tiistai 29. heinäkuuta 2014

Takuuajan umpeuduttua

Tuli tällainen aihe mieleeni, kun viime kirjoitukseni kommenteissa tuli puheeksi asiat, jotka eivät heti hajoa takuuajan umpeuduttua. Itse en ole varsinainen romunkerääjä tai roskanpoimija, mutta kaikki vanha, hieno ja käyttökelponen kiinnostaa. Tässä muutama vanhempi ja toimiva esine tai tavara, jotka on olleet omassa käytössä. 



Kelloharrastuksestani olen jo kirjoittanutkin ja se sopii mielestäni kellonsoittajan vanhaan taloon. Kienzle on vanha saksalaisvalmisteinen yksinkertainen ja vaatimaton tupakello. Siinä on puisessa kellotaulussa painokuva ja koneiston käymisestä huolehtii yksi painopuntti. Koneiston runkolevyt on myös puuta ja vain käyntirattaat on metallia. Runkolevyissä on kuitenkin metallipuslat käyntirattaille.
Kellokauppias on myöntänyt kellolle aikanaan kahden vuoden takuun ostopäivästä 21.3.1928 laskien. Tänäkin päivänä kellolla on kovat käyntihalut ja käy tarkasti vuorokauden kerrallaan, kunnes punttia täytyy nostaa.



Solo Rex on vanha saksalaisvalmisteinen moottorisaha, jonka sukulaismies pelasti jostakin joutumasta kaatopaikkakuormaan. Hän sen halusi antaa sitten minulle. 
Solo Rex on ensimmäinen Saksassa valmistettu suoravetoinen ja kalvokaasuttimella varustettu moottorisaha, joka on vuosimallia 1958. Suomessa tätä sahaa myytiin 1959-1965. Sylinteritilavuus moottorissa on 125 kuutiosenttimetriä.
Saha on käyntikuntoinen, mutta tietenkään sillä ei ole käyttötarvetta, vaan saa olla nyt koristeena ja muistoesineenä verstaalla.   


Vanha hytitön traktori on ehdoton peli työhön ja miksei vapaa-aikaankin. Vilttihattu päässä ja heinänkorsi suupielessä sillä voisi ajella mutkaista tietä kesäfestivaaleille ja kokoontumisajoihin. Vanhan pihapiirin töissä ei niin pientä lehtikasaa voi missään olla, etteikö vanha kunnon IH-McCormick vm. 1959 kannata hehkuttaa käyntiin. 

Vanhan puisen heinäkärryn naapurin vanhaisäntä suostui minulle myymään, koska omat koneet hänellä on vuosikymmenissä suurentuneet. Kärry on omavalmiste vuodelta 1960 ja aina säilytetty katon alla. Akseli siinä on vanhan kuorma-auton etuakseli ja toinen rengaskin vielä alkuperäinen nokialainen. Kuluneisuudesta päättelen, että rengas on ollut mukana jo talvisodan rintamalinjojen huoltoajossa.
Kärryn päällä on menossa toiselle naapurille katos rengaskaivolle. 


Peräkärryn päältä oli hyvä myös kurkottaa maalatessa talon harjapiikkiä. Kuva on samalla hyvä esimerkki työsuojelurikkomuksesta rakennustyömaalla. Omissa töissä näin tulee tehtyä, mutta oikeissa töissä sitten ollaan tarkempia.

 

 

Vanhaan traktoriin voi kytkeä mitä erilaisempia ja työtä helpottavia lisälaitteita. Niinikään naapurin isännältä sain lainaksi halkoruuvia, jolla isot haapapölkyt halkesivat kuin tyhjää vain. Raskainta oli nostaa pölkky hollille ja tönäistä se ruuvin kärkeen. Ruuvi kiertyi pölkkyyn ja halkaisi sen rapsahtaen. Halkoruuvi on kuitenkin niitä vaarallisimpia lisälaitteita, eli varovainen täytyy olla


.


