torstai 21. tammikuuta 2016

Pakkanen paukkuu nurkissa

Tällainen perinteinen pakkastalvi on tavallaan aika mukava. Itse ainakin tykkään tämmöisestä enemmän, kuin mustasta ja vesisateisesta talvesta. Mutta olen kyllä lueskellut myös juttuja vanhoissa taloissa asuvilta, kuinka yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa aamulla huoneen lämpötilakin voi olla enää muutamia asteita. Oluttölkki sängynjalan vieressä jäätynyt, tai toisella koiran juoma-astia, kun lattian pinnassa ollaan jo pakkasella. 


Pistänkin tähän tekstiin kuvan naapuritalosta päällimmäiseksi. Omani näkyy takavasemmalla. Tämäkin talo jäi muutamia vuosia sitten asumattomaksi, kun omistaja siirtyi tuonen virran tuolle puolen. Tällekään talolle ei ole nykyisellä omistajallaan ainakaan sellaista käyttöä, josta vanha talo erityisesti tykkäisi. Se on heti sotien jälkeen tehty ja hirsirunkoinen. Uskoisin, että asenteesta riippuen, vain sisäänmuuttoa vaille valmis. Tien vieressä ja kirkonkylän taajamassa. Jos kuuntelee herkällä korvalla ja avoimin mielin, voi kuulla, kuinka tämäkin talo huutaa ohikulkevien perään ja kutsuu luokseen. Näkemään, kokemaan, elämään ja asumaan.



Kellonsoittajan vanha talo huuteli minun perääni muutaman vuoden, ennenkuin kerran heinäkuisena päivänä kävelin sen pihaan. Kahlasin heinikossa kainaloitani myöten. Löysin betonisen rappukiven ja saranoiltaan pudonneen ulko-oven. Astuin sisään ja tiesin heti sen olevan vain tekemistä ja timpurointia vaille valmis siihen hieman vaatimattomampaan asumiseen, josta itse eniten tykkään. Selvitin omistajan, otin häneen yhteyttä ja kaupat sovittiin luontevasti.


Lattiat piti rakennella uudestaan ja hirttä vaihtaa seiniin viitisenkymmentä metriä. Lattiat on nyt tuulensuoja- ja ilmansulkutiiviit, joten vedot on hyvin vähäisiä. Täytteenä, eli eristeenä on kuivaa kutterinpurua kolmekymmentä senttiä. Kivijalan, eli betonisokkelin kissanluukut saa olla täällä auki myös talvipakkasella, koska tuulettuva ryömitätila silloin on pienempi murhe, kuin ilman lämpötilojen seuraaminen. Eli kuitenkin ne pitäisi poistaa heti, kun ollaan lämpötiloissa plussan puolella, että ei tehdä lattiasienille otollisia elinolosuhteita. Täällä kosteassa savimaassa se riski on suurempi, kuin jossain moreenimaaperässä.

Eristekerroksen paksuuden lisäämisellä vanhoissa lattioissa ei ole niin suurta vaikutusta, kuin lattian eristetilan alapinnan tuulensuojatiiveydellä. Vanhoissa taloissa yleensä se tuulensuojatiiveys on sitä luokkaa, että sitä ei oikeastaan ole. Alimpia lautoja tai rankapuita vasten on laskettu olkia, sammalta, turvetta, yms. ja päällimmäisenä painona santaa, hiekkaa, tms. maa-ainesta. Kuitenkin tuuli pääsee puhaltamaan lattiaeristetilaan, eikä se eriste täytä lämpöeristeen tarkoitusta kovinkaan hyvin. Mutta kuitenkin ne vanhat lattiat on tehty useimmiten niin hyvin kuin on ollut mahdollista juuri niillä materiaaleilla, mitä on ollut käytössä.



Nyt kun pakkaset alkoivat tammikuun alkupuolella, niin täälläkin se laski parina päivänä sinne kolmenkymmenen paikkeille. Itse olen lämmittänyt kamareiden pönttöuuneja kerran vuorokaudessa ja tuvan hellaa aamuin illoin. Lisäksi leivinuunia pari kertaa viikossa. No yhtenä aamuna oli tuvassa enää kolmetoista astetta ja kamareissa viisitoista. Lämpöasteita kuitenkin ja kyllä se meille koirulin kanssa riitti. Sellaisella parinkymmenen euron pintalämpömittarilla on mukava tarkkailla lämpötiloja nurkista talviaikana. Itselläni lattian lämpötila pysyi silloinkin reilu kymmenessä asteessa kylmimmässäkin nurkassa. Samalla lämpömittarilla voi myös mitata leivinuunin lämpötilan, että koska voi ruislimpun laittaa arinalle. 

