lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvien ihmisten kylä

Joulunpyhät päättyivät sitten meilläkin kohtuulliseen myteriin ja myräkkään. Yöllä tuulenpuuskat ujelsivat ja ravistelivat niin, että nukkuminen oli vaikeaa. Unensekaisissa ajatuksissa kävi, että seuraava puuska on sitten joku trombi tai syöksyvirtaus. Tietenkään talosta ei voi mitään irrota vielä näillä tuulilla, mutta jotenkin sitä yön pimeinä tunteina vain pelkää pahinta ja odottelee parasta.

Pihalla seisoo kaksi komeaa vanhaa pihakuusta, eikä paljon muista puista voi puhuakaan. Nämä kuuset on varmaan myös satavuotiaita ja vapaasti tuuheutta ja leveyttä kasvaneet. Siis purjepintaa on paljon tuulen riepoteltavaksi. Vielä ne kestivät tämän myllerryksen, mutta muualla lähimetsissä ja pihoilla puuta kaatui kuin heinää. Kymmenet ja sadat kaatuneet puut tukkivat metsäauto- ja pikiteitä.
Vanhasta pajusta pihalla repesi kuivumaan alkanut haara.

Sähköt katkesivat aamu seitsemältä tapaninpäivänä. Pari kertaa aikaisempinakin vuosina on ollut sähkökatkos, mutta pisimmillään vain pari tuntia kerrallaan. Jäimme siinä odottelemaan, että koskahan tulisi takaisin? Piti myös mennä tapaninpäivälounaalle tätini luo Lietoon, mutta puhelimetkaan ei toimineet. Ei lanka- eikä langaton verkko. Ja kun aamupäivä oli aika pitkällä, aloin toteuttamaan varasähkösuunnitelmaa, jonka olin jo ajatuksissani valmistanut tällaisten tilanteiden varalle.

Porasin hirsiseinän läpi reiän sisältä rappukäytävästä ulkopuolella olevan sähkökaapin yläpuolelle.  Asensin tästä kulkemaan sähköjohdon ja sisäpuolelle liitin pistorasian ja ulkopuolelle vielä pelkän pistokkeen, toistaiseksi. Haen siihen vielä jonkun asiallisemman vastakappaleen roikanpäälle sähköliikkeestä, kun seuraavaksi tulee kaupunkiin asiaa. Asennus on pysyvä läpivienti aggregaatin varavirralle.

Aggregaatti on pieni, kevyt ja hiljainen, ja tuottaa sähköä reilu kaksi kilovattia. Sillä sain pidettyä jääkaapin ja pakastimen kylmänä, lämminvesivaraajan kuumana, sekä vesipumppuautomaatin toiminnassa. Nämä oli ensisijalla, ja muita sähkölaitteita voisi tarpeen mukaan käyttää. Ja myös harmaiden pesuvesien, eli jätevesien poistopumppu sakokaivosta suodatuskenttään piti kytkeä aggregaattiin.
Talo lämpiää pelkästään puuta polttamalla ja kynttilänvalossa on tunnelmaa. Paras kulkuvalo nykyään on otsalamppu.

Kun iltapäivä alkoi hämärtyä, tein kierroksen naapuritaloissa kertomassa, että meiltä saa ainakin vettä, jos kunnan vesi alkaa loppumaan. Meillä on oma kaivo ja veden tuotto runsasta. Ja kun teimme vielä alkuillasta matkan Lietoon, kun puhelin ei toiminut, oli matkan varrella sähkö pois joka paikasta.

Seuraavana päivänä olin aikonut käydä katsomassa pientä metsäpalstaamme, kuinka puuskat olivat sitä tuivertaneet, mutta metsäautotie oli kaatuneiden puiden saartama. Raivasin tietä puolisen kilometriä, mutta kun loppua ei näkynyt, jätin auton tien varteen ja kävelin viimeiset kilometrit.  Pelkona oli se, että vain viisi päivää aikaisemmin sieltä oli naapurimetsänomistajan hakkuumiehet lähteneet koneineen pois, kun saivat päätehakkuun tehtyä. Meidän metsäpalstamme jäi sitten aukon reunaan...! Ja kymmeniä isoja puita oli nyt nurin, myös syvemmällä metsässä ja pari pihan perän rakennusten päällekin kaatuneina.
Olin ajatellut ottaa metsämökiltä varakaasulämmittimen mukaan, mutta en sitä vielä tälle reissulle saanut, kun en viitsinyt kaasulämmitintä ja -pulloja kantaa kilometrejä kaatuneiden puiden seassa.

