Yli 20 vuotta rakennusperinteen asialla

On aika nostattaa omaa profiilia. Olen ollut rakennusperinteen ja puukäsitöiden harrastaja koko ikäni ja palkkatyössäkin saman asian parissa jo parikymmentä vuotta. Opiskelin talonrakennuksen perustutkinnon aikuiskoulutuksena ja opiskeluaikainen työmaani oli Turun Ruissalossa huvila Marjaniemi 

Seuraava työmaani parin vuoden ajan oli samalla saarella huvila Villa Carlo, jossa tehdyt remontit oli mittavia. Kuvassa paljon oman työni jälkeä. Kahdeksankulmainen hirsitorni on tietääkseni Ruissalossa ainoa laatuaan, joka asetti korjaamiselle lisätyötä. Kuvassa etuseinän hirsistä jokainen on korjattu, ellei vaihdettu alhaalta ylös asti. Muistan, että torni ja yläterassin katto oli kallistunut rajusti huvilaan päin, koska sieltä oli kannatinhirret lahonneet poikki. Tämä työmaa olisi pidemmänkin muistelun aihe. 

Myös viime aikoina olen työskennellyt siinä naapurustossa Rantapromenadin varrella.

Pari kertaa toimittaja on haastatellut minua TM Rakennusmaailman lehteen näistä ammatillisista teemoista, kuten lattioiden korjaamisesta ja puuleikkaukset sekä koristeaiheet. Samassa postauksessa on myös työmaastani, josta Tuuma -lehti on tehnyt artikkelin. Lattioiden tekemisestä on useita artikkeleita tässä blogissa vuosien varrelta.

Paljon on kohtaamisissani tullut höpötettyä ja tyrkytettyä omia mielipiteitäni, jotka ei ole vain omiani. Kuten se, että miten terveellinen rakennus hengittää, kuinka huonokuntoista rakennusta vielä kannattaa korjata, tai paljonko vanhaa taloa pitää lisälämpöeristää.

Myös uusia rakenneosia, kuten ovia ja ikkunoita olen työmailleni tehnyt, tai vanhoja kunnostanut. Myös tutkimusmielessä jotain askarrellut.

Yhden saunarakennuksen vanhoista hirsistä olen rakentanut. Saunateema on ollut muutenkin itselleni läheinen, ja olen korjannut vanhan saunan, joka olisi voinut jäädä muuten korjaamatta. Puiset lattiat saunaan on olleet kysyttyjä ja saunomiseen liittyy paljon syvähenkistä ajateltavaa ja perusteiden ymmärtämistä. Perusteiden ymmärtämistä tarvitaan myös silloin, kun suunnitellaan pesuhuonetta vanhaan taloon, jota ei ole aikaisemmin kylpyhuoneratkaisuilla pilattu. Esimerkkikirjoitus on omasta talosta, mutta tällä ajatuksella olen pesuhuoneita tehnyt myös muille. 

Vanhaan taloon olen tehnyt terasseja vanhan mallin mukaan, tai asukkaan oman suunnitelman pohjalta, kuten myös puiset ulkoportaat vanhojen betonisten tilalle. Myös niitä kattotöitä on ollut helpompia ja hankalampia, tai muuten vaan työläitä. 

Kerran kävi niin, että asuntokaupan jälkeen vanha talo osoittautui huonommaksi, kuin ostaja oli ymmärtänyt. Oman korjausarvioni pohjalta myyjä suostui hyvittämään kauppahintaa kohtuullisesti vielä jälkikäteen. Hyvä olisi myös ostajan osata arvioida vanhaa taloa, johon ensinäkemältä ihastuu. 

Tässä kattaus linkkejä vanhoihin kirjoituksiini. Lukeminen ei ole niin muodikasta kuin kuvien katseleminen, joten tämäkin postaus on pienen miehen hiljainen protesti ajan henkeä vastaan. Teksteissäni olen pyrkinyt kertomaan tekemisistäni ja ajatuksistani yksityiskohtaisesti. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Toivottaa,

Puusuutari Pöytyältä

 

Tapetointia, kaappien tekoa, listoitusta, ym

Jotain uutta kerrottavaa taas olisi. Tämä blogien aika taitaa olla jo pois muodista, kun mikroblogit ja muu nopea somettaminen vie siltä ajan. Itselläni on myös kotisivut, mutta en ole sitä jaksanut päivittää, kun tämä blogi on vielä toiminut. 

