tiistai 26. huhtikuuta 2016

Lattiakello 1853

En ole paljon taloni sisustamisesta kirjoitellut, mutta jotain tekee nyt mieli näyttää. Kun talo on kellonsoittajan entinen ja itseänikin on aina kiinnostanut vanhat tavarat ja mekaniikka, niin silloin vanhaan tupaan sopii mielestäni vanha kaappikello. Muutenkin tykkään sisustaa vanhoilla talonpoikaisilla huonekaluilla. 

Valokuva on kyllä huono, eikä siitä värit näy kunnolla. Pitäisi investoida siinä nykytekniikkaan ja digijärkkäriin, tai studiovaloihin. Vanhoja filmijärkkäreitä, optiikoita ja salamalaitteita on kyllä yksi kaapillinen, mutta niistä ei ole tässä apua. 

Kellon kruunu on saman vihreä, kuin jalkalista, kellotalun kehys ja peilioven keskiosa. Ovessa alaosassa on teksti Michel Michelsson ja yläosassa oli vuosiluku, joka jäi hieman epäselväksi, koska siinä oli myös kuukausi ja päivä. Mutta vuosi oli kyllä 1853. Sitä ei kuitenkaan enää lisätty.  

Kellon historiaan liittyy jotenkin Vanhalinnan kartano Liedossa, mutta sitä en tullut riittävästi painaneeksi mieleeni, kun kellosta kauppaa tein. Kello oli kuitenkin tärvelty maalaamalla kaiken yli jollain miranolilla. Pohjia oli myös hiottu ja kitattu. Päällimmäisen maalikerroksen alta kiilsi kuitenkin tuo vuosiluku, josta syystä sen entisöinnistä kiinnostuin. Ostin kellon tori.fi kautta ihan edullisesti. 

Vein kellon entisöitäväksi Wanhan Restauroinnin Susannalle. Kellosta löytyi miranolimaalikerroksen alta kolmekin vanhempaa maalikerrosta. Tammi- ja mahonkiootrausta, sekä alimmaisena alkuperäinen väriaihe, jonka mukaan Susanna entisöi kellon. Olen työhön oikein tyytyväinen. 

Kellon koneisto ei ole varmaankaan alkuperäinen tässä kaapissa, koska heilurin linssi roikkuu alempana, kuin millä korkeudella kaapin oven pyöreä ikkuna on. Kumpi sitten on vanhempi, en osaa sanoa. Koneiston otan itse pöydälle, ehkä ensi talven iltapuhteiksi ja puhdistan, sekä öljyän sen. Tuskin siellä kuitenkaan on sarjanumeroita, josta ikää voisi päätellä. 

Kellotaulu oli maaliltaan hituloitunut ja lohkeillut, kun kellon ostin, mutta vielä alkuperäinen. Maalipaloja irtoili siitä ensimmäistä kertaa, kun sen kotiin ajoin. Keräilin niitä maalinpaloja pakettiauton takaosasta ja tein kellotaulun kanssa palapelityötä. Kaikki oli tallella. Irroitin ja liimasin käpristyneitä maalinpaloja takaisin paikoilleen ja päällimmäiseksi sivelin sellakka -kerroksen.  





Kello on Mora kaappikello, joita on aikanaan valmistettu Ruotsissa Taalainmaalla, Moran maalaiskunnassa 1700 ja 1800 -lukujen aikana. Silloin talonpojilla maa ei tuottanut riittävää toimeentuloa, joten yritteliäisyys ja yhteishenki tuotti ruotsalaisen kellotuotannon historiaa. Kellot olivat aikansa sarjatuotantoa, koska jokainen tekijä oli erikoistunut jonkin tietyn osan valmistamiseen. Pirteissä ja tuvissa riitti askaretta maatöiden ohella, iltaisin ja vapaa-ajan hetkinä. Ja jossain niistä oli kellojen lopullinen kokoonpano.

Tämä kello on 230cm korkea, eli aika näyttävä vanhan talon tuvassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti