Arkikuistin korjaustyöstä Vihreässä kamarissa

Työ Vihreässä kamarissa etenee mukavasti ja tekeminen on selkeää. Pilvipouta ja lämpötilana kymmenestä viiteentoista astetta on säiden puolesta paras tapa viettää kesää hirsikorjaustyön merkeissä. Muutenkin omasta mielestäni paras tapa kesänviettoon on pieni puuhastelu ja palkkatyö. Talvella sitten on mukava tehdä ajatus- ja aikamatkoja kotona keinutuolissa kiikutellen.   

Hirsityöt sain arkikuistilla edellisellä viikolla tehdyksi. Kivijalkaa emme lähteneet suuremmassa määrin oikaisemaan, vaikka siinä pientä painumista onkin. Isompi oikaisutyö olisi vaatinut enemmän purkamista, rungon tuentaa ja sen painopisteen siirtämistä pois kivijalalta, sekä kaivurityötä. Tässä pidettiin kiinni enemmänkin säästävän korjausrakentamisen ajatuksesta. Varasin hirsien alapintaa kivijalan mukaan.

Koko rakennuksen lisäosa on painunut enemmän kuin vanhaosa ja arkikuisti tolpparunkoisena kuitenkin vähemmän kuin muun lisäosan hirsirunko. Tässä lähdettiin laskemaan arkikuistin hirsirunkoa muun lisäosan kanssa samalle linjalle runkotolppia alapäästään lyhentämällä. Runko oli tunkkien varassa ja vähä vähältä lyhensin runkotolppia ja laskin tunkkeja. Kitka aiheutti natinaa, mutta runko laskeutui noin viisitoista senttiä ja on nyt sisäkatosta mitattuna puolentoista sentin tarkkuudella vaakatasossa.

Samalla kun puuhastelin vanhan kuistin laskemisen parissa, niin Tuovi ja Ville viimeistelivät kuvassa vasemmalla näkyvää kuistia, eli Vihreän kamarin sinistä vieraskuistia.

Hirsitöissä Vihreässä kamarissa on ollut mukana myös Restart, jonka tekijän salamalukko työnäyte on oikealla. Omani on vasemmalla ja pelkästään moottorisalalla tehty. Restartin työ on huolellista ja siistiä.

Kun runkoa laskettiin, jäivät lattiakannatinhirret vanhaan korkeuteensa. Vinous näkyy vielä, mutta ei enää valmiissa lattiassa.
Vanhat trossilaudat on kirveellä tukista halkaistuja ja laudoiksi veistettyjä, eikä niissä ollut suuremmin korjaamista. Laitoin trossilaudoituksen päälle tuulensuoja -puukuitulevyn, jolla tiivistäminen onnistuu tällaisessa paikassa parhaiten.

Nostin tuulensuojalevyn myös seinille tulevan lattialaudoituksen alapinnan tasalle. Kun puukuitulevyn palaset tekee noin puolisenttiä liian suurina, niin saumoista saa tiiviitä vasaralla paikalleen paukuttamalla ja laudanpätkää apuna käyttäen.

Kakkosneloset ns. pattingit huoneen pituussuunnassa puukuitulevyn päällä jakaa lattiavasojen tukien kautta syntyvän painon tasaisemmin alakannatinhirsille.

Vihreän kamarin vanha, joskus murrettu paripeiliovi korjataan nyt arkikuistin ulko-oveksi. Ajoin käsisirkkelillä vasemmasta ovesta murretun reunan kokonaan pois ja laitoin siihen uutta puuta. Ylä- ja alasalvat saan laitettua takaisin, mutta alasalpa kaipaa pientä hitsaamista. Puusuutarilla kulkee myös hitsausinvertteri mukana.

Karmipuun sisäreunaan tein lisäprofiilia yläjyrsimellä. Samalla terällä tein myös pari peitelistaa ehdotukseksi ovien keskirakoa varten.

Ensi viikko alkaa oven viimeistelyllä ja asennuksella, sekä kuistin sisäportaiden rungon teolla.

Ajatuksia viikon varrelta

Huomasin, että Tuovi linkittää blogiini viikon varrella tapahtuneesta, joten kirjoitan sitten siitä jotain. 

 

 

Hirsien korjaus on edistynyt kutakuinkin siinä vauhdissa, kuin olin ajatellut. Lahoa oli ehkä hieman enemmänkin, miltä aluksi näytti, mutta pala palalta ne tulee korjatuksi.
Puutappiliitoksia en ole ennen tehnyt näihin pystylapa- / poskiliitoksiin, mutta kun Ville sellaisen toiveen esitti, niin sitä noudatetaan. Joskus olen näitä liittänyt myös 16mm täkkipulteilla työnantajan ohjeen mukaan, mutta se on kyllä liioittelua. Viiden- ja kuuden tuuman rautanaulaliitokset on eniten käyttämiäni ja myös Museoviraston hyväksymiä, koska niitä olen museokohteissa nähnyt.

Tein myös yhden salama -vetolukon muistoksi ja työnäytteeksi. Kaiken puun työstämisen teen moottorisahalla, koska ammattityön joutuisuus sitä edellyttää, silloin kun työ on tuntiperusteista. Vaaka- ja pystylapaliitokset on yhtälailla vetolukkoja.

Koska hirsien sisäpinnoissa on enemmän kovaa puuta kuin ulkopinnoissa, niin tässä tein myös pelkkää ulkopuolista pintapaikkausta 50mm paksulla lankulla. Lattiakannatinhirret on lovettu alahirteen, joten niiden kannatus säilyi pääosin vanhassa alahirressä.

Koska kysymyksessä on kylmä ja eristämätön kuisti, niin pellavaa ei liitoksiin tarvittu. Se asettaa liitoksien mittatarkkuuteen hieman lisää haastetta, koska pellavalla on helppo isompia rakoja häivyttää työnantajan huomaamattomiin.

Kivijalan ja hirren väliin ainakin Museovirasto taitaa edellyttää tuohen käyttöä. Tuohi, yhtälailla kuin bitumihuopa on kosteuskatko kapillaarisen kosteudennousun estämiseksi. Luonnonkivi ei nosta kosteutta kapillaarisesti, mutta betonisokkeli sitä tekee.

Tuohen tai bitumihuovan voi kivijalan ja hirren väliin laittaa, kunhan on varma, että siitä ei ole siellä haittaa. Hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Suosittelen laittamaan ensimmäisen, riittävän leveän tippapuun heti kivijalan päälle hirteen kiinni.

Perustelen vielä väittämääni, että luonnonkivi ei nosta maakosteutta kapillaarisesti. Nykyaikaisessa rakentamisessa perustuksia tehtäessä maapohja kuoritaan ja sinne tehdään sepelitäyttö kapillaarisen kosteudennousun estämiseksi.

Sepeli katkaisee kapillaarisen kosteudennousun, koska sen raekoko on jo niin suuri, että veden pintajännitys ei kykene enää kuroutumaan tämän rakeen yli ja tarttumaan seuraavaan. Sepelin raekokoa pienempi maa-aines nostaa maakosteutta, mutta sepeliä suurempi ei.

Tässäkin kivijalka on tehty aika suurista maa-aineksen rakeista, eli lohkotuista kivistä. Tällaisia asioita puusuutari aina fundeeraa, kun näitä hommia tekee. Eli mikä on minkäkin homman funktio ja onko tästä hyötyä vai haittaa ja miksi näin yleensä tehdään...?

Nurkkaliitokset tein myös lapaliitoksilla tapitettuna.

Kuistin rungon laskemisesta ynnä tippapuiden laittamisesta



Kuluneen viikon alussa pääsin vihdoin aloittamaan työnteon myös Vihreässä kamarissa. Reilu vuosi sitten jo kirjotimme työsopimuksen, mutta vasta nyt pääsin aloittamaan. Alku monella tällaisella työmaalla voi olla raskasta ja puuduttavaakin, kun purkaminen ja siivoaminen ottaa oman aikansa. Kuitenkin se työ myös on tehtävä, ennen kuin pääsee käsiksi varsinaiseen korjaustyöhön. Sitä näkymätöntä työtä, eli auttavaa ja valmistelevaa työtä on tehty täälläkin varmasti ja paljon muutaman vuoden aikana. Kuitenkin valmista on tullut myös paljon ja töiden sekä suunnitelmien järjesteleminen on mielestäni hoidettu esimerkillisesti. Jos tämän työmaan etenemistä kiinnostaa seurata, niin siitä voi varmasti lukea Vihreän kamarin blogista. Palaan kuitenkin itsekin aiheeseen vielä kesän kuluessa.

Talon laajennusosakin on muutamaa vuotta vaille satavuotias ja tehty pääasiassa hirsirunkoisena. Kuitenkin ns. arkikuisti on tolpparunkoinen ja lämpöeristämätön. Alapohjassa oli olkea ja hiekkaa sitä tiivistämässä. Yläpohjassa lienee turvetta. Näillä eristämisillä on tasattu ilmankosteuden vaikutusta kuistilla ja ehkä myös eristämään askelääniä.

Hirsirunko huoneiden osalta on painunut tasaisesti sadan vuoden aikana ja kuisti kevyempänä on pysynyt paremmin painumattomana. Nyt kuistin pihanpuoleinen julkisivu on noin 15cm korkeammalla, kuin sen sisäseinä. Tarkoitus nyt olisi runkotolppia lyhentämällä saada kuisti laskeutumaan vaakatasoon. Ensin kuitenkin olisi hirsikorjauksien aika.

Käyn toisinaan satunnaisesti lueskelemassa muitakin blogeja, joissa omistajat puuhastelevat vanhojen talojensa parissa. Jovelassa näyttää myös kunnostaminen edenneen vauhdilla. Siellä on menossa vaihe ulkovuorilaudoituksen säätävän korjaamisen osalta, johon itsekin päädyin vanhassa kellonsoittajan talossa.

Meillä laudat irroitettiin ylös asti ja seinä paperoitiin uudelleen. Laitoin tippapuut kiinni suoraan hirteen ikkunoiden alareunan tasalle, sekä kivijalan yläreunan tasalle. Tippapuun ala- ja yläpinnassa on 15 asteen kallistukset seinästä poispäin, jolloin tippapuun alareunaan jää ns. tippanokka. Laudat ja rimat katkaisin tippapuiden väleihin sopiviksi ja niihin sama 15 asteen katkaisukulma. Näin vesi valuu laudan ulkopintaa pitkin eikä pääse valumaan laudan hirren väliin.

Saman tippapuun voi ikkunoiden alareunan tasalle laittaa myös, vaikka ei lautoja ylös asti irrottaisikaan, kuten tein Wanhan Wallankumouksessa  pari- kolme vuotta sitten päätyasunnoissa. Laudat voi katkaista käsisirkkelillä linjalautaa vasten, tai kohtalaisen vakaalla kädellä moottorisahan kanssa ja työntävällä terällä viivaa pitkin.  Kuitenkin tämä noin 15 asteen kallistuskulma on tärkeä ja tippuu pitää laittaan katkaistujen lautojen alle.

Tässä linkki kirjoituksen, jossa uusin kellonsoittajan talon ulkolaudoitusta:

http://puusuutari.blogspot.fi/2013/03/ulkovuorauksen-uusiminen-vanhaan.html