sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Ikkunaentisöintikurssi ja muita kevään puuhia

Kevät tuo tullessaan pihasaunaremontit, talonmaalauspuuhat ja ikkunoiden korjaamisen sopivan ajankohdan. Tämä viimeksimainittu onkin jo huomioitu täällä Auranmaan suunnalla, kun Katja Aalto on järjestämässä ikkunaentisöintikurssia huhtikuun puolivälissä. Alla olevista linkeistä löydätte ajankohdan ja yhteystiedot.

Muraali - Maalaus ja verhoilutyöt

Ikkunaentisöintikurssi

(Kurssiajankohta 14. ja 15. huhtikuuta. Lisätietoja Katjalta, puh. 044-9947903)

*****

Kun ikkunoista kirjoitan, niin kaivoin muistoistani pari vanhaa valokuvaa omista ikkunakorjauksistani. Nämä kuvat ei liity tuohon kurssiin.






Maalauspuuhat ei ole omaa leipätyötäni, eikä edes mielipuuhaani. Ikkunoiden maalaaminen on aikaavievää puuhaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Mutta vasta maalattuna oikein kaunis katsella. Tarkoitus tietenkin myös olisi, että ne kestää aikaakin sitten vähän paremmin.
Kuitenkin nyt oma kokemukseni on, kun koko taloni maalaamisesta on noin kahdeksan vuotta, että maali hilseilee levyinä irti höylätyiltä pinnoilta. Sahatuilla pinnoilla se on pysynyt kiinni, mutta pinnoille on tullut sinertävää, tai tummempaa värimuutosta. Sanovat jotkut, että pinnoille tulee hometta. Ehkä ilman epäpuhtaudet on nykyään suurempia kuin ennen, ja maalit niin ympäristöystävällisiä, että homeet niillä pinnoilla pääsee kukkimaan.
Tietenkin, jos tästä maalikauppiasta reklamoi, saa kuulla jotain ohjeita pohjustustöistä homeen puhdistuspesuineen ja tartuntapohjamaaleineen. Mutta Taloni vanha maalipinta oli kuutisenkymmentä vuotta vanha, ja hituloitunut lähes kokonaan pois. Vanhaa vuorilautaa on kuitenkin jäljellä suurin osa. Vanha maali oli ollut vain vernissaa ja pigmenttinä liituvalkoista, jonka naapurin vanhaisäntä hyvin muisti ja minulle kertoi. Hänen talo oli maalattu samalla kertaa. Sellaisia ne pohjustustyöt oli ennenkin, että talon ulkolauta sai kuivua ja haristua vuoden tai pari ja se maalattiin juhannuksen tienoilla, kun ilman suhteellinen kosteus on pienimmillään.
Omasta mielestäni maaliasiat on henkimaailman asioita, enkä siinä asiassa haluaisi olla minkään litkuvalmistajan mannekiini. Nyt haen omaa kokemusta markettien punamaaleista, kun olen sutinut pihasaunani ja puuliiterin punamullan väriseksi.




Myös pihanperien hunningolle jääneet saunat odottavat taas kevään kynnyksellä innostuneita omatoimitimpureita ja talkooväkeä kunnostuspuuhiin. Perinteen harrastajia suosittelen lukemaan kansantieteilijä Sakari Pälsin kirjan Sauna, kotoisen kylyn seikkoja. Tai oman referointini aiheesta tekstissä, Löylyn laki ja sen vaatimus. Kirjan ajatukset ja havainnot kestävät varmasti aikaa.

Saunomisen ja löylynautinnon takaavat parhaimmin sen kiukaan ja lauteiden perinteiset korkeussuhteet, sekä oikeanlainen ilmantulo, eli hapekas hengitysilma. Trendikkyys ja modernisointi pilaavat saunaperinteen hengen.

Kuvan saunarakennus on Liedosta Nautelankoskelta.