Puusuutari (webnode.fi)

Alkuvuoden aikana olen päivittänyt edellisten työprojektien juttuja tänne ja tänne,  joita niissä olen jatkanut. 

Kulunut talvi ja kevät meni mukavasti sisätöissä, kun vanhan talon remontti oli edennyt pitkälle sisätyövaiheeseen. Huoneita on kahdessa kerroksessa, ja työhön kuului huokolevytystä, makulointia, tapetointia, panelointia, listoitusta ym. Siihen etsittiin timpuria, jolla on kokemusta, näkemystä ja turnajaiskestävyyttä. Työnantajani vuosien takaa oli sitten suositellut minua. 

Portaat tuli valmiina elementtinä kahdessa osassa puusepänverstaalta ja ne asensimme työnantajan kanssa. Kaiteet oli suoraa neliöpuuta, johon omalla verstaalla jyrsin koristeuria mallikuvan mukaan. Porraselementit oli avomalliset, mutta laitoin niihin otsalaudat, eli potkulaudat ja alapuolen paneloinnin.

 

Pikku vessa alakerrassa oli pieneen kulmaukseen sovitettu ja siitä työni alkoi. Tätä mallia haluttiin käyttää myös komeroissa. 

Näiden komeroiden kulmissa sovitin helmipaneelin leveyden siten, että helmi jäi näkyvään kulmaan. 

Tytön huoneen vaatekomero.

Keittiön ruokakomero, johon puuseppä oli tehnyt peilioven. Seinässä ollut korvausilmaräppänä piti sovittaa nyt kaappiin ja sisälle tein sille puisen kanavan. Komero on sisältä makulatuuripaperoitu. 

Eteisen vaatekomeron tekemisessä oli oma erikoisuutensa vielä tuo vino katto-osa. Ison kattolistan kulmat täytyy tehdä perinnetimpurin tapaan puukon kanssa. Työnantaja käytti kittiä niissä kulmissa, mitkä jäi vähän varjostamaan. Komeron oikealle puolelle tein vielä penkin, jossa hyllyjä kenkiä varten. Oli vain kuvan ottamisen aikaan rakennustavaraa täynnä. 

Sitten isojen kattolistojen katkokset täytyi jotenkin päättää, kun ne jäi näkyvälle paikalle rappukäytävään. 

Tytön huoneen kulmassa viemärin tuuletus- ja ilmanvaihtoputket. Siihen haluttiin pyöreä kulmaus, johon ei puutavarakaupasta löytynyt sopivaa paneelia. Tein omalla verstaalla alajyrsimen kanssa sellaista, joka saatiin siihen sopimaan. 

Pieni alakaappi jakotukin suojaksi.

Rappukäytävän alapuolelle siivoustarvikekomero. 

Vielä yksi kulmakaappi.

Ulkoportaat tein, kun routa oli sulanut.

Olen usealla työmaalla kuullut, että huuvantekijöitä ei meinaa löytää. Tännekin pidemmän hakemisen jälkeen kun sellainen löytyi, niin huuva oli valmiina viikossa. Tekijä on Salon - Halikon alueelta

Tmi Rakennuspelti 

M.Nikkanen

p.0407295879

lanikkane(at)gmail.com

*****

Laitoin tähän blogiin käyttöön sen ominaisuuden, että kommentit tulee näkyviin vasta, kun olen ne hyväksynyt. Enemmän olen saanut suoraa sähköpostia ennenkin, ja se on tervetullutta aina. Kommentit on myös tervetulleita, mutta nyt jotkut oli keksineet tavan mainostaa omia firmojaan tämän blogin kommenteissa. En itsekään mainostuloista ansioita ota, vaan siitä perusduunista. Sitten joskus haluan jotain firmaa tai tekijää itse mainostaa, teen sen pyytettömästi tässä blogissa. 

Mukavaa kesää kaikille ja hommat jatkuu!!

Puusuutari 

Pöytyä

Vanhojen peiliovien kunnostamista

Työmaat on taas alkaneet ja työt vähän kasaantuneet, kun piti työtapaturman seurauksia parannella. Siitä tapahtumasta kerroin edellisessä postauksessa. Mutta asiat on kunnossa ja hommat jatkuu vielä. 

Tässä pieni aikamatka toistakymmentä vuotta taaksepäin, koska tämä blogi täytti myös kymmenen vuotta 15. päivä kuluvaa kuukautta. Mutta teen sen aikamatkan vanhojen ovien ja ikkunoiden parissa. 

Tässä on muutamia kuvia vanhoista peiliovista, joita olen joskus kunnostellut. Ensimmäisen kuvan pariovet kunnostin ja tein karmit edellisellä viikolla ja asensin paikalleen Ruissalossa. Ovien alareunat oli kuluneet ja haristuneet, kun ne on ulko-ovina olleet. Tein kulmarauta vahvistukset ja lisäsin viisi senttiä uutta puuta alaosaan. Reunat suoristan, jos niissä on liikaa kulumaa, tai usein vanhoja vinouksia. Olen tehnyt kyllä vanhaan vinoon oveen myös vinot karmit, oman talon yläkerrassa, kun se on sopinut siihen paikkaan. Tähän tein uudet peitelistat ovien keskisaumaan vanhan profiilimallin mukaan. Sopivia profiiliteriä perinnelistoihin minulla on, ja uusia voi vaikka itse hioa, jos tulee tarvetta näissä korjauksissa. 

Kun tuleva kevät lämpenee ja maalausilmat koittaa, menee Katja Muraalista ne puhdistamaan ja maalaamaan.

Kuvien ovet ja niiden korjaustyöt on oman vanhan taloni ovia, tai sitten työprojekteihini kunnostamiani ovia yms. 

Korkea sisäpariovi. 

Kahdet vanhat lasipariovet olen sovittanut samoihin karmeihin, joten niistä saatiin tuplapariovet vanhaan taloon ulko-oviksi. Näissä ovissa oli se lisätyö, että ne oli kymmenen senttiä liian korkeat. Lyhensin ovia, ja samalla oli lyhennettävä alimmaisia puupeilejä. 

Yksittäinen sisäovi tarvitsi vain vähän suoristamista ja lyhentämistä, sekä uudet karmit. 

Omaan taloon tein aikanaan vaatekomeroita vanhoista Åbo Akademin käytöstä poistetuista vessan ovista. Leveyttä niillä oli 50cm, joten ei ne vessat ole kovin esteettömiä olleet. Näissä ovissa suurin työ oli vanhan maalin poisto.

Sitten ajassa taaksepäin vähän lisää. Omaan taloon kuistilta eteiseen on vanha pariovi, johon tein tuplaovet peiliovina. Näitä töitä tein vielä reilu kymmenen vuotta sitten melkein polven päällä pihan perällä, vaikkakin katon alla. Työkaluina näissä ovissa oli käsikutteri, kääntöpöytäsirkkeli ja yläjyrsin peilin kehyksen reunaprofiilille. 

Vanhoja ovia olen joskus naapurustosta ostanut, kun aikanaan jutuille päästiin. Tässäkin isäntä oli aikanaan purkanut vanhan talonsa ja rakentanut uuden modernin ja matalan tiilitalon. Ainoa, mitä oli vanhasta talostaan vuosikymmenet säästänyt, oli ulko-ovina olleet paripeiliovet. Ne kaipasi vain puhdistamista ja karmeja. Kunnostamisen jälkeen ne oli muutaman vuoden minulla varastossa odottamassa uutta käyttöä. 

Työmaata ajalta ennen oman verstaan valmistumista. 

Vanha peiliovi oli liian kapea nykystandardien mukaan vessan ja kylpyhuoneen oveksi, kun vanhaan puutaloon Turussa tehtiin remonttia. Tein ovesta parioven, jossa oli kapea lisäovi vasemmalla. 

Omiin varastoihini kunnostin murjottuja ja rikottuja ovia, joita pelastin osittain kaatopaikkakuormasta. Niihin tein puukorjauksia ja karmeja.  

Näissä ovissa oli mielenkiintoinen yksityiskohta tuo vanha kirjepostiluukku, joka alimmassa kuvassa vasemmalla ja pystyasennossa. 