Seuraavana päivänä lämmitinkin uuneja enemmän ja pakkanenkin laski enää vähän yli kahdenkymmenen, niin sitten yöllä olikin jo liian lämmin nukkua, kun lämpöä oli sisällä yli kaksikymmentä astetta. 

Jos vesiputki on talvella jäätymisvaarassa, on helpoin ja kokonaisedullisin tapa varmistaa sen sulana pysyminen, kun laittaa putken sisälle tai kylkeen sille tarkoitettu lämmityskaapeli. Jos vesiputki on vaikka pihasaunassa, on huomattavasti edullisempaa pitää lämmitystä siinä vesiputkessa, kuin peruslämpöä koko saunassa. Itselläni lämmityskaapeli on kytkettynä vielä muutaman euron ajastinkelloon. Kaapeli on nyt talvella neljän tunnin välein päällä vartin kerrallaan. Tietenkin putkilla on asialliset pakkassuojat sen lisäksi. Mutta kaapelin virrankulutus on jotain parisataa wattia, eli aika pientä osaa se näyttelee sähkölaskussa.  


Herra Koiruli muutti taloksi syksyn pimeimpään ja pisimpään aikaan. Sillä on yksivuotissyntymäpäivä vielä tässä kuussa. Lumi sille oli riemastuttava elämys, joka olikin jotain ihan uutta. Myös nurkissa paukkuva pakkanen on vähän hämmentänyt ja sille on pitänyt muutaman kerran murista ja haukahtaa.


Tällaisen katseen hänen koiruutensa kertoi opetelleensa pentukodissaan, jolla emäntä joka kerta taisi heltyä antamaan jonkin herkullisen kinkkusiivun.


Omasta lelulaatikosta saa luvalla ottaa ja rikkoa mitä haluaa, jos tilanne sitä vaatii. Kerran se löysikin aamutossuni yöpöydän alta ja ajatteli varmaan mielessään, että se olisi kyllä hyvä järsiä silpuksi. Huomasin sen melkein heti ja otin tossun pois koirankuonolaiselta. Sanoin, että "Sitä et kyllä saa järsiä!" Koiruli sitä ihmetteli ja kysyi, että "Miten niin muka en saa? Sehän on aamutossu!"
Kun sitten selkäni käänsin ja räpäytin kerran silmiäni, niin tossu oli taas koirulin hampaissa. Kysyin, että "Enkö juuri sanonut, että sitä et saa järsiä?" Koiruus sitä sitten ihmetteli, että "En kyllä yhtään muista, että mistään semmoisesta olisi puhetta koskaan ollut!"


Nämä matot olikin vähän ärsyttävän suorassa, joten nyt näyttää paremmalta.


4 kommenttia:

  1. Aivan samat havainnot ! Lattia kautta sitä kylmää ilmaa pirttiin tulee. Tuulensuoja paperi on mainio apu. Ei se eristekerroksen paksuus ole kaikkein oleellisin, vaan se liikkuva ilma. Itse remontoin torpassani "kylmähuoneen". Poistin sieltä lattiasta joskus lisätyn mineraalivillan (hiirten lempi materiaalia) , tilalle ekovillaa ja sitten ilmansulkupaperi. Kattoon laitoin ilmansulkupapaperin ja panelit. Seiniin huokolevyä. Ja, kas kummasti parani lämpötalous. Mutta koska huoneen ilmavaihtuvuus heikkeni huomattavasti. tein siihen raitisilma venttiilin ja myös poistoilma venttiilin. Niiden säädöillä voi sitten pelata ilmojen mukaan.

    Nyt olisi kerättävä voimia tuvan lattian avaamiseksi ja tehdä vastaavanlainen asennus sinne. Jo loppuisi veto ja lämpötalous asettuisi kohdalleen.

    Vanhojen talojen remontissa on hyvä muistaa, että tiivistettäessä rakenteita on tehtävä jotain korvausilman saamiseksi. Kun on tulet parissa uunissa yhtaikaa, niin huomaa ovia avatessa kuinka huju käy. Siis älkäämme unohtako räppänöitä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen laiminlyönyt vähän tarkoituksella noiden venttiilien asentamisen. Kyllä ne on tietenkin hyvä asentaa, jos muutenkin huomaa, että tulien sytytettyä huoneeseen tulee alipaine. Raitisilmaventtiilistä se ilmantulo on hallittua, eikä korvausilma tule esim vanhojen lattialautojen rakosista, tuoden mukanaan epäpuhtautta ja pienhiukkasia vanhoista lattiatäytteistä. Mutta kun lattiat on ilmansulkupaperoitu, ei niitä pienhiukkasia enää pitäisi tulla, kuin vain kohtuullisesti jostakin.
      Toisaalta korvausilma tulisijalle olisi hyvä olla ihan siinä pesäluukun vieressä, vaikka lattiassa, että ei palamiselle tuleva korvausilma kylmennä koko huonetta ja tuo vetoa. Sitten siitä venttiilistä putki ryömintätilassa kivijalasta ulos, että ei se alapohjan ryömintätilan ilma pienhiukkasineen nouse huoneilmaan.

      Itselläni korvausilma riittää ilman seinäventtiileitä, eikä isompaa hujua ole. Väliovet falskaa sopivasti ja ne on muutenkin yleensä auki. Poistoilma palaessa tapahtuu piipun, eli uunien kautta. Kun tulia ei pesissä ole, pidän peltejä ihan pienesti raollaan, ehkä noin sentin. Lämmityskauden aikana veto piipussa on aina ylöspäin ja ilma vaihtuu silloinkin, kun ei ole tulia uuneissa.

      Poista
  2. Tosiaan monet suosittelevat korvausilman tuontia lähelle uunia, jotta tuo ilma ei jäähdyttäisi huushollia. Mutta eihän se energiatalous ole ainut asia - myös sisäilman on vaihduttava. Kerran luin jostain artikkelin, jonka sanoma kolahti minuun. Vanhanajan räppänät - luukku on saranoitu alareunasta ja räppänä asennetaan lähelle katonrajaa. Luukku ohjaa kylmän korvausilman ylöspäin, jossa se sekoittuu huoneen yläosassa olevaan lämpimämpään ilmaan ja näin vältytään vedon tunteelta. Ilmanpoistostakin on huolehdittava - etenkin lämmityskauden päätyttyä. Pelkkä asuminen tuo ilmaan kosteutta ja nykyään lotraamme vedellä sisätiloissa paljon enemmän kuin entisaikaan. Ja ruuanlaitto tapahtui puuliedellä kesälläkin, jolloin yleensä hellan yläpuolella olevan venttiilin kautta ilma ja höyryt poistuivat hormiin. Nyt taitaa olla aika harvinaista keitellä perunoita kesäpäivinä hellalla - sähköliedet ovat niin helppoja ja mukavia. Mutta vesihöyryä tuosta pottujen ja kastikkeiden kanssa touhuilusta tulee melkoiset määrät. Kun tiivistämme taloa, niin korvausilman hallittu tulo on erittäin tärkeä. VTTn Hannu Vitanen julkaisi kerranjutun, jossa vanhan hirsitalon nurkka oli lahonnut remontin jälkeen tosi nopeasti - syynä oli nurkaan jäänyt vuotokohta. Sieltä hujusi korvausilmaa valtaisalla paineella ja ilman kosteus tiivistyi tuohon vuoto kohtaan. Liputan hallitun korvausilman puolesta !! Ja energian säästössäkin pitää muistaa kohtuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset asiantuntevista kommenteista. On ihan totta, että korvausilmaa ja sisäilman vaihtumista tarvitaan myös lämmityskauden aikana. Ja ”terveissä” rakenteissa ilma vaihtuu sekä ”hengittämällä”, että tuulettumalla. Ehkä molempi olisi parempi korvausilmaräppänöiden suhteen? Eli palamiselle korvausilma pesäluukun edessä lattiassa, kun se tuntuisi riittävän. Sitten toinen, perinteisempi siellä kauimmaisessa nurkassa katonrajassa, kun halutaan vaihtaa ja raikastaa sisäilmaa muutenkin. Eli näitä voisi käyttää jompaa kumpaa, eli vuorotellen, mikä paremmalta tuntuu. Itselläni ei tosiaan ole kumpiakaan korvausilmaräppänöitä, kun ei niitä ole ollut alunperinkään. Eli en ole niitä lisännyt. Lattiat kun tein uudestaan, niin olisihan se ollut helppo pönttöuunien eteen tehdä ne venttiilit, mutta niinkuin sananlaskussakin sanotaan, ei ole suutarin lapsella kenkiä. Eikä puusuutarilla korvausilmaventtiileitä! ;-)
      Poistoilmaventtiilit on kai yleisimmin piipussa, eli hormissa, kun ei ole koneellista imua. Mutta kesäkaudella, eli lämmityskauden ulkopuolella hormeissa tuppaa olemaan ilmalukkoja, eli ei ylöspäin virtausta. Tässäkin vanhan kansan eläjät tietävät, että myös keskikesällä hellepäivien aamukahvit kannattaa keittää tuvan puuhellalla. Eli polttaa juuri tuo pesällinen ilmanvaihdon takia ja säilyttää hormissa konvektiovirtaus. Eli lämmin nousee ylöspäin. Näin naapurin vanhaisäntä minulle selitti yhtenä hellekesänä, että ilmanvaihdon ja kosteuden poistamisen takia hän keittää aamukahvit puuhellalla, vaikka päivällä helle nousi yli kolmenkymmenen. Eikä tuo pesällinen lämmitä tupaa oikeastaan ollenkaan, kun pellit pidetään silloin auki.

      Poista