torstai 18. tammikuuta 2018

Menneitä ja tulevia

Vuosi on alkanut mukavan talvisissa tunnelmissa ja ihan tavallisia työpäiviäkin on takana jo muutamia. Nuorempana ajattelin, että etuoikeutettuja ovat he, jotka saavat tehdä työtä josta tykkäävät ja siten toteuttaa omaa intohimoaan ja olemustaan.  

Elämän tarkoituksen luulen olevan itsensä toteuttaminen ja mielihyvän kokeminen. Itseään voi toteuttaa hyvin myös harrastusten, ei vain palkkatyön kautta. Vanhan talon kunnostamisessa perinteisillä ajatuksilla, on usein eduksi harrastelijamaisuus ja perusteellinen luonne. Kun taas rakennusalan ammattilaisuus enemmänkin rasite sille talolle itselleen. 

Mutta itse olen saanut olla siinä etuoikeutettujen asemassa, joka on voinut toteuttaa jo poikavuosien unelmaansa ja tehdä sitä työtä mihin on kutsumus. Ensin piti kyllä haparoida ja rimpuilla työmarkkinoilla parikymmentä vuotta, ennekuin sattumus ja sallimus sen mahdollisuuden tielleni asetti, että sain asettua omaan perinnetimpurin rooliini. 

Nyt olen askarrellut itselleni myös kotisivuja, joita askartelen lisää, kun saan aikaiseksi. Sitä sopii klikkailla:





Kuvassa vastarannalla pitkäaikainen työmaani Turun Ruissalossa, nyt jo yli kymmenen vuoden takaa, kauniisti aamuauringossa ja tammikuisessa kevyessä pakkasessa.



Työmatkoja ajellessani, ja muulloinkin ajatukseni askartelevat paljon elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Luulen, että tyytyväisyys tai tyytymättömyys on paljon itsestä kiinni. Kun hamuan sitä, minkä hallitsen, tunnen itseni ja muistan kohtuullisuuden, olen jo oikealla tiellä. Vielä täytyy muistaa, että yhteiskunta asettaa itsetoteutukselleni myös omat reunaehtonsa. Siksi haluankin tähän loppuun linkittää Edu Kettusen laulun. Haluan korostaa ja alleviivata siitä jokaisen sanan ja välimerkin. Sanoitusten ajatus voi avatua vastaanottavaiselle mielelle. 

Edu Kettunen Tavallinen päivä

Postauksen lopussa laulun lyriikat plagioituna jostain nettiavaruudesta.




Tavallinen päivä

Voi, kunpa huomenna ois ihan tavallinen päivä
jonkun tuulisen syyskuun tiistai kenties
ja ruuhkassa istuisi vain muuan mies,
ihan tavallisen työpäivän alla.

Ja sill' ois mielessään vain ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi ja se ois ihan fine,
vähän väsynyt vain, ku sill' ois ollut kaikenlaista

Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä.

Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä,
eikä varjot ois niin upottavan syviä enää
ja se vaan hoitelis pois rästiin jääneitä töitä
järkeilemättä liikaa elämäänsä.

Ja sill' ois mielessä ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi ja sen vaimo ois fine,
vähän väsynyt vain, kun niill' ois ollut kaikenlaista

Voi kumpa huomenna ois ihan tavallinen päivä
ja sanojen alla olis ilmaa taas
ja sill`ois sellanen fiilis et' elämä on tässä,
eikä joku onnen hetki vuoden päästä.

Ja sill' ois mielessä vain ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi ja se ois ihan fine,
vähän väsynyt vain, kun niillä ois ollut kaikenlaista

Ja kun ilta jo sais se vain parkkeerais autonsa
siihen sen tuulisen vaahteran alle
ja vaimo ois fine ja ne istuis vain
rinnakkain olohuoneen hämärissä

Ja sill' ois mielessä vain ihan tavalliset murheet:
särkevä selkä ja saapuva talvi ja se ois ihan fine,
vähän väsynyt vain, kun niill' ois ollut kaikenlaista

Voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti