Vanhan kuistin säästävä korjaaminen

Vanhan kellonsoittajan talon korjaaminen jatkui seuraavan kevään koittaessa kuistin ryhdin palauttamisella. Kuisti oli hieman nuupallaan ja nenällään, jonka näkee noista vanhoista alkuvaiheen kuvista tuolta aikaisemmista kirjoituksistani.

Kuistin edessä oli sokkelin jatkeeksi valetut rappuaskelmat, jotka olivat painuneet savimaahan ja vieneet kuistia mukanaan. Alimmassa askelmassa oli valuun upotettu pätkä reen jalasrautaa, tai sitten viikatteen terä, johon suurimmat savet ja sonnat oli maamies saappaastaan sivaltanut ennen pirtin puolelle astumistaan. Savea ja sontaa oli saappaiden pohjissa kuitenkin sisällekin kulkeutunut ja kuivuneiden lattialautojen rakosiin lopulta hiertynyt. Vanhat lattialaudat näyttävät usein siitäkin syystä olevan tiiviisti yhdessä, koska niihin on saattanut vuosikymmenien saapaskurat kulkeutua. Myöhemmin ne on vielä päälle maalattu. Kellonsoittajan vanhojen lattialautojen pontteja puhdistaessani lannanhaju pisti tutulla tavalla nenään.

Kuistin tai umpiverannan vanha lattia piti purkaa, koska nostaminen oli paras tehdä kuistin sisältä ja lattian alta.
Talon sokkelin alle savimaan kovempaan pintakerrokseen on aikanaan kaivettu syvennys anturaperustukselle ja syvennys on täytetty suurilla lohkotuilla kivillä. Eli nämä lohkotut kivet toimittavat anturan tehtävää ja sokkeli on valettu siihen päälle. Kuistin alla tätä lohkokiviperustusta ei ole tehty ja siksikin se on liikkunut eri tahdissa. Muutoin näillä törmilla savimaan kova pintakerros on kohtuullisen tasalaatuinen ja vakaa.

Valoin kuistin lattian alle kaksi lisäanturaa 40x40x15cm, joihin lattia osaltaan tukeutuu. Lattiarungon tein uusiksi, mutta käytin talon vanhoja lattialautoja kuistin uuteen lattiaan. Mukavana yksityiskohtana täälläkin on umpiverannan sisärappuset, joiden askelmien reunalautoja jo useita vuosikymmeniä kellonsoittajan ja hänen vanhempiensa ja siskojensa, sekä harvojen kylän miesten ja naisten kiireiset tai verkkaiset askeleet oli pyöristäneet. Ulko-oven karmin alaosa, kuten rappusten alarakenteet oli osittain lahonneet, joita korjasin ja tein uusiksi. Käytin kuitenkin sisärappusten askelmien kuluneet reunalaudat uusissa askelmissa. Eli rappuset on uudet vanhalla mallilla ja paljolti vanhoilla osilla. 

Myös kylän posti oli tuotu yhteisesti tälle verannalle joskus sotien jälkeisillä vuosikymmenillä, josta omansa sitten sai kyläläiset noutaa.
Tilatuilla lehdillä, kuten eräänkin naapurin Suomen Kuvalehdellä oli tapana päätyä tilaajalleen vasta päivän myöhässä. Arvatenkin siitä syystä kellonsoittajan perheessä ei niinä vuosikymmeninä ollut syytä tehdä omia lehtitilauksia. Kellonsoittajan lukuharrastus oli kuitenkin kyläläisillä tiedossa.
Peremmälle tuvan puolelle ei yleensä kutsuttu ja harvoin kyläläisilla oli niin tärkeää asiaa hoidettavana. Jos sellaista asiaa kuitenkin tuli, niin se hoidettiin tuvan ovensuussa seisaaltaan ja hattu kourassa.

Ulkoparioven tein uudet ja levensin hieman oikeanpuoleista kulkuovea. Vanhassa pariovessa ne olivat yhtä leveät, eli kapeat. Ulko-oviin käytin vanhaa helmipaneelia, jonka purin eteisen komeron seinästä pesuhuoneen tieltä pois. Ulko-oven lukoksi löytyi vanha abloy-lukko. Sisärappusten reunoissa käytin pyöreäreunaista vanhaa purkupanelia. Ulkorappuset tein tavallisesta kyllästämättömästä höylälankusta, enkä käsitellyt niitä millään. Rappusissa ja terasseissa maalit ja lahonestoaineet tuppaavat lahottamaan hyvää puuta ennen aikojaan. Käsittelemättömänä puu kestää parhaiten näissä paikoissa.
Jos haluaa puulta parempaa kestävyyttä, niin kannattaa käyttää lehtikuusta. Siinä on luonnon omat parhaat kyllästysaineet.

Myös ulko-oven yläpuolisen ikkunan tein kokonaan uuden, sekä viimeiseksi kuistille irtonaisen tavaralaatikon, tai kalupakin yli jääneistä panelinpätkistä.

Kun vanha vaatimattoman oloinen umpiveranta oli uuden ryhtinsä saanut, kävi kirkonkylältä kellonsoittajan entinen työtoveri, silloinen seurakunnan apusuntio ihastelemassa sitä, etten sitten purkanut vanhaa kuistia. Olivat ehkä pitäneet varmana, että sen paikalle rakennetaan todennäköisimmin uusbrutalistinen elintasosiipi