perjantai 12. elokuuta 2016

Elokuun illat

Näihin iltoihin liittyy paljon muistoja kuluneista vuosista, menneistä kesistä ja loppukesien illoista. Paljon mukavia muistoja, mutta myös tietynlaista haikeutta. Minulla ne tunnelmat pukee sanoiksi parhaiten ja vuosi toisensa jälkeen Anneli Saariston esittämä laulu, joka soi mielessäni jokaisen elokuun tullessa. Klikkaa otsaketta. 


Hämärän tunnit ja hämärän tunnot
on tuttuja kulkevan
Pimeän puolella päivää
vain lepakot näkevät 
sun oven sulkevan

Elämän kevät ja valoton yö
eikä sanoja yhtäkään
Levähdät olkaani vasten
on lämmennyt poski
Pian yöhön taas yksin jään

Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon

Hämärän hetkenä
elokuun huumassa
Sydäntä kuule en
Lentäen veri käy suonissa
hulluna huutaen 
Sitä mä kuuntelen

Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon

Elämän kevät ja valoton yö
rakkautta siitä teen
Pimeän puolella päivää
vain lepakot näkevät
sun oven sulkeneen

Elokuun illat
järjen ne vie
Sydän niin täysi on
Nää illat
harhaako lie
Oikkuja kohtalon




Kuvituskuvana tekemäni puiset portaat kuluvan elokuun illassa.