7 kommenttia:

  1. Juupa juu ! Ikkunoiden "kunnostamisesta" on omakohtaista kokemusta muutaman kesän ajalta. Ja siinä pätee tuo "kokemus tekee mestarin" - en kyllä vielä ole mestari, mutta viimeisin tekemäni on kuitenkin paras. Sen voin todeta, että ei ole ihan minulle parhaiten sopivaa hommaa - liian hidasta, pikkutarkkaa näpräämistä, ja sitten se maalaus. 1-2 mm yli kittauksen siihen lasiin...huh-huh. Mutta on se kuitenkin mukavaa katsella sitä kunnostettua ikkunaa - ja ei ulkopuoliset huomaa niitä pikku virheitä, jos ei itse ala esitteleen niitä.

    Tuosta homeesta seinälaudoissa ja muuallakin kommentoin vain lyhyen vajavaisesti. Jonkin verran on kenties kyse uusien lautojen osalta tekniikasta ja/tai metsänhoidosta. Ennen puut kuivattiin hitaasti taapelissa ja laudatkin oli sahattu kunnolla kasvaneesta puusta (siis riittävästi ikääntyneestä). Nyt lautoja sahataan melko nuorestakin puusta ja kenties lannoituksen yms metsänhoidan ansoista myös nopeasti kasvaneesta puusta. Tuollaisessa puussa sokeripitoisus on aika korkea. Ja sitten kun puu keinokuivataan niin kenties sokerit kulkeutuvat puun pintaan kuivauksessa poistuvan veden mukana... Ja loppu tulos on laudan pinta, jossa on hyvät sokeri varastot home- ja sinistäjäsienille kasvaa. Sokeri on näet noiden sienten pääravinne puussa - eivät ne puun soluseinämiä syö kuten lahottajat tekevät.

    Ja loppusilauksen varmistavat uudet maalit, joiden homeenestoaineet ovat niin ympäristö- ja käyttäjäystävällisiä etteivät oikein tehoa edes noihin sieniin...

    Omissa projekteissani olen tuon lautojen välisen eron nähnyt mm. raakaponttien osalta. Yhdessä katossa kuuden vuodenjälkeen raakapontti on sisäpinnalta vielä ihan kirkas - toisessa viiden vuoden jälkeen osa laudoista on liki mustia...

    Punamaaleistakin kokemusta ...olen jopa keittänytkin. Vaan ehkä joskus toiste...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentoinnista ja näistä ajatuksista. Osaan jo lukea, että näiden ajatustesi takana on myös tietoa ja ymmärrystä. Ei vain jotain tuntumaa.

      Noista puiden sokereista kirjoiteltiin täällä aikaisemminkin, ja ne varmaan selittää myös maalipinnan sinistymisen joiltain osin. Itselläni ikkunoiden alapuolinen osa on uutta lautaa, tai vajaa kymmenen vuotta siinä ollut. Niiltä osin värimuutosta on enemmän. Tämä uusi lauta on varmasti teollisesti sahattua. Mutta värimuutosta on myös siinä talon vanhassa, yläosan vuorilaudassa, jonka uudestaan laitoin.
      Myös naapurustossa on samoja sinistymisiä tai mustumisia tapahtunut talomaaleissa, vaikka ulkovuoret on useampia kymmeniä vuosia vanhoja, ja nyt muutamia vuosia sitten pestyjä ja maalattuja. Maalimerkeistä en tiedä, mutta yhtälailla kysymys on teollisista maaleista, kuin oikeammista öljymaaleista.
      Täällä kyläteillä ei ole edes kova liikenteen ruuhkaa, eikä lähellä savupiipputeollisuutta, jota voisi enempää syyttää ilman saastuttamisesta.

      Sitten niistä markettien punamaaleista minulla on vain jotain tuntumaa ja oletusta, jota olen osin ruokkinut lukemalla jotain nettikeskusteluja ja kommentointeja. Nyt piharakennuksissa sitä punamaalia on ollut kahden kesän kokemuksella, enkä ainakaan vielä ole huomannut värimuutoksia, tai hilseilyä. No punavärissä sitä ei niin huomaa. Ne rakennukset on kyllä tällä tontilla sahattua lautaa ja taapeleissa kuivattua. Sitten seinä on vain yksinkertainen lauta, ja takana polttopuupinoja, tai saunassa vanha hirsirunko, ilman bitumipaperia tai muuta, siinä laudan ja hirren välissä.
      Seuraava maalauskohde olisi vanha piharakennus, jota hitaasti ja osissa remontoin. Siinä myös sahuri on kaatanut puuta kevättalvella ja sahannut keväällä. Lauta on taapeleissa kuivattu ja puu on seinässä nätisti harmaantunut.

      Olisi ihan kohtuullista, että kerrot täällä lukijoille ja minulle jotain myös oikeiden keittomaalien ja markettien punamaalien eroista. Onko maaleissa hinnalla ja laadulla jotain tekemistä keskenään?? Tätä olen itse kovasti fundeerannut!

      Poista
  2. Uulan falunpunamullalla vedin vanhan taloni ja vähän imeytymiseroa oli laudoissa,vaikka osa vanhoja. Ja kyllä,homeopilkkua tuli jo parin vuoden päästä. Mutta se tosiaan ei loista seinästä kuten vaaleassa maalissa tekisi. Paljon sanotaan ettei latekseissa näy homepilkkua mutta on taas muuta negatiivista ominaisuutta. Pellavaöljymaalia käytän ikkunoissa ja helposti kyllä näkyy mustaa valkoisella parin vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole perehtynyt maaleihin, ja tietoni niistä on enemmän ”vasemman käden” tietoa. Mutta onkohan tuo Uulan Falunpunamulta keittomaalia, vai mitä lie?? Yhdessä työmaapalaverissa minulle näytettiin Uulan punamulta -keittomaalilla värjättyä seinää, josta väri lähti irti taipuisina levyinä. Oli vasta edellisenä vuonna maalattu, ja kuuleman mukaan taapelissa kuivaneille laudoille.

      Markettien punamaaleista minulle joku hiljattain kirjoitti, että ne ei ole välttämättä ihan niitä ”latekseja”, mutta ei perinteiseksi ajateltua keittomaaliakaan. Niitä löytyy myyntinimiltään punamaaleina ja punamultakeittomaaleina markettien hyllyiltä sopuhintaan. No omassa tutkimuksessani vielä kahden vuoden jälkeen en huomaa niitä homepilkkuja tai mustumia. Enkä vielä maalin irtoamista.

      Poista
  3. Maalasin kesällä 2015 vanhempieni kesämökin Uulan falun-punaisella punamullalla eli keittomaalilla. Hyvin on pysynyt eikä ole homettakaan. Mökki peruskorjattiin sisäpuolelta viime kesänä täysin hengittäviä materiaaleja käyttäen. Kyse 60-luvun lautamökistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja käyttäjäkokemuksesta!

      Poista
  4. Onpas hyvä löytö tämä blogisi. Asiantunteva ja mielenkiintoinen! Asun itse 1920-luvun talossa, jossa pitäisi tehdä kaikkea, ja jossa valitettavasti on aiemmin myös tehty kaikkea. Lähinnä vain valittu vääränlaisia materiaaleja eikä onneksi purettu mitään. Kohta aloitamme ovien ja verannan ikkunoiden kunnostamisen peukalo keskellä kämmentä. Onneksi maalaus on kuvataidepohjalta hallussa, joten uskon kädenjäljen olevan jopa aiempaa yritystä parempi. Mikäli maali sitten pysyy pohjassa. Ovista on kuoriutunut kolme kerrosta maalia pois siten, että alkuperäinen maali on ainoa yhä jämäkästi paikoillaan koreileva pinnoite. Muun muassa oikean maalin valintaan tarvitsen juuri tällaisia blogeja, vaikket maaliekspertiksi tunnustaudukaan :)

    VastaaPoista