maanantai 23. joulukuuta 2013

Puusuutarin jouluevankeliumi





Talvimyrskyt ovat taas täällä ja ovat muistuttaneet tulemisellaan, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma. Sähkön varassa elävälle ja sivistyneelle ihmiselle näyttää kerta toisensa jälkeen tulevan yllätyksenä, miten maailma pysähtyy, kun tuuli katkoo sähkölinjat.

Meilläkin elettiin puoli vuorokautta ilman ydinsähköä, mutta puusuutarin mökissä on näitä asioita huomioitu ennakolta. Ulkoseinässä sähkökaapin vieressä on asuntovaunun pistorasia ja sisäpuolella johdon toisessa päässä tavallinen sisäpistorasia. Kun valtakunnan verkko pimenee, laitan jossain vaiheessa aggregaatin käymään ja kytken sen tuohon ulkopistorasiaan. Sisällä vedän erillisillä jatkojohdoilla sähköt jääkaapille ja pakastimelle. Riittää, kun pari- kolme kertaa päivässä jäähdyttää nämä ja välttää turhaa aukomista.

Myös lämminvesivaraajalle ja vesipumppuautomaatille, joka nostaa omasta kaivosta vettä, voin tarpeen tullen vetää oman jatkojohdon ja sähkön. Myös viemärin sakokaivosta seuraavan pumppukaivon harmaat pilssivedet käyn tarpeen tullen tyhjentämässä aggregaatin avulla, jotta viemäri vetää.
Sisällä olevan pakastavan käymälän säiliön tyhjennän sähköjen katkettua käymäläkompostiin ja ulkohuussi on käytössä sähköstä riippumaton ratkaisu.

Puusuutarin talo on puulämmitteinen, eli sähkökatko ei haittaa lämmittämistä vähääkään. Paitsi, että talvimyrskyjen kovat tuulet tekevät polttopuumarkkinoille tarjontaa yli kohtuullisen tarpeen ja hinnat laskevat. Leivinuuni, muurihella ja pönttöuunit tuottavat pehmeää ja lempeää lämpöään läpi kylmemmän vuodenajan.

On kuitenkin hyvä varautua jo naapureidenkin puolesta sähköstä riippumattomaan ja liikuteltavaan lämmityslaitteeseen. Meillä sellainen on kaasulla toimiva pieni kamiina, jonka lämmöntuotto riittää hyvin pieneen omakotitaloon. Lämmitin on ollut nyt syksyn jälkeen käytössä pihanperän saunakamarissa, mutta kun myrsky katkoi valtakunnan sähkönjakelun, niin vein sen taas naapurin vanhemmalle pariskunnalle, joiden lämmitys on ilmalämpöpumpun ja sähkön varassa. Viimeksi sitä heille lainasin pari vuotta sitten Tapaninpäivän myrskyn jälkeen, jolloin olimme kolmatta vuorokautta sähköä vailla.

Kaasulämmittimessä on kolme kennoa jotka hehkuvat punaisena, mutta jo yksi, eli ensimmäinen asento riittää pieneen huoneeseen. Näitä saa marketeista alle satasella. Samaa nestekaasupulloa voi käyttää kesällä pihagrillissä ja meillä pulloja on kaksi.

Myös pieni led-otsalamppu on uskomattoman hyvä valontuoja pimeään vuodenaikaan ja ulkona liikuttaessa. Ei välttämättä tarvitse valaista koko tonttia tuhansien wattien halogeeneilla, kun otsalampulla kädet on vapaana ja valo näyttää sinne mihin katsoo. Varmasti myös aika ekologinen vaihtoehto.
Keittiöradioon kannattaa hankkia paristot, jotka kestävät pelkkää radion kuuntelua useampia vuosia, ainakin meillä. Radioita on useampia, vanhoja matkaradioita eli aitoja retroja -60 ja -70 -luvuilta. Myrskyn jälkeen sähkökatkoksen alettua ainakin itseäni kiinnostaa kuunnella paikallisuutisia. Eikä ole myös iso investointi hankkia kännykkäpuhelimelle autolaturi, jos puhelimen tai auton muuten omistaa.




Ilmaston ilmiöt ovat muuttuvaisia, ihmisestä johtuen tai ihmisestä riippumatta. Vanhemmillekin kyläläisille meilläpäin nämä kasvaneet tuulet on tulleet uutena asiana. Kuitenkin yksi ihmiselämä on kovin lyhyt ajanjakso tarkastella jotain ilmastosyklejä. Tai jokin nykyisen ilmastontutkimuksen parin- kolmenkymmenen vuoden ajanjaksot.

Maailmassa ja ajassa liikkuu paljon hypeä ja koohotusta, mutta ylhäältä annettujen reunaehtojen puitteissa tässä kunkin on elettävä. Kuinka ylhäältä ne sitten on annettu onkin jo henkilökohtainen kysymys. Niinkuin sekin, että uskooko sitten kuolemanjälkeiseen elämään vai elämään ennen kuolemaa.

Yhteiskunnassa eri toimijat tekevät varmasti parhaansa, että järjestelmät ja huoltovarmuus toimivat eri osa-alueilla myös kriisitilanteissa. Kuitenkin omaa huoltovarmuutta on hyvä kasvattaa ja omaa reserviä kartuttaa. Itseään kannattaa auttaa ja itsestään pitää huolta myös siltä varalta, että apu muualta voi joskus viivästyä. Kun itsellä on asiat kunnossa, on helpompi tarjota auttavaa kättään myös lähimmäisilleen. Omalle perheelle, ystäville, tuttaville, sukulaisille ja naapureille. Myös katastrofiapu toisten mantereiden ja maanosien ihmisille on tärkeää, mutta me täällä omassa elämänpiirissämme toinen toisillemme olemme ensisijaisen tärkeitä.

Vaikka monet asiat tulevat meille valmiina ja ylhäältä annettuina, täytyy myös jokaisen itse itseään ja toinen toistaan parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan auttaa. Tästä tulee mieleeni elämänohje, jonka tuttava useiden vuosien taakse jääneenä, herkkä ja uskonnollinen nuorimies minulle keroi isältään saaneen. "Kun itse muistaa soutaa, niin kyllä jumala pitää perää ja ohjaa". Lauloimme samassa kuorossa ja hänellä tämä herkkyys näkyi vahvana musiikillisena lahjakkuutena.
Sama elämänohje sopii mielestäni kaikille, millaiseksi jumalansa sitten ajatteleekin. Olkoon tämä ajatus vaikka puusuutarin evankeliumi tähän jouluun.
 

7 kommenttia:

  1. Asiallista asiaa jälleen kerran ;)

    Rauhallista joulua Puusuutarille perheineen!

    VastaaPoista
  2. On hyvä ajatella näitä omavaraisuusasioita. Tämän päivän yhteiskunta ihmiset ovat haavoittuvaisimpia kuin koskaan, kun yhdyskuntatekniikka lakkaa toimivasta.

    Muistan hyvin, kun kävit ensimmäistä kertaa auttamassa naapureitasi sähkökatkon aikana. Se teki vaikutuksen. Niin nytkin.

    Hyvää joulun aikaa täältä Vanhasta Pastorilasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Naapurisuhteet täällä maalla on usein eri asia kuin kaupungissa kerrostalolähiössä, jossa naapurit tuskin tervehtii. Kuitenkin nytkin joulun ajan uutisissa on saanut lukea, kuinka naapuriapua ja lahjoittajia löytyi vanhukselle, jolta sähköt katkaistiin juuri jouluksi. Kyllä ihmiset toisistaan onneksi välittää ja huolta kantaa.

      Poista