Kun pihan kuorimisesta jäänyt kerros oli parin vuoden jälkeen muuttunut aika hyvin mullaksi, niin senkin levittyminen hoitui hyvin Kormikilla.

Vanha niittokone oli hyvä apu vielä pari vuotta sitten. Tänä kesänä niittäminen on hoidettu ruohonleikkurilla.

Myös uusi klapikone toimii hyvin vanhan traktorin perässä, jossa on samassa sirkkeli, halkaisuterä ja kuljetin. Kolmentoista tunnin työssä polttoainetta ei mennyt kuitenkaan yli kahtakymmentä litraa. Palax -klapikone oli myös naapurilta lainassa.

Näiden lisäksi vielä traktoriin löytyy omia lisälaitteita klapisirkkeli ja lumilinko.



Viimeisenä vanhoista koneista haluan esitellä Hägglunds -merkkisen aggregaatin, eli sähkögeneraattorin. Laite on ostettu sukulaismieheni työkäyttöön vuonna 1965 ja se on maksanut silloin 17000 markkaa. Mitähän muuta samalla rahalla silloin olisi saanut?
Aggregaatti on kaksitahtinen ja siinä on yksi sylinteri sekä suora pakoputki ilman äänenvaimenninta. Sähköä se on tuottanut hitsausmuuntajalle ja aina neljän millin puikolla hitsaamiseen asti. Äänenvaimennin pakoputkessa olisi laskenut sen tehoja ja sähköntuottoa.

Aggregaatti ei ollut omani, mutta autoin sen myymisessä netin kautta pari vuotta sitten. Nyt se tuottaa sähköä Etelä-Afrikassa.


15 kommenttia:

  1. Kaunis tupakello. Minulla on kello jonka iso-isäni sai joskus muinoin. Siinä on laatta 2.R.T.2:n kant. aliupseereilta 19 11/8 29.
    Kun sain kellon se oli ollut käymättä useita vuosia ja kunnostettu Helsingissä joskus seitsemänkymmentäluvulla. Nyt vein sen täällä kunnostettavaksi ja minulle sanottiin että kello on Junghans ja muuten kunnossa, mutta rasva oli kovettunut. Sain kellon kuntoon ja mukana kirjeen, jossa annettiin kahden vuoden takuu osille ja seuraavaksi huoltoajaksi vuosi 2023, sekä tarkka selvitys siitä mitä kellolle on tehty. Hyvin toimii ja pysyy ajassaan, kunhan vaan muistan vetää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen olen juuri noissa vanhoissa seinäkelloissa huomannut, että kun niitä rikkinäisinä myydään, niin öljyt niissä yleensä on kuivuneet tai kovettuneet. Koneiston purkaminen, puhdistus ja öljyäminen, niin taas kello raksuttaa vuosia, kunhan muistaa vetää... ;-)

      Poista
  2. Oi, aivan kuin Anna Puun laulussa sulla on melankolian riemut
    hyvää musaa ja lentäviä lauseita.. eikä kun hieno moottorisaha ja traktori ja kaikkee! Haaveilen juuri tuollaisista tavaroista, materialistiminäni piipittää kuin metallinpaljastin tuollaisten lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vanhat koneet ja tavarat on hienoja. Niistä löytyy myös hienoja kirjoja nykyään, kuten:

      Eilispäivän traktoreita - Vesa Rohila
      Nostalgiset polkupyörät - Vesa Rohila
      Veteraanimopedit - Olli.J.Ojanen / Jussi Muotiala
      Moottorisaha, sata vuotta Suomessa - Mikko Riikilä
      yms. yms.

      Kannattaa kirjastosta kysellä ja ihailla vanhaa teollista muotoilua kuvina.

