Näihin iltoihin liittyy paljon muistoja kuluneista vuosista, menneistä kesistä ja loppukesien illoista. Paljon mukavia muistoja, mutta myös tietynlaista haikeutta. Minulla ne tunnelmat pukee sanoiksi parhaiten ja vuosi toisensa jälkeen Anneli Saariston esittämä laulu, joka soi mielessäni jokaisen elokuun tullessa. Klikkaa otsaketta.
Hämärän tunnit ja hämärän tunnot
on tuttuja kulkevan
Pimeän puolella päivää
vain lepakot näkevät
sun oven sulkevan
Elämän kevät ja valoton yö
eikä sanoja yhtäkään
Levähdät olkaani vasten
on lämmennyt poski
Pian yöhön taas yksin jään
Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon
Hämärän hetkenä
elokuun huumassa
Sydäntä kuule en
Lentäen veri käy suonissa
hulluna huutaen
Sitä mä kuuntelen
Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon
Elämän kevät ja valoton yö
rakkautta siitä teen
Pimeän puolella päivää
vain lepakot näkevät
sun oven sulkeneen
Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon
Kuvituskuvana tekemäni puiset portaat kuluvan elokuun illassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti