maanantai 28. huhtikuuta 2014

Betonikattotiilet vanhalla mallilla

Sain muutama vuosi sitten tältä kylältä vanhojen Harjavalta- mallisten betonikattotiilien valmistukseen tarvittavat työkalut. Niiden tekijä on nyt jo edesmennyt ja aikanaan varmasti tehnyt kattotiiliä näillä työkaluilla useita kymmeniä tuhansia. Työkalut oli hyvin huollettu ja puhdistettu viimeisenkin käytön jälkeen, joka piirre työmiehessä ja -naisessa herättää aina kunnioitusta.

Etukäteen jo laskeskelin mielessäni, että tämä työ ei ole mitään kesäisen viikonlopun hauskaa pikku askartelua saunan lämmityksen lomassa, vaan totista työtä. Totuus oli lopulta vieläkin totisempi.

Sain tekijämiehen veljeltä neuvoja tiilenteon perusteisiin, työkalujen käyttöön sekä pruukin valmistukseen. Täälläpäin vanhempien miesten käyttämä yleisnimitys kaikelle laastille ja betonille on pruuki. Betonikattotiilen pruukin kuuluisi vanhan perinteen mukaan olla hienoa hiekkaa ja sementtiä. Tämä hieno hiekkakin on sikäli tarkkaa, että Oripään kankaiden hiekka ei kuulemma ole hyvä, vaikka siitäkin tiiliä on tehty. Muistaakseni hiekka oli liian punaista ja siksi hauraampaa? Hiekka pitäisi tuottaa Säkylästä, josta saa vaaleampaa hiekkaa. Näille perusteille on tietenkin paikkakuntakohtaisia sääntöjä.

Sementin ja hiekan suhde löytyy varmasti kokeilemalla, eli sementtisäkin kyljestä voisi katsoa vahvimman seossuhteen ja tehdä sillä kaavalla muutamia tiiliä. Muutaman päivän kovettumisen jälkeen lujuutta voisi testata vaikka tasaisella alustalla tiilen päällä seisomalla.
Tiilen pintaan voi ripotella punamultaa ja vielä sementtijauhoa, joilla saadaan väri ja tiiveys.




Muottilevy on viimeisen käytön jälkeen öljytty. Nyt muottilevy asetetaan tarkasti työkalun sisälle, jolla tiilen malli ja paksuus määräytyy. Tällä kattotiilellä on paksuutta yksi senttimetri ja ylä- sekä alapäässä on lisäpaksunnos.




Pruuki taputellaan ja tasoitetaan muottilevyn päälle hierrinraudalla, joka kulkee pyöreiden kiskojen päällä. Tämä määrää myös tiilen paksuuden.





Hiertämisen jälkeen pintaan lisätään väri- ja sementtijauho, joka vielä hierretään pintaan tiiviisti ja tasaisesti.





Työkalupenkin polkimella muottilevy nostetaan ylös ja viedään lavoille kovettumaan. Harjatiilillekin minulla on oma työkalunsa, mutta niiden tekoa opettelemaan en tällä erää ryhtynyt.




Sen verran kehitysuskoa itsessänikin on, että kuvittelin sementtiteollisuuden tuotteista löytyvän tähän käyttöön sopivan valmislaastin. Niinpä ostin ison säkin sementtilaasti s30, joka on tarkoitettu myös pihalaattojen ja kukkapurkkien askartelijoille. Tässä laastissa suurin raekoko on 3mm, joka nyt osoittautui liian karkeaksi. Tuoteselosteessa lukee myös, että valun minimipaksuus on 20mm, eli kattotiili oli vain puolet tuosta paksuudesta. Lisäsin kuitenkin laastiin vielä vähän sementtijauhoa sitä myllyttäessäni.
Lopputulos kuitenkin oli, että kattotiilet oli rapeita kuin näkkileipä. Niinpä kärräsin muutama sata omavalmistekattotiiltä ladon taakse maantäytteeksi.

Rakennusperinteen asiassa pitäisi pysyä siinä perinteisessä rakennustavassa itsessään, eikä pyrkiä hakemaan parannuksia tai helpotuksia. Tätä olen koittanut muissakin kohdissa toistaa ja siihen samaan ansaan nyt itsekin lankesin. Eli seuraavaksi kun aion ryhtyä kattotiilien tekoon, tilaan kuorman Säkylän hiekkaa pihalleni.

Näitä työkaluja ja muotteja on minulta pyydetty lainaan ja niitä on haluttu ostaa. En kuitenkaan niitä lainaa, vuokraa tai myy, sillä aion vielä joskus keskittyä niiden tekemiseen enemmän ajan kanssa. Työ on itselleni haaste rakennusperinteen ja kansanperinteen säilyttämisen kannalta. Sen eteenpäin siirtäminen muiden muassa olisi tavoitteissani.

Kattotiilien teko sopisi hyvin jonkin perinneyhdistyksen puhdepäivän yhdeksi teemaksi. Niiden tekeminen tuotanto mielessä sopii hyvin parille- kolmelle kokeneelle tekijälle ryhmätyönä. Kuitenkaan itse tekemällä betonikattotiiliä ei saa edullisemmin tai niistä ei saa parempia kuin teollisesti valmistetuista.
Jos näiden tiilien tekemiseen käytetty aika ei ole pois tekijän ansiotulojenhankkimisesta, tulee siitä hetikin kannattavampaa. Mutta jos lasketaan sille ajalle ansiotulojen menetys materiaalien hinnan lisäksi, niin tappion puolelle menee.

Kellonsoittajan vanhassa talossa on näitä samoja kattotiiliä ja varmaan kuutisenkymmentä vuotta sitten samoilla työkaluilla tehtynä. Tiiliä on noin 3000 kpl. Oma kokemukseni on nyt, että kohtuullisen reippaana ja sarjatyöhön kykenevänä voisin tehdä näitä tiiliä yksin kaikki työvaiheet mukaan laskettuna keskimäärin 100 kpl päivässä. Eli normaali kahdeksan tunnin työpäivä parilla kahvitauolla. Viitenä työpäivänä viikossa aikaa kuluisi noin puolitoista kuukautta. Siitä voi laskea mitä palkkatyöstä tuolta ajalta jäisi saamatta.

Kuitenkin tämä tiili on siro ja kaunis, eikä näitä saa kaupasta. Näitä kattotiilien tekemisen työkaluja on kyllä olemassa jonkin verran muitakin, eli olen kuullut niitä olleen tarjolla huutokaupassa ja muuallakin. Myös maamiesseuroilla, työväenyhdistyksillä ja sen kaltaisilla järjestöillä näitä varmasti vielä tallessa on. Eli suosittelen asiasta kiinnostuneita niitä kyselemään, talteen keräämään ja aiheeseen perehtymään.

Suosittelen myös keräämään käytetyt ja ehjänä alas tuodut vanhojen kattotiilien kasat pois latojen seinustoilta ja heinikoista sammaloitumasta. Käytetytkin tiilet on usein vielä käyttökelpoisia. Ne voi pestä painepesurilla pihalla pressun päällä yksitellen ja riveihin aseteltuina. Yksitellen niiden maalaaminenkin on helpompaa ja lopputulos on parempi. Itse olen maalannut kellonsoittajan talon vanhan tiilikaton Virtasen maalilla, joka on tarkoitettu vanhalle betonipinnalle. Jos katolle pitää laittaa tiivispintaisia, eli käyttämättömiä tiiliä korjaustiiliksi, niin niiden pintaa on hyvä vanhentaa teräsharjalla ja/tai painepesurilla. Maali tarttuu kohtuullisen hyvin vanhaan betonitiileen, mutta tiiviiseen pintaan huonommin.
Meillä maali tiilikatossa on pysynyt ihan hyvin jo neljän talven yli. Ohjeiden mukaan olisi pitänyt maalata kaksi kerrosta, joista ensimmäistä ohennetaan reilummin. Näin tarttuvuus olisi parempi, mutta toinen kerros meillä odottaa vielä maalaamistaan.

Vanhojen kuluneiden kattotiilien maalaamista aion vielä kokeilla myös sementtijauho- punamulta sekoituksella, johon on lisätty vesi. Pensselillä tiilen pintaan hierrettynä luulisin sen toimivan.

9 kommenttia:

  1. Eksyin tänne Maahiskan blogin kautta. Perin mielenkiintoinen tuo kattotiilen mallinimi, liittyyköhän se kyseiseen paikkakuntaan miten, vai ei mitenkään? Kyllähän noissa eri paikkakuntien maa aineksissa on eroja, ainakin vanhojen ihmisten mukaan, on tarkkaa mitä käytetään mihinkin ja kai siinä joku taika on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukava kun eksyit. Luulisin, että kattotiilien mallinimi tulee paikkakunnan mukaan. Olisiko niin, että on aloitettu siellä tekemään ja sitten malli on levinnyt käyttöön muuallekin Suomeen.
      Niinhän se menee maaväreissäkin, että on paikkakunnan mukaan nimetty. Kuten punamullassa Falunin tai Italian punainen yms. Eli maa-aineksissa paikkakunnittain ja maanosittain on eroja.

      Poista
  2. Hieno juttu tämä! Aloin heti pohtia eikö tsasounan kattoon voisikin laittaa tiiliä.... no ei, tulee semmottinen puujuttu (en nyt jaksa muistaa nimeä)! Mutta tämä menee talteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko tsasounassa paanukatto, niinkuin kirkoissa yleensäkin? Minullakin olisi yksi tuleva jutun aihe tsasounan korjaustyö muutaman vuoden takaa. Ehkä jo seuraavaksi?

      Poista
  3. Oikein mielenkiintoinen kirjoitus! Näitä betonitiilten tekoon tarkoitettuja settejä on silloin tällöin tarjolla, ja on tullut joskus itsekin harkittua sellaisen hankkimista. Hienoa tietää, että perinne jatkuu vieläkin. Pitää laittaa tuo perinnepäivän ohjelmaehdotus korvan taakse.

    T: Ville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdotus on vapaasti käytettävissä ja toivottavasti käyttökelpoinen. Tarjoudun talkoohengessä perinnepäivillenne mukaan, sitten kun sen aika on.

      Poista
  4. Tämä sivu tuli vastaan Facebookissa pelastetaan vanhat talot-ryhmästä. Entisöin paljon sementtitiilikattoja ja haaveilen uustuotannosta vanhoilla muoteilla. Nyt kunnostaessa maalaan maitosementtimaalia joka juustoaineen takia kestää pelkkää sementtiä paremmin. Panu Martiskainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tiedosta! Hyvä myös, että vanhoille sementtikattotiilille on muitakin puolustajia! ;-)

      Poista
  5. Hei, meilläkin on noita Harjavalta tiiliä ja entistäminen kiinnostaa enemmän kuin uuden laittaminen. Laitatko mailia mika.s.saren at gmail.com niin jutskataan enemmän.

    VastaaPoista