 

Joskus huonokuntoinen vanha ikkunapoka voi olla vielä kunnostamisen arvoinen. 

Tämäkin vanha peiliovi on käytössä vielä oman talon keittiön ovena, vaikka kuvassa näyttää, että se on vain kasa puun palasia. Siihen oli naulattuna paneeli pintaan, jonka halusin poistaa, koska ovi oli halkeillut. Naularivit ja paneli esti peilioven tavallisen elämisen. Perinteinen peiliovi on kasattu ilman liimoja ja nauloja, joten se sietää pientä liikettä ja elämistä kosteusvaihteluiden mukaan. 

*****

Loppuun sarja vanhoja ovia varmaankin 1800 -luvulta. Ovia kunnostin, poistin maalit ja tein puuttuvat karmit. Myös vanhoja karmeja kunnostin, mutta se voi olla työläämpi homma, kuin uusien tekeminen. 

Vanhoja lukkoja kunnostin, ja sovitin tai tein puuttuvia avaimia. 

Konservatorinen näkökulma

Tällä työmaalla tuli itselleni uusi näkökulma vanhan korjaamiseen. Vanha navetta on periaatteessa ollut elinkaarensa päässä jo jonkin aikaa, mutta omalla tavallaan uhmannut ajan kuluttavaa vaikutusta ja pysynyt pystyssä. Vanhan pärekaton päällä oli  mineriittilevyt, jotka nekin oli olleet paikallaan vuosikymmeniä. Vuosikausia oli myös vettä päässyt sisälle rakenteisiin. 

Oma tehtäväni on ollut aluksi tukea rakennusta, että se jaksaisi odottaa tulevia remontteja. Olen tukenut hirsikehikkoa pystypiiruilla, eli följäreillä, joita on samalla kohdalla aina sisä ja ulkopuolella seinän. Niiden läpi olen porannut reiät ja kiristänyt kierretangoilla ja suoristanut seiniä. Yllättävän suuria painumia ja hirsikehikon pullistumia olen saanut näillä oikaistua. 

Restaurointimielessä rakennus ei ole korjauskelpoinen, mutta nyt ollaan haluttu säästää se niiltä osin, kuin se on vielä säilytettävissä. Pitävä vesikatto on ensimmäiseksi tärkeä työ. Rakennus ei ole suojeltu, mutta Museovirasto oli mukana projektissa. Myöhempi käyttötarkoitus tulee olemaan työtilat kuvanveistäjälle, ja käytännössä se toteutetaan rakennus rakennuksen sisällä ajatuksella. 

Vanhassa kuluneessa rakennuksessa on paljon sille ominaista kauneutta, ja tämäkin entinen navetta on näköalapaikalla.   

 

Alkuvaiheen työ katon osalta oli korjata kattotuolin yläpaarre, joka oli lahoamisesta ja rakennuksen painumisesta katkennut kahdestakin kohtaa. Sitä oli myös tuettu. Kattotuolin korjaamisen ja alemman harvalaudoituksen korjasin vielä yksin. 

Olen työskennellyt nyt viisitoista vuotta yksin omilla työmaillani, ilman työparia. Yksin tehtynä työ on joutuisampaa ja kustannustehokkaampaa, kuin epäsopivan työparin kanssa. Hyvässä työtiimissä on tietenkin työ aina tehokkaampaa. Itse olen tekemisissäni päämääräkeskittynyt ja sisäistänyt protestanttisen työmoraalin ja tulosvastuun ajatuksen. Työ opettaa tekijäänsä ja työporukassa kokeneemmat nuorempiansa. Työ valmistuu tekemällä eikä höpöttämällä. Joskus apukädet olisi olleet tarpeen, mutta suunnittelemalla työjärjestystä ja pitämällä työprojektit sopivan kokoisina, olen selvinnyt omin neuvoin. 

Kuitenkin sain nyt avukseni työparin aikuisista rakennusrestauroinnin opiskelijoista, joiden kanssa työpäivät sujui mukavasti ja työ eteni joutuisasti. Heille tämä oli varmasti hyvä esimerkki siitä, mikä kaikki vanhassa rakennuskannassa voi olla korjaamisen ja säilyttämisen arvoista. 

