perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kevät taittaa talven selkää

Pääsiäisviikonloppu olisi vielä enimmäkseen edessäpäin, ja pitkästä aikaa on mahdollisuus puuhastella omissa kotimökin nurkissa. Kevät tekee hitaasti tuloaan, vaikka tänäänkin pitkäperjantain aamuna sankassa lumisateessa siltä ei oikein näyttänyt. Mielipidekirjoituksenikin oli paikallislehdessä kirjoittajavieras otsakkeen alla viikkoa myöhemmin kuin odotin.

Joutsenien, kurkien ja muiden muuttolintujen kevätmuutot on yksi kevään kohokohdista, kun niiden parvet ylittävät kirkonkylän maisemaa viistosti koilliseen jokiuoman ja vanhan kellonsoittajan talon yli Kontolanrahkan suuntaan. Kontolanrahka on niinsanottu kumparerahka ja sijaitsee Pöytyän ja Loimaan välissä. Pinta-alaa sillä on 857 hehtaaria ja se on keskikohdaltaan seitsemän metriä reuna-alueitaan korkeammalla.
Tämän kevääntulon aikana olemme katselleet, kuinka joutsenet ovat lähettäneet pienissä parvissa tiedustelijoitaan Kontolanrahkan suuntaan, ja palanneet seuraavana päivänä takaisin etelämmäs. Komean kaarroksenkin tekivät yhtenä päivänä tässä talon yläpuolella, eli tämän pohjoisemmaksi ei sinä päivänä ollut asiaa.

Jo kolmatta kevättä katselen nyt puusuutarin mökin vanhoja väliovia, jotka ovat kaivanneet puhdistamista ja uutta maalia pintaansa. Yleensä työhön pitää vain tarttua ja alkaa tekemään sitä vastentahtoisuudesta huolimatta. Siitä se sitten valmistuu tehdessä kuin huomaamatta. Mutta maalaminen on itselleni niitä kaikista vastenmielisimpiä töitä, silloin kun sitä pitäisi tehdä itselle. Siinä asiassa arvostankin suuresti maalarien ammattikunnan osaajia. Kaikki se vanhan maalin poisto, puhdistaminen, pohjatyöt, välihionnat ja muut pitäisi tehdä huolellisesti jotta työ kiittäisi tekijäänsä. Maalin siveleminen tai telaaminen on vain nopea loppusilaus ja näkyvä pinta aika mittavalle työmäärälle. Mutta kyllä niitä on maalarimestareiksi itseään kutsuvia ja tutkinnot suorittaneita, jotka urakoidessaan vain vähän harjaavat ja karhentavat vanhan maalin pintaa ja uusi maali päälle. Jos vanhassa maalikerroksessa on ollut jokin ongelma, niin siinähän se ongelma vain peitetään uudella värillä.  Ei auta perinnemaalit ja takuuöljymaalit jos pohjatyö tehdään huonosti tai jätetään kokonaan tekemättä. Kun aineet on hyvät ja tekijä huolellinen ja osaava, voi lopputulokseltakin odottaa jotain. Tai ettei käy sitten niin, kuin työkaverini menneiltä vuosilta sanoi viljellen omaa vähäeleistä huumoriaan, kun ihastelimme omien kättemme jälkiä vähän valmiimmassa remonttikohteessa, että "Kyllähän siitä hyvänkin olisi saanut. Ainakin aineet oli hyvät."
Näiden väliovien maalaaminen onkin tämän pääsisäisviikonlopun teema. Ja työn aloittaminen pitkäperjantain kärsimysnäytelmä?

Kevään tulon huomaa keikkatimpuri siitäkin, että puhelin alkaa soimaan ja kyselyitä työmahdollisuuksista keväästä ja tulevasta alkukesästä eteenpäin. Kun aurinko levittää kevään ensimmäisiä säteitään pilviverhon takaa, saattaa puhelin soida siitä jo puolen tunnin päästä. Kevääseen herääminen on varmasti aika suomalainen erikoisuus, ja kuhina pesänkohennuksen ympärillä alkaa kuin muurahaisilla.

Nyt kuitenkin kevättalven aikana työtä on riittänyt ja tekemätöntä työtä näyttäisi olevan paljon. Työntekijän motivaatioon ja työhyvinvointiin myös rakennustyömailla vaikuttaa lähes ainoastaan pari seikkaa. Onnistumisen edellytykset työn hyvään suorittamiseen sekä työsuhteessa työnantajan velvotteiden täyttyminen. Työntekijän tulee sitoutua työaikojen säännöllisyyteen ja työnantajan palkanmaksun säännöllisyyteen.
Itse olen työskennellyt lähes pelkästään niinsanotuille tavallisille ihmisille ja kotitalouksille ja yhteispeli kaikkien kanssa on ollut saumatonta ja mielekästä. Rakennusalan pienyrittäjien kanssa sopimusten molemminpuolinen noudattaminen onkin ollut hankalampaa ja käräjilläkin on istuttu.

Olen ottanut omaksi periaatteekseni pyrkiä jollain tavalla myös auttamaan tai neuvomaan niitä, joille en voi työpanostani tarjota. Tämän teen pyyteettömästi ja rakennusperinteen asian edistämiseksi ja saan siitä itselleni mielihyvää. Eikä se myöskään ole omasta työstäni tai tuloistani pois, vaan kasvattaa lähinnä yhteistä hyvää. Kun olen tekemisissä tai kuulen jotain hyvää sanottavaa tekijöistä, pistän nimiä ja numeroita kalenteriini muistiin. Sitten kun minua kysytään pidempien matkojen takaa, johon en voi enää itse mennä töihin, kaivan kalentereita vuosienkin takaa ja annan asiakkaalle muiden tekijöiden yhteystietoja. Näinkin on muutaman kerran työ kohdannut tekijänsä. Viime vuoden alkukesästäkin kyselyitä tuli Pohjanmaata ja Lappia myöten tänne lounaiseen Suomeen. Rakennusperinteen asian ympärillä on omat hyväveli ja -sisko verkostonsa ja puusuutarilla omansa...!
Monesti myös huono maine kantaa hyvää paremmin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti