Niin pitkältä ajalta kuin muistan, olen haaveillut omasta pienestä puusepänverstaasta. Varhaisimmat muistikuvani on kuitenkin sieltä puhumaan ja kävelemään oppimisen ajalta. Sen jo olen odottamisen suhteen oppinut, että kaikkea ei voi saada heti. Täytyy jaksaa odottaa haaveiden toteutumisia. Täytyy myös itse työskennellä oman päämääränsä saavuttamiseksi, vaikka se päämäärä ei kovin kummoinen edes olisi. Mutta jokaiselle tarpeensa mukaan.
Mutta nyt tämän unelmani valmistuminen on jo aika pitkällä. Suunnittelen jatkavani ensi talven aikana verstaan rakentamista vanhaan pieneen navettaan, johon saisin enemmän korkeutta, ja myös tilaa parille uudelle puutyöhärvelille.
On paljon mukavampi valmistaa vaikka ovia ja ikkunoita suorilla pinnoilla ja työtasoilla, kuin epätasaisella maalattialla irtopukkien päällä. Tai joskus niinsanotusti polven päällä.
Tässä rakensin yhdelle luottotyönantajalleni kellariin uudet pariovet vanhojen rispaantuneiden tilalle. Samalla tein ikkunoihin sisäpokat, että kellarissa voisi pysyä lämpö paremmin talvipakkasilla ja tarvittaessa. Siellä on kiva pieni hellahuoneen tapainen askartelutila.
Ovissa on sisällä puukuitulevyä, niin pitää senkin puolesta vähän paremmin lämpimän sisällä, eikä kumise onttouttaan. On siis äänieristetty.
Vanhoja ovia ja ikkunoita myös voi ja pitää korjata. Mutta joku raja on siinäkin, että kuinka huonokuntoisia kannataa korjata. Vanhoja paripeiliovia joskus korjasin useammatkin, vaikka jotkut oli jo toivottomana laitettu kaatopaikkakuormaan. Tein niihin puuosakorjauksia, poistin maalit ja tein uudet karmit. Niitä tultiin minulta hakemaan pitkänkin matkan takaa.
Ikkunanpokissa kun ei paljon puuta ole muutenkaan, niin sellaisten, lahojen ja haristuneiden korjaaminen voi olla aika turhanpäiväistä.
Monta kertaa uuden tekeminen olisi helpompi juttu, kuin vanhan korjaaminen. Varmaankin olisin tehnyt kaksi uutta taloa samassa ajassa, kuin omaani remontoin. Tai kolme uutta verstasta samassa ajassa, kuin tätä nykyistä olen tähän mennessä korjaillut.
Ovet ja ikkunat kävin asentamassa paikalleen.
Taas saa todeta, että kädenjälkesi on todella siistiä :)
VastaaPoistaOma verstastila on ollut myös haaveissa, mutta niin kauan kuin täällä kehä1 sisäpuolella vaikuttaa, niin ei oikein rahkeet riitä.
Eipä siellä kyllä ehtisi ollakkaan, kun illat menee taaperon kanssa touhutessa :)
Kiitos kommentista! :-) Haaveita on hyvä kypsytellä, mutta taaperon kanssa touhuaminen on elämän parasta aikaa!!
Poista