maanantai 23. syyskuuta 2013

Itsetutkiskelua

Kesä on ollut pitkä ja lämmin. Sen vielä jatkuessa lempeänä syksynä, voi jo hieman huokaista helpottuneena, että tämänkin vuoden työmaat on tullut hoidettua. Ainakin ne mihin olen lupautunut ja enempäänkin minua pyydettiin, kuin mihin ehdin mukaan lähtemään. Mutta työtä riittää vielä.

Töiden aikatauluttaminen on sikäli hankalaa, että siinä voi vain arvailla ja toivoa lähitulevaisuuden olevan lähimenneisyyden kaltainen. Työ on vain tekemistä, eikä siinä tule enää suurempia muuttuvia tekijöitä mihinkään aikaisemmin tehtyyn. Kunhan vain saa elää ja olla terveenä, niin aikataulut töiden puolesta pitävät. Mutta ennustaminenhan on aina vähän hankalaa. Varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Mutta tuleeko se pysähtyminen tai lähtö täältä sitten huomenna tai kolmenkymmenen vuoden päästä, niin kesken nämä yhden ihmisen tekemiset jäävät kuitenkin. Eikä mikään ole niin katoavaa kuin jälkimaine. Tulevaisuudessa ei tarvita edes kirjarovioita, koska sähköinen tiedonsiirto huolehtii kirjoitetun sanan häviämisestä ihan itse keskipitkällä aikavälillä ja varmasti.

Itse kuitenkin luomme merkityksen omille tekemisillemme ja se kantaa lopulta lisäarvoa yhteiseksi hyväksi.

Näitäkin ajatuksia tuli mieleeni kuluneena viikonloppuna kun luin yhden antiikin filosofian klassikon, Marcus Aureliuksen kirjan "Itselleni", josta mm. sain hyvän lukuvinkin loppukesän työmaallani. M.A. oli Rooman keisari vuosina 161-180 ja hänen itselleen kirjoittamiensa päiväkirjamerkintöjen aikaisempi suomennos on nimeltään "Itsetutukiskelua". M.A. oli stoalaisen siveysopin omaksunut lempeä ja velvollisuudentuntoinen hallitsija.

Stoalaisen filosofian ajatukset ovat itselleni tuttuja muualtakin kirjallisuudesta laajalti, ja nostaisin niistä päällimmäiseksi Mika Waltarin koko historiallisten romaanien suurtuotannon. Hänen romaaniensa päähenkilöissä on varmasti paljon mukana kirjoittajaa itseään ja heidän vilpitön pyrkimyksensä hyvään sekä totuudellisuuden leppymätön tavoittelu. Tarinoiden päähenkilöillä elämäntaival polveilee maailmanhistorian ristiaallokon, vetten ääretönten vieremällä.

Marcus Aureliuksen kirjallisia merkintöjä lukiessani tuli mieleeni myös runomalliin kirjoitettu elämänohje Desiderata, jonka vuosia sitten kirjoitin jälkikasvuilleni korttiin Prometheus- leiriltä valmistumisen muistoksi. Runon on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Max Ehrmann tiettävästi 1920- luvulla.



 



Desiderata

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.

Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.

Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä.
Älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho - tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.

Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.

- Max Ehrmann -


6 kommenttia:

  1. Kiitos, tässäpä tälle päivälle osuva postaus. Kuulasta syyspäivää sinnekin toivotellen HAM

    VastaaPoista
  2. Eikö ole ihmeellistä, että kauan sitten kirjoitetut ajatukset ovat vieläkin niin ajankohtaisia? Ihminen ei taida muuttua, vaikka maailma ympärillä muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Näin on aina ollut ja näin on aina oleva", kirjoitti myös Sinuhe Waltarin tekstissä puhuessaan ihmisestä. Noiden kirjoitusten lukemisesta saa hyvää perspektiiviä ja horisonttia, kun miettii mitä ylivertaista meidän aikamme lopulta jälkeensä jättää. Vai jättääkö mitään?

      Poista
  3. Wau! Tuo runo. Sanattomaksi vetää. Wau!

    Kiitos kun jaoit sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, jos runo puhuttelee. :-) Itse ajattelen, että varmasti Max Ehrmann on myös aikanaan lukenut Marcus Aureliuksen kirjoituksia.

      Poista