      Poista
    2. Paikallisella rompetorilla on myynnissä isännän itsensä rakentelema kiiltävän punainen vähän tuommoisen näköinen traktori, jolle on keulaan maalattu kullanvärisellä maalilla oma merkki "Seko". Minä sitä vähän sillä silmällä katselin. Jos osaisin edes ajaa sellaista. Tai jos tällä kivisellä mäellä pystyisi sitä mihinkään käyttämään. Tai jos olisi minkäänlaista latoa mihin sen saisi suojaan. Mutta olisi Seko-traktorilla sentään hieno käydä keskustassa kaupassa!

      Poista
    3. Vanha traktori kannattaa ostaa jo siitäkin syystä, että sillä voi kesähelteellä ajella kukkamekko päällä kirkonkylän kaupalle. Sitten kun on sen traktorin ostanut, on hyvä syy rakentaa puuttuva konesuoja.

      Poista
    4. hmmm... tarviiko siihen ajokorttia....... :D Kukkamekko olis jo mulla! Mut on mulla asiaakin: kysyn sinultakin tiedätkö mistä muualta kuin Tampereen rakennustorilta, Antiq.netistä(tai joku semmonen) tai Metsäkylän navetasta voisi haeskella tuurilla lyijylasi-ikkunaa tsasounaan, koko semmoiset 60x60 ? Vai tehhäänkö ite sekin? Tiedätkö ketään joka tekisi vaihtokaupalla, esim. vihkisormukset voitais tehdä vastalahjaksi :)

      Poista
    5. Traktori tarvii jonkinlaisen ajokortin, mutta kukkamekko ei. ;-) Lyijylasista en kyllä tiedä yhtään mitään. En hintatasoa tai muuta, mutta kiitos kysymästä. Jos ihan tuurilla haeskelee, niin meilläpäin Wanhan Wallankumous ja Tamminaula olisi paikkoja, joista voi kysyä. Sekä kaikki muutkin pienemmät rakennusvaraosia välittävät putiikit. Entä soittokierros lasiliikkeisiin?
      Kunhan ette omista vihkisormuksista siitä hyvästä luovu! ;-)

      Poista
    6. Ehei, ei omista sormuksista, kyllä me uudet tehdään tarvitsijoille :) Kiitos vinkeistä vinkeistä, tuumataan!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Nuttura vaan auki ja tukka hulmuten rautahepalla eteenpäin! ;-)

      Poista
  4. Hienoja koneita! Tulee lapsuus mieleen tuosta traktorista ja siihen sopivista peltotyökoneista. Meillä oli kaksi Porsche-avotraktoria, jolla itsekin olen ajellut jonkin verran. Sen takana pidettin kaikenlaisia koneita: niittokonetta, haravakonetta, auraa, karhia, itse tehtyä peräkärryä, perunanistutuskonetta, heinähäntää...

    Vanha moottorisaha on erityisen hieno. Metsäkustannus julkaisi keväällä uuden kirjan "Moottorisaha - sata vuotta Suomessa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kirja oli meilläkin lainattuna kirjastosta. Siitä sainkin nuo Solo Rexin tekniset tiedot. Kirjassa oli myös tuttuja sahoja itselleni aina 1970 -luvulta alkaen.
      Itselleni ostin Vesa Rohilan Nostalgiset polkupyörät -kirjan. Tuollaisia kirjoja on helpompi keräillä kuin vanhoja koneita. ;-)

      Poista
  5. Hyviä kelloja tekivät. Meillä on samannäköinen peli vuodelta 1919. Lupaus: "Käynti vastataan 2 vuotta". Tikitti ja soi vielä 80-luvun alussa, mutta sittemmin koneistoon kertyneet töhnän määrä kävi liian suureksi vastukseksi punnuksille. Kelloseppä arveli korjauksen maksavan 700 €, joten aika katsotaan nyt moderneimmista kelloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika kova arvio korjauskustannuksesta. Varmaankin lika on kuluttanut käyntirattaita vuosikymmeniä, kun puhdistus ja huolto on jäänyt tekemättä. Ehkä jonkun kelloharrastajan rompelaatikosta voisi löytyä sopivia koneistonosia, tai koko koneisto vähän edullisemmin.

      Poista