tiistai 18. helmikuuta 2014

Vuodet ei ole veljiä keskenään

Tuo otsakkeen lauseenparsi on sanonta, jonka opin viime talven työmaallani. Silloin talvi alkoi toden teolla jo lokakuun puolella, niin pakkasten kuin lumentulonkin suhteen. Talvi väistyi vasta huhtikuun puolivälin jälkeen ja siirtyi melkein suoraan alkukesän päiviin. Tuntui kuin kevät olisi jäänyt kokonaan pois välistä.

Tämä talvi puolestaan alkoi meidän kulmilla vasta tammikuun toisella viikolla ja sitäkin vain lämpötilojen puolesta. Nyt vaikuttaisi siltä, että helmikuulle tultaessa talvi olisi ohi ja ilmassa on jo kevään tuntua.



Viime syksyn lämmityskauden alkamisen jälkeen on meidän lähitienoilla palanut neljä vanhaa taloa. Luultavasti kaikissa puulämmittäminen liittyy jollain tavalla tapahtuneeseen.

Ensimmäinen talo oli 1920- luvulla rakennettu, jossa tuli oli päässyt leviämään avoimella ullakolla, ennenkuin asukas kuuli vintiltä outoa huminaa. Syttymisen syynä oli varmasti savupiipussa ollut halkeama, josta kipinä oli lentänyt vintin puruihin.

Toinen talo joka paloi pahoin, oli heti sotien jälkeen rakennettu. Taisi olla Seija- myrskyn aiheuttama sähkökatkos syynä siihen, että sielläkin oli turvauduttu lämmittämisessä puuhellaan. Tavallisesti siinäkin talossa oli toinen lämmitysmuoto ja puulämmittämiseen varmasti tottumattomuutta. Lisäksi vielä, mikä pahinta, niin tulisijoja ja savupiippua ei vamasti oltu tarkastettu ja kunnostettu yllättäviä tarpeita varten.

Kolmas talo joka vielä ennen vuodenvaihdetta paloi, oli vanha, suuri ja komea maalaistalo. Siinä oli salikin enemmän kuin sata neliötä ja viimeinen remontti tehty talvisodan kynnyksellä. Talo oli pitkään myynnissä ja huomattavaan ylihintaan. En tiedä, oliko talo jo myyty, mutta yhtenä aamuna huomasin silläkin paikalla olevan vain kaivinkoneella kasaan lyöty hirsihässäkkä.

Viimeisin tuleen syttynyt ja kaivinkoneella kasaan lyöty talo on täällä kirkolla ja vanhan museopappilan edessä ollut 1930- luvulla seurakunnan työntekijöille rakennettu vuokraparitalo. Talo oli seurakunnan omistuksessa edelleen ja siinä asuttiin.
Samana päivänä jolloin talo syttyi tuleen, oli liki parinkymmenen asteen kireä pakkanen ja sähkökatkos oli kestänyt päivällä neljä tuntia, ilmeisesti huoltotöistä johtuen. Puusuutarin mökissä ei heti sähkön puuttumista huomaa, koska pönttöuunit ja hellamuurit hohkavat lämpöään sähköstä riippumatta.
Tässä vuokratalossa ilmeisesti lämmitettiin huoneita sähköllä ainakin siinä asunnossa, josta tuli nyt pääsi leviämään. Sähkökatkoksesta johtuen oli sielläkin varmasti päätetty lämmittää puuhellaa, eikä tilisijoja tai savupiippua oltu huollettu tätä tarkoitusta varten. Myös osaamattomuutta on ilmeisesti ollut mukana, koska tuli oli syttynyt, kun asukas ei enää ollut kotona.




Vuosi sitten surkuttelin, kun tästä maisemasta purettiin pois vanha tiilimuuntaja. Nyt samasta maisemasta poistui myös iso, vaikkakin vähäilmeinen hirsitalo. Kuitenkin onni onnettomuudessa ja hatunnosto palo- ja pelastusviranomaisille, että yli 200- vuotias Pöytyän museopappila säästyi. Pakkanen kyllä hankaloitti sammutustöitä, mutta ihmettelen silti sitä tehokkuutta, jolla kerran palamaan syttynyt vanha talo puretaan jo siinä sammuttaessa. Aivan kuin varmuudeksi, ettei vain kukaan vähäpäinen sitä enää yrittäisi korjata. Ymmärrän tietenkin, että näin sammuttaminenkin on helpompaa, mutta onhan tulipalot saatu sammumaan ennenkin ilman kaivinkoneita.



