lauantai 28. joulukuuta 2013

Ensimmäinen karhuveistos

Naapurin vanhaisäntä toi minulle jo toissatalvena ison kuusen tyvipöllin, josta hän sanoi, että siinä olisi minulle karhupuu. Sanoin, etten ole sellaisia koskaan veistänyt, mutta hän uskoi, että siitä sellainen kuitenkin tulisi, jos vaan yrittäisin. Eikä kuulemma haittaisi, vaikka tekisin tyvipöllistä itselleni pelkkiä polttopuita.

Pölkky tuolla saunankulmalla muistutteli minua jo parina kesänä tekemättömyydestään, mutta kesäaikaan ei näin toisarvoisiin töihin millään pysty keskittymään. Nyt talven tullen kuitenkin vein pöllin katon alle pystyyn ja fundeerasin muutaman viikon sen tekemiseen tarttumista.
Mallina minulla oli valokuvia puukarhusta toisen naapurin pihalta, jonka vanha metsänkävijä on vuosia sitten saanut syntymäpäivälahjaksi. Myös netistä löytyi videoita ja kuvia puuveistosten tekemisestä.

Nyt joulunaikaan luova inspiraatio tuli tykö, joten sahaan oli helppo tarttua ja vapauttaa vanhan kuusen tyvipöllin sisältä Nalle Puh, joka sinne näytti olleen piilotettuna. Jotain luonnollisempaa karhua yritin, mutta parempi siitä kuitenkin tuli, kuin olin uskonut.



Silmiksi jos löytyisi pyöreät kivet, niin niitä ajattelin sovittaa. Ainakin kuononpää ja korvat, ehkä muitakin kohtia pitää vielä tohottaa kaasupolttimella mustaksi ja teräsharjata. Muutenkin puukarhu pitää tervata, niin siihen saa säänkestävyyttä ja väriä.


Naapurin isäntä, joka tyvipöllin minulle toi, sanoi seuranneensa kuusen kasvua vuosikymmeniä ja miettineensä sitä jo pitkään, että tästä kuusesta tulisi vielä karhu. Laskin kuusen tyvestä vuosirenkaat ja niitä oli aika tasan kahdeksankymmentä. Kuusi oli siis pari vuotta naapurin isäntää nuorempi, eli he ovat saman maailmanajan kasvatteja ja aikalaisia. Siinä rinnatusten omaa elämäänsä eläneet ja omaa asiaansa omalla tavallaan toimittaneet.


Kutsuin näitä naapureita nyt karhua katsomaan, kun he sen tekemistä olivat ehkä odottaneet. Vanha metsänkävijä muisteli usein istuneensa tämän kuusen juurella passissa ollessaan. Jänismetsällä tai muussa jahdissa. Kohteliaisuuttaan kehuivat karhua kovasti.


Vanha isäntä siinä jo ajatteli, että jos sitä myymässä olisin, niin kyllä siitä useampia satasia voisin saada. Sanoin, etten ollut sitä ajatellut myydä, mutta voisin sen ensi keväänä viedä hänen ovenpieleensä vahdiksi.
Tätä ajatusta nyt kypsyttelen ja otan vielä puheeksi.


Tämä karhuveistos oli nyt ensimmäinen, enkä muutenkaan ole puu-ukkoja aikaisemmin veistellyt. Ehkä sahailen näitä myöhemmin lisää, kunhan riittävän paksuja tyvipöllejä jostain löytyisi. Mallia täytyy hakea vielä luontokuvaajien valokuvista.




LISÄYS 29.3.2014


Karhuveistos heräsi talviunilta ja lähti vahdiksi naapurin isännän rapunpieleen. Tervasin karhun ensiksi, jotta siihen saisi oikeaa väriä ja säänkestävyyttä. Oikeaa hautatervaa löytyi netin kautta ja mielestäni sopivaan hintaan. Toimittavat alkaen kolmen litran astiassa ja kahdeksan euron litrahintaan. Terva on paksua, eli ei mitään tärpätillä jatkettua marketista saatavaa ns. tervaa.

Sekoitin neljään litraan tervaa yhden litran vernissaa, jolla tervan saa notkeammaksi ja paremmin puuhun imeytyväksi. Vernissa on keitettyä pellavaöljyä, joka on tervan ohella parasta puukyllästettä. Tärpättejä ei kannata tervaan ja vernissaan sekoittaa, koska se on vain turha lisä, joka haihtuu puusta pian pois.
Pellavaöljy kylmäpuristettuna on imeytymiskyvyltään parasta puukyllästettä. Nyt käytin vernissaa tervan lisänä vain siksi, koska sitä sattui olemaan.

Kun esim. puuvene halutaan läpikyllästää, niin pellavaöljy kylmäpuristettuna on juuri siihen parasta tavaraa. Pellavaöljyyn voi sekoittaa mukaan lahosuojaa, mutta silloinkin kannattaa varmistua, että lahosuoja itsessään on täyttä tavaraa, eikä sisällä sitä tärpättiä. Kylmäpuristettu pellavaöljy vie mukanaan muut aineet, kuten lahosuojan tai tervan sinne puun viimeiseenkin solukkoon perille asti. Kylmäpuristettu pellavaöljy myös kovettuu puussa auringon lämpösäteilyn ja ultraviolettisäteilyn ansiosta, eikä siten liukene kastuessaan mm. meriveteen.

4 kommenttia:

  1. No jopas! Ihan on karhu ihte, ja eipä uskois että ensimmäinen veistos. Mahtava ajatus tuo viedä vanhan isännän ovenpieleen eloa jatkamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! ;-) Jotenkin se sinne nappurin isännän rapunpieleen tuntuisi kuuluvan.

      Poista