Illalla kävin vielä katsomassa, että naapuruston vanhemmilla ihmisillä on asiat kunnossa. Siellä missä kaikki talotekniikka on rakennettu sähkön varaan alkoi lämpötila nopeasti laskea ulkolämpötilan kanssa samaan. Ja näissä vanhemmissa kyläläisissä on kaikissa sitä samaa itsellistä jääräpäisyyttä. Apua ei pyydetä eikä tarjota.
Mutta kuka apua pyytää, sille sitä annetaan.
Onneksi tuo ulkolämpötila oli noinkin paljon plussan puolella.

Seuraavana päivänä lähdin aamuhämärässä metsämökillemme pidempää kautta ja sain haetuksi kaasulämmittimen. Vein lämmittimen naapurin vanhalle pariskunnalle, joilla sisälämpötila oli laskenut jo yhdeksään plusasteeseen. Rouva oli väsynyt ja flunssassa. Isäntä ihmetteli, että "olet sinä sitten erinomainen naapuri, kun meille lämmittimen tuot". Kävin vaihtamassa vielä toisen kaasupullon täydeksi ja kävin kotomökissäni keittämässä pumpputermoksen täyteen kuumaa vettä, sekä toisen termosen kuumaa mustaherukkamehua. Vein sitten alkuiltapäivästä tuliaiset vanhuksille, kun heillä ei tullut enää vettä, eikä ollut sähköä millä keittää.

Nämä ihmiset ovat eläneet maailmassa ja ajassa, jossa yhteiskunta on kehittynyt ja kehitys on tarkoittanut yksittäisten ihmistenkin kannalta asioiden parempaan suuntaan menemistä. Sähkö ei ole kuulemma ollut koskaan katkennut paria tuntia pidemmäksi ajaksi siitä lähtien, kun se näihin mökkeihin on heti sotien jälkeen saatu. Ja elämänpiiri on rakentunut yhteiskunnan huoltovarmuuden ja sen luottamuksen varaan. Mutta uudempi sukupolvi on huomannut yhteiskunnan suunnanmuutoksen ja markkinafundamentalismin hyvinvointia rapauttavan vaikutuksen...?

Kolmannen sähköttömän päivän iltahämärässä sitten sähköt palautuivat. Puusuutarin mökissä olisi elämä voinut hyvinkin jatkua leppoisasti ilman sähköä pidempäänkin. Elämä ilman sähköverkkoliittymää olisi hyvinkin mahdollinen yhden tai useamman aikuisen ihmisen kotitaloudessa. Jos tätä olisin pelkästään itselleni rakentanut, niin ehkä sähköliittymää ei nyt olisikaan? Ei olisi ehkä blogiakaan?

Seuraavana päivänä hain kaasulämmittimen pois, nyt kun sitä ei enää tarvittu. Ilmalämpöpumppu kuljetti taas lämmintä ilmaa vanhusten modernissa mökissä. Rouva ihmetteli, että "olet sinä kyllä hyvä ihminen, kun meitä autoit"! Se lämmitti mieltä, eikä kai toista ihmistä voi paljoa enempää kehua? En kuitenkaan kertonut, että kotonani oli jo hernesoppa keitettynä siltä varalta ja osaksi heitä varten, että neljäskin päivä olisi alkanut ilman sähköä. Katkos kesti 58 tuntia, ja ne tunnit on pitkiä ja lamauttavia silloin kun talotekniikka pettää...!



Aapeli kirjoitti kirjastaan "siunattu hulluus", että se on kertomus ihmisistä, joista hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän mutta meitä siunatusti hulluja lukematon määrä. Omasta mielestäni kuitenkin meidän kylällä hyvien ihmisten määrä on kaikista suurin...!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti