Pienessä, tiiviisti rakennetussa kylässä seisoo tämä vanha talo Satakunnan puolella. Se on ollut paikoillaan varmaankin yli sata vuotta, mutta aikanaan kolmesta vanhasta hirsikehikosta paikalleen rakennettu, ja nyt kolmen huoneen talo. Parin askeleen päässä kylätien toisella puolella on kylän vanhin ja ensimmäinen talo, jonka sen vanha isäntä tietää rakennetun vuonna 1796. Talot on vaatimattomia ja asumiselle rauhoitettuja kansan syvien rivien koteja. Mutta tästä talosta on tulossa kylätien helmi ja nähtävyys. Minä näytän siitä vain sitä puolta, jossa olin jotain tekemässä.
Minä työskentelen pääasiassa ihmisille, jotka ajattelevat sitä rakennusperinteen asiaa. Tässäkin laitettiin uusi ulkovuorilauta ilman tuuletusrakoa. Lauta on kolme senttiä paksua ja samalla osa massavaraavaa runkoa, eli seinäpaksuutta. Tuuletusväli ja ilmavirtaus sen alla periaatteessa jäähdyttäisi ja pienentäisi seinäpaksuutta.
Ilman tuuletusrakoa tehtynä täytyy varmistua hyvin siitä, että ei käytetä muovimaaleja taloa maalatessa. Keittomaalit on varmaankin turvallisin vaihtoehto, ja sillä nimellä maaleja jo marketeissakin myydään punamaalien rinnalla. Mutta markettien keittomaaleista minulla ei ole kokemusta tai parempaa ajatusta.
Sitten usein puhutaan tervapaperista tuulensuojana. Sitähän se ennen vanhaan aikaan oli, mutta ei taida nykyään saada, ainakaan helposti. Bitumivuorauspaperia olen itsekin käyttänyt, koska sillä tervapaperi on korvattu. Perinneihmisten mielestä sekin on usein liian tiivistä hengittävyyttä ajatellen. Nyt tein tervapaperia isännän oman ajatuksen pohjalta siten, että nidoin tukevan, täysin muovittoman ja verkkovahvistamattoman perinneilmansulkupahvin, jonka telaamalla tervasin seinässä. Siinä hommassa tuoksukin on hyvin perinteinen ja nostalginen.
Kyllä näissä hommissa vielä mukana rimpuilen, mutta jätän mielelläni raskaampia ja isompia hirsihommia nuoremmille ja innokaimmille. Mielenkiintoiset projektit rakennusperinteen tiimoilta kiinnostaa aina. Minuun saa yhteyden parhaiten sähköpostilla:
puusuutari(at)gmail.com
Terve.
VastaaPoistaMielenkiintoinen juttu tämä teeseitse tervapaperi. Samaa mietiskelin korjaillessani rintamamiestalon seinää.
Tarviiko sitä terva lämmitellä vai onnistuuko telaaminen ihan suoraan purkista? Lienee yksi kerros riittää?
Kyllä yksi paksu kerros riittää hyvin. Näin kesähelteillä riittää, kun laittaa tervapurkin aurinkoon lämpiämään hetkeksi. Mutta viileämmällä ja pilvisellä ilmalla on terva turhan jäykkää, eli vaikka lämpimän saunan lauteilla voisi tervapurkkia lämmittää. Ei kuitenkaan hellalla tai grillissä. Mutta kannattaa vähän lauteita suojata, ettei niitä sotke tervaan.
PoistaOk. Talon seinä on jo ummessa mutta täytyy testata tulevissa projekteissa. Kiitoksia.
VastaaPoistaHienoa, että vielä kuitenkin "rimpuilet"! Ostin juuri 1800-luvun torpan ja heti alkumetreillä kangertelee osaavan tekijän saaminen - edes käymään. Mielenkiinnolla selaan kirjoituksiasi!
VastaaPoistaOnnittelen vanhan torpan hankinnasta!! Täällä blogissa olen vuosien aikana kirjoittanut kaiken, mitä vanhoista taloista ja perinnerakentamisesta ymmärrän. Mutta ne asiat on täällä vähän hajallaan eri postauksissa. Mukava juttu, jos jaksat niitä selata. Sopivan ajomatkan päähän olen joskus käynyt torpan korjaustarvetta arvioimassa.
Poista