keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Leivinuunin arinan korjaus

Meillä vanha leivinuuni on kohtuullisen hyväkuntoinen ja on ollut kovassa käytössä talven pakkasilla lämmittämisessä. Uunit ja muurit on talon alkuperäisiä, eli reilut kahdeksankymmentä vuotta vanhoja. Leivinuunissa on tullut poltettua vanhoja puolilahoja hirrenpätkiä ja muuta purkutyöstä jäänyttä. Ei kuitenkaan maalattua puuta, jota olen polttanut hellassa. Näillä purkutöistä jääneillä puilla on talo pysynyt lämpimänä useamman talven. 




Leivinuunin pohja, eli arina oli painunut vähän epätasaiseksi, vaikka olikin ehjä. Sen pinta oli myös hauras, johon ei olisi viitsinyt laittaa leipää paistumaan. Epätasaisuus ei oikein kuvassa näy.


Uunin laki, eli holvi on vielä ehjä. Tiilet on viistetty kiilamaisiksi, jolloin ne pysyvät tuossa holvikaaressa, eikä putoamisen pelkoa ole. Jos ja kun sieltä palasia putoaa, niin johtuu se tiilien murenemisesta. Tällaisen vanhan leivinuunin purkaminen ja uudelleen muuraaminen on usein vähän hankala työ, koska savupiippu on muurattu suoraan leivinuunin päälle. Joskus pitäisi purkaa myös savupiippu, ennenkuin pääsee käsiksi kunnolla leivinuuniin.


Ajattelin nyt nostaa vanhat arinatiilet pois ja laittaa sinne tilalle uudet punaiset poltetut tiilet. Vanhat arinatiilet on myös omalla tontilla pahnojen päällä kuivatettuja ja miilussa poltettuja tiiliä. Uunin tiilet on valikoitu siten, että lähempänä miilun kuumempaa keskiosaa poltetut tiilet on käytetty uunin sisäosissa. Näin kertoi naapurin vanhaisäntä, joka on itsekin tiiliä aikanaan polttanut oman talonsa uuneihin ja muureihin.

Vanhoissa uuneissa on perinteisesti jostain syystä käytetty arinan alapuolisessa täytössä lasia ja merisuolaa tasoituksena tiilien alla. Veikkaan itse, että rikkimenneet lasit on vain piilotettu sopivaan paikkaan tällaisen muurauksen täytöksi. Vähän ikkunalasia ja vanhoja rautanauloja tuli tässäkin vastaan. Merisuolan uskon jollaintavalla pehmentävän lämpöä arinatiilissä, vai mikä sen tarkoitus sitten lieneekin.  


Kuitenkin pieni laiskuus iski, koska kurkottaminen uunin perälle tuntui aika hankalalta. Uunin perimmäiset tiilet ovat kuitenkin paremmin suorassa, kuin keskiosalla olleet. Jätin siis perimmäiset tiilet, samoin kuin etummaiset tiilet, jotka näyttivät menevän suuluukun kehyksen alle.

Arinatiilien alapuolisessa täytössä on pieniä kiviä ja hienoa maa-ainesta lasinpalojen ja rautanaulojen lisäksi. Tasoitin sen pinnan nyt hiekalla.


Pari koloa tuohon etualalle jäi vanhoihin tiiliin, jotka täytin saviuunilaastilla. Uunin keskiosa on nyt sen verran tasainen, että siihen voi laittaa limpun tai pitsan paistumaan. Nyt täytyykin jatkossa leivinuunissa polttaa vain puhdasta puuta.

Olen kuullut, että tällaisia uunin arinoita valetaan myös tulenkestävällä valumassalla ja sitä pidän aika huonona tapana. Ensinnäkin luulisin, että valumassa olisi paistamiseen liian tulinen. Toisekseen, valumassa sisältää alumiinia, eli raskasmetallia, jota en leipääni tai pitsaani hieroisi. Leivinuunin holvin voi valumassalla tehdä, koska leipomukset ei ole sinne kosketuksissa. Kolmanneksi, niin tällä tavalla korjattuna voi uunin arinaa korjata vielä useastikin. Valumassalaatta uunin pohjalla on aika lopullinen, eikä sen poistaminen sieltä ole edes mahdollista. Myöskään palovillasuikaleet ei mielestäni kuulu leivinuunin sisälle.


9 kommenttia:

  1. Olen ittekin joskus korjannut vuolukivisen leivinuunin arinan samaan tapaan: tulitiililaatat hiekkapuhallushiekka- arinan päälle.

    Kuulin joskus, että tiiliä poltettaessa vaaleimmat tiilet jäivät muurin muuraamiseen, palaneimmista tehtiin piippu. Kippuraan palaneista ja lasittuneista muurattiin piipun pää ja ulosvedot. Lähteeni ei kertonut, mistä arina tehtiin, mutta ainakin omissa muurauksissani olen tehnyt lähellä suuluukkua olevat muuraukset noista hyvin läpipalaneista tiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on tullut samalla miilunpoltolla tiiliä moneen käyttöön. Itse muistaisin kuulleeni tai lukeneeni, että nykyaikaiset keltaiset tulitiilet on turhan tulisia uunin arinalle, jossa paistetaan esim. leipää. Punaiset tiilet siellä kestää aikansa, kun ei uunissa kuitenkaan pidetä jatkuvia tulia. Vielä kun punaistenkin tiilien tulisuutta on pehmennetty sillä merisuolalla.

      Poista
  2. Jännä konsti tuo merisuola. Mikähän sen ominaislämmönjohtokyky on verraten tiileen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota merisuolaa itsekin vähän ihmettelen, että onko sillä oikeasti jokin taika, vai onko kysymyksessä vain uskomus. En ole asiaan kummemmin perehtynyt, mutta kuitenkaan siitä ei näytä olevan mitään haittaa. Itse kuitenkin ajattelisin, että suola sulaa kuumuudessa, tai ainakin kuumassa vedessä. Eli miten se sitten pysyy arinatiilien alla, ettei sulaessaan valu tasaushiekan ja murskan läpi alas uunin perustuksiin. Tästä saisi kommentoida joku, jolla on asiasta varmempaa tietoa.

      Poista
    2. Suolahan on mineraali, joten sen sulamispiste voi olla melko korkea. Toisaalta taas suolakiteet arinatiilten alla pikemminkin toiminevat lämmöneristeenä, eivät niinkään lämmönjohtajina, joten luulisin arinatiilien olevan äkkikuumia lämmityksen jälkeen, mutta jäähtyvän pian, kun eivät enää saa rakenteista johtunutta lämpöä. Paino sanalla "luulisin"... :D

      Poista
    3. Voisiko sitten lasilla olla siellä jokin samanlainen vaikutus, eli eristää lämmön heijastumista arinasta alaspäin perustuksiin, jossa sitä lämpöä ei niinkään tarvita?

      Poista
    4. Niinpä! Mutta toisaalta poskikanavat yhtyvät hormiin monissa leivinuuneissa arinan alla, joten sekin osa kuitenkin lämpenee...

      Nyt täytyisi saada joku fyysikko tätä pulmaa pohtimaan!! :D

      Poista
  3. Suunnnilleen noin minäkin uunin pohjan paikkailin. Murentuneiden tilalle etsin vanhoja mahdollisimman koviksi poltettuja tiiliä. Helppo taas vaihtaa sitten kun joskus uudelleen murenevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tuota ajattelin ensin kysyä, että jos naapurin vanhalla isännällä olisi vielä sopivan poltettuja käyttämättömiä tiiliä jäljellä, hänen miilunpoltostaan -40 -luvun lopulta. Mutta kun itselläni on uusia punaisia savitiiliä, niin käytin niitä sitten.

      Poista