Perinteiset varaavat uunit ja muurit on parasta innovaatiota, mitä lämmittämisessä on ikinä keksitty. Polttopuutuotantoa on kenenkään hankala monopolisoida, toisin kuin sähkön, öljyn, pelletin tms. tuotantoa. Perinteinen puulämmittäminen ei myöskään tarvitse sähkötoimisia kiertovesipumppuja tai hakekuljettimia. Kaikessa yksinkertaisuudessa kaikista älykkäintä.

Puulla lämmittäminen vaatii kuitenkin käyttäjältään ajatusta ja hereilläoloa. Vanha rapistunut savupiippu täytyy pinnoittaa ulkoapäin alhaalta ylös asti muurauslaastilla, antiikkilaastilla, tiilitasoitteella tai jollain sopivalla laastilla, jonka jälkeen siitä voi nähdä pienetkin tulevat halkeamat.  Pieniä hiushalkeamia piipussa voi olla, eikä se vielä joudu käyttökieltoon. Mutta kun avoimella vintillä, jossa puru on päällimmäisenä ja savupiipun vanha rappaus lohkeillut ja tiilien saumavälit on myös vajaaksi aikanaan täytetty, niin ensimmäinen työ ennen käyttöönottoa on saumojen täyttäminen ja pinnan tasoiterappaus aina vesikattoruoteita myöten.
Savupiipun läpitulo sisäkatosta eli välipohjasta vaatii myös tarkastamista. Vanhastaa savupiipussa voi olla paksunnos tällä kohtaa ja lisäksi niinsanottu santalaatikko kiertämässä piippua, jolloin vintin purut ei ole piippuun kosketuksissa. Santalaatikko on hyvä palokatko, mutta vanhassa talossa sekin on yleensä helposti palavaa roskaa täynnä, joka on syytä poistaa.
Vanhojen talojen ullakot on vielä muutenkin varastoitu täyteen kaikkea hienoa ja arvokasta vuosikymmenien ajalta, eli palokuormaa on paljon. Tämänkin takia piiput on syytä saattaa vakuutuskelpoiseen kuntoon.

Hormien sisäpinnan voi myös pinnoittaa, jolla saadaan vetoa parannettua, piipulle lisää käyttöikää sekä lisättyä käyttöturvallisuutta. Hormien massaamisesta olen kirjoittanut tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Myös hormien ja tulisijojen nuohoamisesta olen kirjoittanut.

Jos on epävarma tulisijojensa käyttökunnosta, niin nuohooja on se, jolta kannattaa asiasta ensin kysyä. Nuohoojat ovat yleensä puheliaita ja hyvin kiinnostuneita kertomaan tulisijojen käyttöön liittyvistä asioista. Varmaan puhuisivat paljosta muustakin. Nuohooja suorittaa periaatteessa aina tarvittavan palotarkastuksen, vaikka kunnan virassa oleva palotarkastaja ei paikalla kävisikään. 

Niinkuin vanha kulunut sanontakin kuuluu, on tuli hyvä renki, mutta huono isäntä.

2 kommenttia:

  1. Meillä on tulevana keväänä ensi töikseen hormin tarkistus edessä. Se on ollut käyttämättömänä kymmenisen vuotta, joten mietityttää, että mikäköhän mahtaa olla sen kunto. Olisipa hienoa, että se olisi kunnossa, mutta varauduttu on pahempaankin tilanteeseen ja korjauksiin. Asian kanssa ei sovi leikkiä, ettei käy niinkuin noilla ikävillä sattumuksilla lähiympäristössäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan hormiston ja piipun kunnostaminen on lopulta aika pieni vaiva siihen käyttöturvallisuuteen nähden. Paljon suurempi työ on, jos vanha savupiippu pitäisi talosta purkaa pois kokonaan ja muurata uudestaan. Tähän harvemmin kai kukaan joutuu.

      Toivotaan, että pääsette pienellä huoltamisella ja kunnostamisella. Tämäkin kellonsoittajan entinen talo oli 20v asumatta ja autiona, mutta kuitenkin hormistot ja tulisijat oli vain huoltamista vailla.

      Poista