torstai 10. heinäkuuta 2014

Vasikka torpan vintillä

"Rakentaminen on tavallisten ja yksinkertaisten naisten ja miesten helppoa ja yksinkertaista hommaa." Tämä lauseenparsi on oma suosikkiajatelmani, jonka kuulin vanhemmalta kirvesmieheltä silloin, kun omasta talojen korjailuharrastuksestani valmistauduin ammatinharjoittajaksi reilu kymmenen vuotta sitten. 
Tämän lauseenparren totuus tuli tänäkin kesänä todistettua, vaikka ei se tietenkään kokonaan paikkaansa pidä. Eri ihmisille eri asiat on helppoja tai vaikeita.
Usein vahvuuksia löytyy siihen tekemiseen, mihin on omaa kiinnostusta ja periksiantamattomuutta. 

Aikaisemmin jo kirjoitinkin, etten ole ajatellut pitää blogissani neuvontapalstaa. Enemmänkin tarkoitus oli viljellä sekalaisia ajatelmia, vai hajatelmia, asian ympäriltä. Kuitenkin neuvon mielelläni sen minkä osaan, jos huomaan, että ajatuksistani on jollekin hyötyä. 

Olin alkukesän pakkasaamuina ja aurinkoisina päivinä työssä niinikään esivanhempieni asuinsijoilla. Vanha ylpeä torppa seisoo siellä ryhdikkäänä hiekkarinteessä ja on ollut sillä samalla paikalla varmasti enemmän kuin sata vuotta. Torpan iäksi veikkaan itse lähinnä kahtasataa vuotta, mutta voihan se olla paikalleen jostain lähistöltä siirretty varhaisessa sadan vuoden keski-iässä. Olin kuulevinani, kuinka se hymähteli mielessään tälle nykyrakentamisen elinkaariajattelulle. 
Isäni äiti on syntyjään samalta kylältä ja ponnistanut sieltä maailmaan myös yli sata vuotta sitten. Ei varmaankaan tästä samasta torpasta, mutta ehkä hänkin on siellä aikanaan asioillaan käynyt.

Torppa on nytkin saanut arvoisensa asukkaat, eikä sillä ole hätäpäivää seuraavan kuluvan sukupolven elinaikana. Tuskin enää sen jälkeenkään. Torpassa oli alahirsissä pientä pintapaikkaamisen tarvetta ja kivijalan uudelleen ladontaa. Suosittelen aina alahirren suojaksi reilua tippalankkua heti kivijalan päälle ja sellainen tämänkin torpan helmaan laitettiin. 

Seuraavat kuvat ei liity omiin tekemisiini, vaan Rouva Työnantajan tekemisiin. 




Torpan savupiipun kamarien hormikanavat liittyvät vaakavetona tuvasta nousevaan hella-leivinuunin hormistoon. Tällaista hässäkkää on kutsuttu leikkisästi vasikaksi.
Tulisijojen ja savupiipun kunnon oli nuohooja tarkastanut syksyllä ja todennut käyttökuntoiseksi. Kuitenkin tämän kesän tullessa asukkaat olivat itse huomanneet vintillä piipussa irtonaisia tiiliä, joiden raosta näki suoraan hormiin. Kun veto piipussa ja hormeissa on hyvä, ei savukaasujen ja kipinöiden tee mieli poiketa tiilien rakosista vintin puruihin, mutta sellainen suuri vaara on kuitenkin olemassa.

Vanhan talon asukkaan kannattaa itsekin tehdä huoltotarkastuksia tällaisilla vinteillä lämmityskauden aikana vaikka kuukausittain.

Tällaista käytössä olevaa vaakahormia saa ja pitää huoltaa saumaamalla ja rappaamalla, mutta jos sen purkaa, niin uutta samanlaista ei saa rakentamismääräysten mukaan tehdä. Siinä tapauksessa olisi pitänyt tehdä toinen savupiippu ja läpivienti katolle.

Rouva kertoi olevansa uusavuton kaupunkilainen maalla, mutta olisi kiinnostunut myös itse tekemään tällaisia korjaustöitä. Itselläni omat puuhat kotona ja seuraava työmaa jo odotti, joten en avuksikaan ehtinyt. Mutta kävimme sähköpostilla kirjeenvaihtoa ja lopputulos on mitä parhain. Kannustin parhaani mukaan, mutta eniten tässä kuitenkin työ opetti tekijäänsä. Kuin myös asenteena se kokeilunhalu ja periksiantamattomuus.

Ammattilaisen muurarin ja rappaajan työ on joutuisaa, mutta työnjälki voi näyttää hutiloidulta silloin, kun kyseessä ei ole ns. puhdasmuuraus, jossa saumat tiivistetään saumaraudan kanssa. Kuitenkin niissä pääasiassa rakenteen vaatima ominaisuus täyttyy, silloin kun rakenne on uusi. Vintin pimeässä ei ole käytetty puhdasmuurausta.
Kun harrastelija ja omatoimikorjaaja tekee samaa työtä itselleen, niin työ on hitaampaa, mutta perusteellista kuin myös estettistä.

Yksi totuus on kuitenkin, että timpuri työskentelee sentin tarkkuudella, kun taas metallimies millin tarkkuudella. Mutta kun rappari rappaa, niin se on jämpti.



Torpan vintin hämärässä ja hiljaisuudessa voi myös ajatusten runoratsu, korskea orhi ja pegasos kirmata kulkunsa hurjaan laukkaan ja lentoon. Tekijän puumerkki on reliefi vasikan kyljessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti