maanantai 12. tammikuuta 2015

Arjen valintoja

Oma vastaiskuni kuluttamista suosivan yhteiskunnan ajattelulle on pyrkiä ostamaan tuotteita, jotka kestävät. Paljon on tavaraa maailmalla ja markkinoilla, joka on jo käytettyä, mutta käyttöikää on vielä jäljellä, koska ne on aikanaan kestämään tehtyjä. Sitten löytyy myös vanhaa, mutta käyttämätöntä tavaraa, kuten nämä Suomen armeijan nahkasaappaat, jotka löysin täältä.

Ostin näitä saappaita itselleni kahdet parit jo viime talvena. Samanlaisia saappaita käytin itse -80 -luvulla varusmiespalvelusta suorittaessani. Silloin saappaita oli kahdet jokaisella miehellä, joista paremmat oli lomasaappaat ja huonommat palvelukseen. Kuitenkin saappaita rasvattiin ja plankattiin niin, että varustarkastuksissa palvelussaappaatkin kiilsivät joka miehellä, kuin uutuuttaan.

Nämä saappaat on Sievin valmistamia ja varmaan joskus vuosikymmeniä sitten suunnitelmatalouden aikaan armeijan varusvarastolle tehtyjä. Koska ne on ylijäämävarastoa, niin ainakin näissä jäljelläolleissa saappaissa varrensuut oli suunniteltu nuorten miesten hoikille pohkeille. 




Ensimmäiset saappaani viime talvena levennytin varsistaan suutarilla. Oikeastaan kaksikin eri suutaria niiden kanssa vähän ihmetteli. Ensimmäinen suutari venytti varrensuita varovasti viikon ajan, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Hän sanoi, että levennystyö nahkaompeluna olisi aika vaikeaa, joten vein saappaat toiselle suutarille. Pyysin tekemään levennyskiilat takasaumaan, mutta hänkin oli kuitenkin vain venyttänyt varrensuita. Nyt saappaat sitten sopi hyvin jalkaan, mutta parin päivän käytön jälkeen varrensuut kutistui, eli vähän palautui vanhaan mittaansa. Pyysin samaa suutaria vielä venyttämään varsia lisää, mutta sitten hän olikin tehnyt ne levennyskiilat takasaumaan takuutyönä venytykselle.


Sen verran hankalalta tuntuu käyttää samasta syystä saappaita suutarilla vähän väliä, että nyt toista saapaspariani varten tein omat työkalut varrensuun leventämiselle. Höyläsin pätkät pattinkia puolipyöreiksi ja alapäästä, eli nilkasta vähän kapeammaksi. Puiden yläpäästä menee kymmenen millin kierretanko läpi ja mutterit sekä prikat on puiden sisäpuolella. Muttereista vääntämällä työkalun yläpää ja varrensuu leviää. Puiden alapäähän voi tarpeen mukaan laittaa palikkaa väliin.
Venyttämisen täytyy kuitenkin olla varovaista hommaa ja vähän kerrallaan pitemmällä aikavälillä. Kostutan kevyesti varsien nahkaa sumutinpullolla, jossa on lämmintä vettä. Venytyspuut taidan pitää paikallaan, kun saappaat on varastossa, eli ei jokapäiväisessä käytössä.

Oman mieleenpainuvan tarinansa Suomen armeijan yhden nahkasaapasparin vaiheista on romaaniksi kirjoittanut Pentti Haanpää, kirjassaan Yhdeksän miehen saappaat. Siinä saapaspari aloittaa oman marssinsa uutuuttaan hohtavina ja paraatikuntoisina upseerin jalkoja verhoten. Tarinan lopussa muhkuroituneet saappaat jäävät rintamalla palvelleelle pienviljelijälle, joka kotiin palattuaan hämmentyneenä sodan hälinän ja melskeen taukoamisesta, tarttuu lapioon kotitilansa pellonpientareella, sotavuosina umpeenkasvaneita ojia avatakseen.

Vielä paraatikuntoiset armeijan vanhat saappaat sopii mielestäni hyvin askeltamiseen vanhan talon pihapoluilla ja työmailla. On myös hienoa, että vielä on oikeitakin suutareita olemassa, jotka osaavat saappaanteon. Vähän tekisi mieleni joskus tilata myös oikeat jatsarit tai limonadisaappaat.