat nautiskellen siisteistä sisätöistä. Vuorossa oli pinkopahvin asennusta ja tapetointia vinttikamarissa.

Huonetta oli edellisten asukkaiden toimesta aloitettu saneeraamaan sillä ajatuksella, että seiniin tulee sisäpuolinen lisälämpöeristys. Tästä rakennustavasta luovuttiin heti. Yläkerran seinät ovat purueristeiset ja niinkuin arvata saattaa, niin puru oli joiltain osin painunut. Ikkunan alla oli tyhjää jonka täytin pellavalla ja seinien yläosassa on tyhjää, jotka voi täyttää vintiltä käsin. Tässäkin kohtaa vintin purueristyksen parantaminen lisäämällä purua tai selluvillaa on huomattavasti parempi ratkaisu, kuin seinien lisäeristäminen.



Pinkopahvia, nupirihmaa ja nupinauloja kannattaa varata aina vähän reilusti. Itselläni on tapana naulata pinkopahvin lattian- ja katonrajat, sekä nurkat. Eli tässä kuvassa pinkopahvialueen pysty- ja vaakareunat. Keskisaumat liimaan "erikeeperillä" vahvennetulla vinyylitapettiliisterillä ja kymmenen senttiä päällekkäin. Liimasauma ei vaikuta seinän hengittävyyteen. 

Tässä seinässä korkeutta on 2,4m ja leveyttä 4,3m. Nupirihmaa siihen kuluu 13,4m. Nupinauloja lyön noin 2cm välein, eli 50 naulaa metrille. Joten nupinauloja kuluu 13,4m matkalle 50x13,4 = 670 nupinaulaa.
Ovi- ja ikkuna-aukkojen pieliin pinkopahvi naulataan myös, joten ne on laskettava mukaan. 

Nupinauloina käytän Challenge- merkkisiä, joissa naulojen kappalemääriä ei paketeissa ole mainittu. Yleisohjeet naulojen menekille on liian suurpiirteisiä yleensä. 
Challenge- nupinaulapaketti painaa 500g, mutta naulojen pituuksissakin on eroja. Olen laskenut kappalemäärät, joten 20mm pitkiä nauloja paketissa on noin 850kpl ja 25mm pitkiä nauloja noin 750kpl.

Näillä tiedoilla menekin laskeminen on jo aika tarkkaa. Myös kattohuopanauloja voi pinkopahvituksessa käyttää ja niitä löytyy tavallisista rautakaupoista helpommin, mutta oikea nupinaula on mukavampi käytössä.

tiistai 20. elokuuta 2013

Tarjolla Timo- uuni

Tämänhetkisellä työmaallani olisi tarjolla Timo- pystyuuni poiskuljetusta vastaan. Uuni on sisuksiltaan ehjä ja nuohoojan tarkastama. Se on 135cm korkea ja pinnaltaan ehjä ja siisti.

Poiskuljetuksesta tekee hieman hankalaa se, että tällaiset uunit painaa ihan tuhottomasti. Poiskuljettamiseen tarvittaisiin pari- kolme riskiä miestä. Painoa sillä on ehkä sata kiloa tai yli? Uuni on lisäksi yläkerrassa ja paikka on Ypäjällä.

Sen voisi varmaan sitoa kuormansidontaliinoilla tukeviin nokkakärryihin, joilla sen kuljettaminen olisi helpompi hallita.

Porin Matti- uuneissa ulkopinta on peltiä, mutta tässä Timo- uunissa jonkinlaista sementti-kivilevyä. Luulisin sen olevan -40 tai -50 -luvulta ja aikakaudelleen tyypillisesti tuo pinta ehkä sisältää asbestia. Se ei omasta mielestäni ole iso ongelma, koska kun pinnan maalaa, niin asbestikuidutkin kyllä sitoutuvat pintaan?

Jos joku tämän uunin haluaisi noutaa, niin minulle voisi laittaa yhteystietoja tuohon sähköpostiin, joka tämän blogin alussa on. Laitan sitten tiedot eteenpäin työnantajalleni.

*****

Varattuna marraskuussa 2015



torstai 8. elokuuta 2013

Syvällä maaseudulla


 Joskus aikapäiviä sitten vanhan Fordsonin vetopyörästö tai vaihteisto irtisanoi työsopimuksensa kesken maamiehen peltokiireiden. Juuri tuohon pellon reunakaistalle sen maamies sai ajettua ja siinä se on isäntien kiireitä ja kiireettömyyttä sen jälkeen seurannut.



 Uusi päärakennus on liki satavuotias ja hyvässä kunnossa kestänyt ajan kulun ja kulutuksen. Vanhassa koossaan päärakennus on ollut puolet suurempi, mutta suuri on vielä uusikin päärakennus. Rakennus oli menneenä suvena hyvässä ryhdissä ja vain maalaamista vailla. Nyt ei enää edes maalaamista vailla. 



 Kuistin katon auma oli vuotanut sadevettä sisäpuolelle pidemmän aikaa pääsisäänkäynnissä. Kuisti oli kynnyspuultaan painunut ja sisäkattopanelointi sekä sisäportaat lahonneet. Kuisti on nyt ryhdistetty osaltaan vatupassia ja enemmän silmää miellyttämään. 
Vanhat ikkunat on työn alla ja uudet ulko-ovet vanhalla mallilla tilauksessa. 



 Sisäportaisiin kaupan höyläpintainen lattialankku olisi ollut liian fiiniä. Maaseudulla jokaisen riihen ja tallin ylisiltä löytyy hyvin kuivanutta puutavaraa pienempii ja isompiinkin korjauksiin. Sahapintainen puutavara hiottiin vain nauhahiomakoneella, niin se tuntui sopivammalta vanhan lattian rinnalle. Rappuaukon reunapanelointi on kierrätystavaraa, eli vanhaa helmipanelia. Olisiko ollut vanhasta ruokakomerosta?




Viimeksi katto sai uuden helmipaneloinnin. 


Tarinaa talon pihapiiristä ja sen asukkaiden kesänvietosta voi lukea Arkiporinaa- blogista.