torstai 24. heinäkuuta 2014

Tutustumisen arvoisia blogeja

Näin helteellä tykkään hakeutua varjoon ja suojaan, sekä tuulettimen viereen. Onneksi ei juuri näinä päivinä ole ollut mitään pakottavaa tarvetta hikoilla työmailla. Ei se lämpö niinkään, mutta se liika valo. Tein tutkimusmatkaa toisten kirjoittajien blogien maailmaan, joihin olin sitä jo jonkin aikaa suunnitellut tekeväni. 



Tuparati ja umpipiha kertoo vanhan pohjalaistalon kunnostustyöstä. Hiki tuli jo pelkästä kuvien katselusta, tai voi se olla tämä hellekin. Teksti on pelkkää asiaa ja kuvia on paljon. Remonttia on tehty sillä asenteella, että "kädet pois taskuista ja hommiin". Työmäärä on ollut tähänkin asti suuri, mutta näyttää tekijöilläkin riittävän pattereissa virtaa. Siellä mielestäni lyö kättä tasavahvasti rakennusalan ammattiosaaminen, rakennusperinteen asia, sekä pohjalainen päättäväisyys. Nostan hattua!

Maahiska kertoo blogissaan elämästään, ajatuksistaan ja harrastuksistaan. Hienoja "lomomaisia" valokuvia on paljon ajatusten tueksi. Heillä on meneillään pieni, mutta sitäkin hienompi rakennusprojekti, jollaisessa talkooporukassa tykkäisin itsekin olla mukana. Mutta se välimatka ja ne arjen omat kiireet. Valmistumassa on Kurkipellon tsasouna. Olen ajatuksissani mukana tässä rakentamisessa.

11 kommenttia:

  1. Kiitos :) Täällä hikoillaan 100-300-kiloisten hirsien kanssa kun ei tuo aurinko oikein noille miehille riitä... Itse tyydyn huikkailemaan terassin portailta miehiä kahville ja kuvaamaan illansuussa hienosti kohoavaa pientä "hirsilinnaamme". Olisi hienoa saada talkoolaisia vaatimattomiin oloihimme, tervetuloa! Kunnioitukseni rakentajia kohtaan syvenee entisestään - jopa näin pieni rakennus vaatii valtavasti ponnistuksia!
    Sateita odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että talkooväkeä löytyisi ainakin nostotöihin avuksi. Oma roolisi työväen huoltajana ja työmaan hengenluojana ei ole sen vähäisempi.
      Mielenkiinnolla seurailen, että minkälaisia yksityiskohtia sinne rakentelette ja mihin kattoratkaisuun päädytte.
      Sateita odotellessa... :-)

      Poista
  2. Kiitos. Lämmittipä mieltäni varsinkin kommenttisi rakennusalan ammattiosaamisesta, sillä olen vain itseoppinut tällä alalla. Tosin perinteisiin rakennusmenetelmiin olen perehtynyt remonttien ohella viimeiset parikymmentä vuotta. Tällaiseen urakkaan ryhtyminen vaatii intohimoa kaikkeen vanhaan kunnolla tehtyyn, joka ei laukea heti takuuajan päätyttyä. Koskee niin rakennuksia, kuin kaikenlaisia koneita ja vempeleitä. Vanhan korjaaminen ei loppujen lopuksi vaadi mitään ihmeellistä; viitseliäisyyttää, tutkiskelua, yksinkertaisia työkaluja, lehmän hermoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla ollaan. Työ opettaa parhaiten tekijäänsä, kun on asiasta kiinnostunut ja innostunut. Kun tulee vastaan asioita mistä ei tiedä, niin kyselee muilta ja ottaa selvää. Ei ole niin viisasta ammatti-ihmistä, etteikö pitäisi joskus palaveerata työmaalla ja kysellä muilta mielipiteitä .

      Tuota rakennusalan ammattilaisuutta käytetään joskus vähättelevässä mielessä perinneharrastajien ja perinnekorjaamisen erikoiskoulutuksen saaneiden keskuudessa. Kuitenkin rakentaminen on hyvin laaja-alainen kokonaisuus ja pientalon tekemisen kokemus perustuksista vesikattoon ja savupiippuun antaa vahvat eväät myös ymmärtämään vanhan talon korjaamisen perusteita ja edellytyksiä.
      Katselin teidän blogista, että olette noita hommia ennenkin aika paljon tehneet. Sopivalla tavalla suoraviivaista, työ joutuisaa ja työnjälki viimeisenpäälle siistiä.