Ymmärsin, että Museoviraston mukana ololle yhtenä ehtona oli, että mahdollisimman paljon vanhoja rakenneosia säästetään ja jätetään näkyviin.  Siksi vanhaa pärekattoa ja niiden aluista laudoitusta pyrittiin säästämään. Siinä on tietty ristiriita työntekijälle, kun työturvallisuudesta ja niistä määräyksistä ei saisi tinkiä, mutta kuitenkin vanhat päreet ja niiden hutera aluslaudoitus vaarantaa työturvallisuutta lisää. Myös putoamisvaljaiden käyttö on monin verroin hankalampaa tällaisen työn alkuvaiheessa siellä katolla. Se myös enemmänkin vaarantaa työturvallisuutta, kuin parantaa sitä, kun köysi pyörii siinä jaloissa. Uudella tasaisella kattolappeella tilanne on aivan toinen. 

Vanha pärekatto näyttää usein alhaaltapäin vielä säilyttämisen arvoiselta, koska se on ollut suojan puolella. Mutta yläpuoli on ollut sääolosuhteiden vaikutukselle alttiina, ja vanhat päreiden aluiset laudatkin on yläpuoleltaan lahonneet ja haristuneet kutakuinkin puolet paksuudestaan. Päreet myös on siellä suurelta osin irti alustastaan, koska vanhat naulat on ruostuneet olemattomiin. Irtonaiset päreet jalan alla ei ole hyvä juttu kaltevalla ja haperalla kattopinnalla. Eikä päreiden läpi voi nähdä aina sitä, missä on laudoitusta niiden alla, tai edes kattotuolin paikkaa, jonka päälle ehkä uskaltaisi painoaan varata. Putoamisvaljaiden tukipiste pitäisi tällaisessa työssä olla kohtisuoraan yläpuolella.  

*****

Tähän asti olin blogipäivitystä valmiiksi kirjoittanut, kunnes itse putosin tuolta katolta. Viimeisen kuvan kattolape on nyt valmis kolmiorima huopakatto. Myös rakennuksen toisen puolen kattolape on puoleen väliin asti suoristettu ja umpilaudoitettu. 

Yritin miettiä työjärjestystä, sen joutuisuutta ja opiskelijalle turvallista työskentelyä eri vaiheissa. Työturvallisuudesta ei saa missään vaiheessa tinkiä, mutta ammattilaiset sen parhaiten tietää, kuinka työturvallisuutta ei pelkillä määräyksillä ja niiden noudattamisella saavuteta. Tai sitten niin, että kun ei tehdä mitään, niin ei vahinkojakaan tapahdu. 

Oli aamu ja kattolape varjon puolella vielä aamukasteinen. Ei liukas, mutta hieman arvaamaton. Olin laudoittanut lappeen harjalle asti umpeen ja turvaköyden kiinnitys oli irrotettava. Suunnittelin köydelle uutta kiinnitystä, ja nosturin kori oli alapuolellani räystään korkeudessa. Räystäällä oli myös naulattuna vaakasuuntainen lauta, josta saisi jalan alle tukea. Sitten jossain kohdassa pito kengissä irtosi. Otteeni nosturin korista ei pitänyt ja mätkähdin maahan. Räystäältä matkaa on maahan ehkä kolme metriä. 

Tarkoitus olisi tehdä katto loppuun myöhemmin, kun tästä taas kuntoudun. Ranne on murtunut ja käsi kipsissä. Työtarjouksia otan vastaa vielä jatkossakin, mutta tällaiset kattotyöt ja suuremmat hirsikorjaukset jätän suosiolla nuoremmille ja innokkaammille. Jos olisin jonkin ammattioppilaitoksen palkkalistoilla, voisimme tällaisia kattotöitä puuhastella ilman aikatauluja. Nyt olin antanut siitä oman työaika-arvioni, joissa puitteissa yritän aina pysyä. 

*****

Vielä löytyi kuvia kamerastani, joita olin ottanut pari päivää ennen työn keskeytymistä:

  

Lisäys 28.5.2022

Katto tuli valmiiksi. Maasta katsottuna työ näyttää paljon pienemältä ja helpommalta, kuin katolta katsottuna. Neliöitä katolla on noin 270. Lopun työn tein telineiltä ja siirrettäviltä lapetikkailta.