sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syysaamuna saunakamarilla

Puusuutarin pihanperän vanha sauna sai nyt pukuhuoneen eli saunakamarin. Vähän yli vuoden on tämä sauna meillä nyt ollut viikottaisessa käytössä. Haluaa sitten vaalia perinnettä tai ei, mutta lauantai tuntuu olevan ainoa oikea saunapäivä. Eikä tässä vuoden aikana ole jäänyt kuin kaksi lauantaita väliin ja nekin viime kevättalvella. Silloin tuulen kinostama lumi saartoi saunan ja kovetti kinoksen, jolloin sinne ei saanut vietyä pesuvettä maitokärryillä. Jäimme suosiolla odottamaan auringon lämmittävän ja sulattavan kinokset.
On saunaa kuitenkin lämmitetty muinakin viikonpäivinä, kun saunavieraita on käynyt.





Saunakamari on hieman vajaa neljä neliötä lattiapinnaltaa ja korkeutta 235cm. Ikkunan tein vanhan mallin mukaisesti kuusiruutuisena ja yhtenä pokana. Saunakamaria tässä ei aikaisemmin ollut, eikä myöskään ikkunaa. Oli vain iso eteinen, jossa maanvarainen lautalattia.



Sopivan kokoinen, pieni ja nätti peiliovi saunakamariin löyti Wanhan Wallankumouksesta. Karmi siitäkin puuttui, mutta niitä on kohtuullisen helppo tehdä. Saunaeteinen on vielä riittävän iso, eli noin kolme neliötä lattiapinnaltaan ja avoin vesikattoon asti.





Saunakamarin seiniin käytin vanhaa harmaantunutta lautaa, joka on saunarakennuksen vanhaa ulkovuorilautaa. Käänsin laudat nyt vain nurin päin ja näidenkin lautojen elinkaari rakentamisessa sai lisäaikaa. Sopii väriltään nyt hirsiseinän kanssa yhteen.




Saunakamarin eristyksenä käytin sahanpurua, jota kenttäsahauksesta tulee runsaasti. Lattiassa purua on parikymmentä senttiä, seinissä noin viisitoista ja yläpohjassa loput mitä jäi, eli reilusti kolmekymmentä senttiä. Tämän lämpimänä pitäminen pienellä sähköpatterilla olisi kohtuullisen edullista, mutta kaiketi turhaa. Saunapäivänä sitä voisi talvella vähän aikaa lämmittää ennen saunomista. Saunalla ei nyt ole sähköä, mutta jatkojohdolla sitä saa kauempakin.



Yhtenä ajatuksena olisi vielä kaivaa saunalle oma rengaskaivo ja siitä vesiputki saunaan sisälle. Saunassa voisi olla seinällä käsikäyttöinen pumppu, josta pumppaamalla vesi imetään suoraan kaivosta saaviin tai ämpäriin. Kaivinkonetta en haluaisi enää ottaa tontille möyryämään, vaan kaivon voisi kaivaa lapiolla perinteisesti. Lapiolla kaivettaessa kaivaja on renkaiden sisäpuolella ja kaivaa maata pois kaivon pohjalta. Renkaat laskeutuvat sitä mukaa kun kaivo syvenee ja renkaita lisätään samaan tahtiin. Näin ainakin maan tiiveys kaivon ulkopuolella säilyy.
Vesipumpun imuputkesta voisi jättää pohjaventtiilin pois, jolloin vesiputki tyhjenee aina vedestä käytön jälkeen, eikä siten jäädy talvella pakkasella. Tai sitten vesiputkeen voi laittaa lämmityskaapelin pakkasvahdiksi.

Rengaskaivon kaivaminen lapiolla voisi sopia rakennusperinteen teemapäivän ja talkoiden aiheeksikin?

2 kommenttia:

  1. Kaunis ja harmonian täyttämä on saunatupanne! Tuo edellisen päivityksen runo oli koskettava elämänohje ja muistutus ihan meille kaikille jotka maailman mielettömyyttä ja mielekkyyttä päivittäin mietimme. Ihanan yksinkertaista elämä on kuin vain muistaa mikä on tärkeintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu kirvesmies sanoi, että tämä meidän sauna on kuin Jukolan veljesten löylyhuone. Otin sen kohteliaisuutena.

      Hyvä elämä on lopulta aika yksinkertaista, vaatimatonta ja silti rikasta.

      Poista