      Osaavissa käsissä halvemmillakin työkaluilla saa siistiä jälkeä aikaiseksi. Eikä auta, vaikka kuinka on vehkeet viimeisen päälle, jos ei taidot riitä ja homma luista. Itsekin olen tekemisissäni välimallin kaveri ja keskihintaisten työkalujen käyttäjä. Paljon olen muutakin raskasta ja likaista työtä nuorempana tehnyt ja tähän työhön vasta aikuisiällä perustutkinnon suorittanut.

      Takuuajan umpeutumisesta ja vanhoista koneista voisinkin jotain juttua suunnitella? Jatketaan hyvällä asenteella ja lehmän hermoilla!

      Poista
    2. Tulee itsekin parjattua aika-ajoin näitä nykyajan rakennusalan ammattilaisia. Mutta mihin pitäisi oikeasti syyttävän sormen osoittaa. Rakennustarviketeollisuuden talutusnuorassa olevat virkamiehet laativat rakennusmääräyskokoelmia, joita sitten rakennusalan ammattilaiset orjallisesti noudattavat. Uusia rakenteellisia ratkaisuja ja materiaaleja sitten testataan laajamittaisilla ihmiskokeilla uudisrakennuksissa. Virheistä ei kukaan ota vastuuta jos ja kun on toimittu kaikkien virallisten ohjeiden mukaisesti.
      Pohjoisissa olosuhteissa toimivat ratkaisut ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Niistä on vissiin vain vaikea saada laajamittaista taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa.
      Onneksi minun ei tarvitse uusista määräyksistä välittää, kun taloa korjataan paikalleen. Harmittaa vain niiden puolesta jotka joutuvat tappelemaan talonsiirtoprojekteissaan virkakoneistoa vastaan.
      Että tällainen kannanotto nykymeininkiin.

      Poista
    3. Minullakin riittäisi tästä aiheesta paasattavaa varmaan kokonaiseksi kirjaksi asti, jos saisin ajatukset niputettua luettavan tekstin muotoon.

      Kaikki rakentaminen on markkinaehtoista. Ne määräävät rakentamisen laadun, eikä hyvä ja terveellinen asuminen, niinkuin luulisi ja kuuluisi. Kaikki on lopulta suurta "hehkulamppuhuijausta". Salaliittokaan ei ole poissuljettu.

      Eniten vapautta ja riippumattomuutta voi tuntea silloin, kun korjaa ja asustaa vanhaa taloa. Tai näin ainakin kuvittelen.

      Poista
  3. Me kun rakennettiin tämä kotitalo, oli apuna vain rungon pystytyksessä kirvesmiesporukka, muurari teki piirustusteni mukaan uunit ym ja sähkömies (alakerran) shkötyöt. Kaikki muu tehtiin itse vaikkei oltu edes kanakoppia ennen rakennettu. Ei sitä aikaa edes muista - onneksi on kuvia! Olen tehnyt LVI-hommia, panelointia, keittiökalusteetkin tolen tehynyt itse (ne on "väliaikaiset" hehe) ja mikä parasta, nakuttelin paikoilleen talomme katon huovat, kolmiorimakate on, kai 3/4 katosta on minun tekemäni - jaksoin silloin kantaa huoparullat ylös ja roikkua narun jatkona... Paras työpaikkani ikinä, 9 metrin korkeudessa huolet unohtuu. Kyllä osaa jos tahtoa on ja rohkeutta. Mutta jokainen projekti on uusi - nyt kun veistetään ja tehdään hirsi kerrallaan aivan alusta saakka. Eipä tule aika pitkäksi eikä elämä tylsäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Hyvä kun riittää mielenkiintoa kaikenlaiseen tekemiseen ja on uutta opittavaa ja ihmeteltävää jokaiselle päivälle. Mutta kun pää ja kädet toimii yhteen ja on käsistään kätevä, niin sitten sitä on vähän joka paikassa. Ihmeitä voi tehdä hetkessä, mutta mahdottomat asiat viekin vähän pidemmän aikaa...! ;-)

      Poista
    2. Vähän asian vierestä (tai ehkä ei, koska tutustuin blogiin?), mutta kiitos Maahiskalle Youtuben "soittolistasta". :) (Itse en tahdo muistaa, millaista musiikkia tykkäisin kuunnella sunnuntai-iltaisin kirsikkahilloa keitellessä.)

      Poista
    3. Arvaisin, että tykkäät varmaan kuunnella hyvää musiikkia? ;-)

      Poista
  4. :) Soittolistani pyörii täällä joka päivä (nytkin) - ilman musiikkia en itse jaksa. Ei ole vaivaa johon musiikki ei auttaisi. Ja ilo, se puhdas ilo on tietysti tärkeintä. Kiva kun joku muukin tykkää!

    VastaaPoista