Talon päädyssä on pienempi huone salin vieressä, joka lienee ollut kamari vielä ennen viime sotia. Vanhojen lattialistojen, sekä ovenpielilistojen takana oli numeroitu listat kamariin. Kuitenkin huone on ollut sivukeittiönä Suomen jälleenasutuskauden jälkeen, kun huoneita ja tiloja jaettiin siirtolaisille. Herastuomarin talossa on ollut tilaa mistä jakaa.
Punatiilinen leivinuuni on siltä ajalta ja varmasti osa yhtä asuntoa. Samalla paikalla on varmasti ollut kakuuni ennen leivinuunia. Leivinuunissa kunnostin hellan tulipesää ja paistouunia. Tuhkaluukut vaihdoin ja pinnoitin uunin tiilitasoitteella, sekä maalasin pinnan sekä luukut. Hellantasoon liesimustaa.
Kuvissa sähköjohdot vielä roikkuu ja sähkömies pääsee laittamaan taloon uusia sähköjä, kun työ vielä etenee seuraaviin huoneisiin.
Tapetti keittiössä on Pihlgren & Ritolan pinkkiä ruusutapettia. Puolipaneeli samaan väriin sopivaksi. Lattialaudat oli keittiössä uusittava, mutta muissa huoneissa tähän asti vanhan linoleum maton alta on löytynyt hyväkuntoinen vanha lautalattia, joka vain puhdistettiin ja maalattiin. Myös vanhat katot on olleet pääasiassa ehjää helmipaneelia haltex levyjen alla. Ne olen hionut ja maalannut pensselillä kolmeen tai neljään kertaan.
Iso eteinen oli aikaisemmin tumman ruskea ja pimeä. Ovia sieltä lähtee neljään eri huoneeseen ja tämä on talon ulkoa tuleva sivuovi. Tai toinen pääovi. Ruskeaa ilmettä haluttiin säilyttää, mutta vähän valoisampana.
Tähän kaakelipintaan on varmasti lämpö jakaantunut tuon seinän toisella puolella olevan keittiön siitä kakluunista, joka siellä lienee joskus ollut. Voi toimia vielä tänäkin päivänä. Sen voi selvittää, kun keittiön tiiliuunia joskus lämmittää. Eteinen ei ole tarvinnut omaa uunia. Eli tuo lienee sen pitänyt puolilämpimänä tilana.
*****
Lisään kuvia joskus, kun huoneet sähköjenkin osalta on vähän valmiimpia. Saunan purkutyö on nyt käynnissä ja kun siellä on uutta pintaa, kuvaan ja laitan jotain tänne blogiin.
Nyt minulle on vaikea saada parempia kuvia tänne siirrettyä. Puhelimessa ne näyttää valoisilta ja värikkäiltä. Tai Nikonin pokkarikamerassa. Mutta kun ne siirrän koneelle, niin värit hukkuu matkalla. Sitten niitä koitan palauttaa kuvanmuokkausohjelmalla. Tämän blogin kuvat tuolta kymmenen vuoden takaa on värikylläisempiä ja ei ole tarvinnut kuvanmuokkauksella rajata, vaikka kamera oli halvin Canonin pokkari, minkä Vapaa Valinnasta silloin ostin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti