Maalaamalla pilattu vanha tiilikatto

Lähden kertomaan kokemuksiani vanhan tiilikaton maalaamisesta. Siitä taitaa tulla tänä keväänä aikaa kolmetoista vuotta, kun nuorempana itsekin uskoin vielä maalikauppiaiden joihinkin höpötyksiin. Vanhan liiton tekijät tietää, että talo ei maalia tarvitse, vaan asukkaiden kauneudenkaipuu ja hienostelun tarve sitä vaatii. Tämä kirjoitus on päivitys vanhaan tekstiini. Siellä kerron tuosta työstä ja maaleista enemmän. 

Puusuutari: Vanhan tiilikaton huoltomaalaus

Pari vuotta sitten, kun kymmenen vuotta oli tullut kuluneeksi tuosta tiilikaton pesusta ja maalaamisesta, huomasin maasta katsoen, että joku tiili keskellä kattoa oli halki. Nousin tikkailla räystään reunalle ja tarkastelin lähemmin tiilien kuntoa etelän puoleisella lappeella. Siellä oli haurastuneen näköisiä tiiliä siellä ja täällä, mutta myös kohtuullisen hyväkuntoisia suurempi osa. Pohjoisen puoleisella lappeella tiilet oli paremmassa kunnossa. 

Tiilet katolla oli olleet nyt noin 70 vuotta, ja aikanaan mietin, että ne kestäisi siellä vielä oman aikani. Itse tykkään välttää turhaa remonttia ja haluan käyttää tällaiset asiat mieluummin loppuun, kuin vaihtaa jotain varmuuden vuoksi. Nyt nopeutin maalaamisella näiden tiilien vanhenemista ja haurastumista. 

Ostin nipun käytettyä peltiä joka on vanhaa sekin. Muovipinta on paikoin hävinnyt kokonaan ja siellä missä pinnoite on, se on haalistunut olemattomiin. Väri on ollut uutena tumman ruskea. Pelti itsessään on ruosteetonta ja paksuus työntömitalla mitattuna on 0,7mm. Muovipinnoitteen kanssa 0,8mm. 

Vanhat ruoteet tiilien alla oli periaatteessa vielä käyttökuntoiset. Lisäsin ruoteiden väleihin lautaa peltikattoruoteiksi. Naulasin kattotuolien kohdalta laudat kiinni viiden tuuman nauloilla, sekä paikka paikoin neljän tuuman nauloilla pärekaton alapuoliseen laudoitukseen. 

Rakenteet on vielä niin ehjiä, kuin ne lienee ollut tiilikaton laittamisen aikaan. Pärekatto toimittaa riittävästi aluskatteen tehtävää. Katon alla on tuulettuvaa vinttiä, jossa muutamat vesipisarat, jotka kondensoitumalla tai muuten sinne tippuvat, haihtuvat höyrynä ilmaan. Pärekatolla on myös puskuroiva vaikutus tuohon kostumiseen. Eli se varastoi ja luovuttaa niitä muutamia vesipisaroita.  

Niin kuin aikaan tiesin, niin tämä vanhalle betonitiilelle tarkoitettu maali on muovimaalia. Se tekee siis periaatteessa vettä läpäisemättömän kalvon tiilen pintaan, mutta vain teoriassa. Käytönnössä vesi imeytyy kuitenkin tiileen, mutta sen kuivuminen hidastuu ja vaikeutuu. Kosteus oli muhinut heikompilaatuisissa tiilissä ja rikkonut niitä. 

Vanhan tiilikaton peseminen on hyvä työ ja sillä säästää ja pidentää tiilien käyttöikää. Pestynä vanha betonitiilikatto on kaunis sellaisenaan ja tästä katosta kuvia pestynä voi nähdä tuossa vanhassa kirjoituksessani. Maalaamattomana betonitiili kastuu, mutta kuivuu myös nopeasti.

Oikeampi tapa olisi tehdä vanhalle betonitiilelle maali sementtijauhosta ja punamullasta veteen sekoitettuna. Tähän löytyy varmasti useampia ohjeita. Ainakin Perinnemestarin maksumuurien takaa. 

Kattopelti on kulmikasta aaltopeltiä, jossa aikaisemmin kiinnitys on ollut nauloilla aallon harjalta, eli päältä. En niitä reikiä peittänyt, vaikka helppo niihin olisi ruuvi kiertää. Mutta niihin reikiin ei sadevesi juurikaan mene. Vesi ei juokse kattolapetta alas siinä aallon harjalla, vaan valuu aallon pohjalla räystään suuntaan. Pyöreäpoimuisen aallon pohjalla sellainen reikä keräisi kaiken siitä yläpuolelta tulevan veden. Kiinnitin pellit uran pohjalta ruuveilla.

Hyvä yleisohje vanhan korjaajalle on muiden muassa se, että turha pikkutarkkuus on teknistä tietämättömyyttä. Itse vältän turhaa työtä ja turhia kustannuksia. Vaikka tämä oli yksin tehtynä rakas työmaa aikaa ja sääoloja vastaan. Ajattelen päämäärätietoisesti, että nyt sen jaksoin vielä yksin tehdä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin en enää. Eli tunne itsesi ja muista kohtuus. 

Kuvittelin jo, kun huhtikuun puoltaväliä lähestyttiin, että kevät olisi alkamassa. Mutta tähän kahdeksan päivän ajanjaksoon, minkä työ aikaa otti, osui kaksi takatalvea ja lumisadetta. Onnistuin kuitenkin osumaan sopiviin aikaikkunoihin ja työ valmistui vähän kerrallaan hyvien säiden aikaan.  

Nyt odotan maalausilmoja, ja lisään pari kuvaa, kun katto on maalattu. Vaikka maalaaminen on vain estetiikkaa, niin tämä laikukkuus vähän itseänikin häiritsee täällä maisematien varrella. Katosta pitäisi saada tasavärinen ja tiilen punainen, niin kuin ennenkin. Sitten se saa tasaisesti myös haalistua seuraavat vuodet. 

Hintaa kattotyölle tuli 1700€ itse tehtynä, materiaaleineen ja maaleineen. Myös nosturin vuokra on siinä mukana. 

Ehkä vuoden päästä olisi taas talon maalaamisen aika. Peltikatolle voisi tiilikattoa paremmin asentaa aurinkopaneeleita. Se jää nyt harkintaan. 

Puuveistoksia Pöytyältä

Kerroin täällä joskus vuosia sitten veistäneeni muutaman puukarhun lähinnä itselleni ja parille naapurille. Puupölkkyjä niihin kysellessäni oli moni kiinnostunut myös karhuveistoksen minulta tilaamaan. Itse en ollut tekemisiini tyytyväinen ja ihmettelin sitä, minkälaiset kuvajaiset ihmisille kelpaa. Jätän mieluummin sen veistohomman sellaiselle, joka sen oikeasti osaa. 

Naapurin nuorimies veistää komeita karhuja ja muita eläinaiheita niitä haluaville. Hänen kotisivuillaan on yhteystiedot ja lisää nähtävää: 

Jani Grönlund (janigronlund.com)

 

Kokemuksiani ilmalämpöpumpuista vanhassa talossa

Nyt muutaman talven kokeneempana jatkan vanhasta aiheesta, josta jo aikaisemmin kirjoitin.

Laite joka meille asennettiin on Toshiba Premium ja myyjän mukaan markkinoiden paras myös kovilla pakkasilla. Uskon kyllä, että näiden laitteiden tekniset ominaisuudet antaa sen mahdollisuuden, että ne tuottavat lämpöä kustannustehokkaasti, kun edellytykset sille on olemassa. 

Meidän käytössä tämä laite oli viisi talvea, jotka oli kohtalaisen leutoja. Kuitenkin laite nukahteli muutaman kerran talven aikana ja sen teho lämmittämiseen hiipui viikon tai pari, ennen kuin lopetti kokonaan. Sitten sitä herättelin lisäämällä ja vähentämällä lämpötilansäätöä maksimista minimiin ja takaisin. Sammuttelin laitetta ja vähän ajan päästä käynnistin uudelleen. Tätä peliä jatkoin viimeksi vuosi sitten kevättalvella puolitoista tuntia, ennen kuin laite heräsi puhaltamaan ja lämmittämään.  

Laite ei ollut jäässä ja ulkoyksikkö on aika korkealla seinällä, eikä jääpatsasta sen alle ole kertynyt. Laitteella oli kyllä kolmen vuoden takuu, mutta näihin kysymyksiin laitteen toiminnasta sain myyjä ja asennusfirmalta yksinkertaisia vastauksia sen puhalluksen säädöistä. Viimeinen kommentti oli, että ei nämä laitteet toimi samalla tavalla joka talossa. Kerran he sanovat laitteet vaihtaneensa takuuseen samanlaisista ongelmista johtuen, mutta ei silloinkaan toiminta paremmaksi muuttunut. 

*****

Sen lisäksi, että nämä laitteet on aika kalliita kertahankintoja, luulisin maalaisjärjellä niiden olevan hyvinkin toimintavarmoja. Mutta useammalta alan harrastajalta ja ammattilaiselta olen kuullut, että näiden lisäksi on syytä olla perinteiset sähköpatterit säädettynä muutaman asteen pienemmälle lämpötilalle siltä varalta, että ilmalämpöpumppu jäätyy tai sammuu. Olen aika varma siitä, että hyvin harva ihminen tietää tai seuraa tarkasti sitä, että mikä laite kuluttaa sähköä ja kuinka paljon, kun laitteita on useita. Lämpötilasäätöjen tarkkuuskin on epävarmaa. 

Tämä meneillään oleva talvi on ollut jonkin verran kylmempi, kuin ne edelliset viisi talvea, jolloin meillä oli osan alakerrasta lämmitys ilmalämpöpumpun varassa. Pari vuotta sitten asennutin kulutusmittarin sähkökaappiin ilmalämpöpumpulle. Vertailun vuoksi olen päättänyt tämän talven lämmittää samaa tilaa yhdellä irtonaisella sähköpatterilla, jonka tilan ilmalämpöpumppu aikaisemmin lämmitti. 

Ilmalämpöpumput on vanhaa tekniikkaa ja perinteisesti hallilämmittimiä. Mutta viimeisten vuosien aikana niitä on markkinoitu omakotitaloihin energiatehokkaina ratkaisuina. Meillä vanhassa rintamamiestyyppisessä talossa ilma ei kulkeudu kolmanteen huoneeseen, vaikka neliöitä näissä ei ole kuin noin 70. Mutta perimmäisessä kamarissa tulee vastaan ilmalukko, eli ilma ei sinne kulkeudu ja sitä olen joka talvi lämmittänyt kuitenkin puuta polttamalla pönttöuunissa. Sisäyksikkö on puhaltanut tupakeittiössä, jossa meillä eniten oleillaan. Puhalluksesta tulee kuitenkin helposti vedon ja kylmän tunne, vaikka se olisi lämpötilasäädön mukainen.  

Tänä talvena olen vertailun vuoksi seurannut irtonaisella pistorasian kulutusmittarilla sähköpatterin kulutusta. 

(Eli sama tila lämpiää yhdellä sähköpatterilla, minkä ilmalämpöpumppu on lämmittänyt)

Lisäksi lämmitän pönttöuuneja kerran vuorokaudessa tai harvemmin pakkasten mukaan, sekä keittiössä puuhellaa aamuin illoin. Siinä samalla tulee aamupuurot ja perunat keitettyä. Tänä talvena puuta olen polttanut vähän enemmän kuin edellisinä talvina, mutta talvikin on ollut kylmempi. 

Vertailun vuoksi ilmalämpöpumppu kulutti sähköä vuonna 2022 joulukuussa 508 kwh ja irtopatteri vuonna 2023 joulukuussa 386 kwh. Viime vuoden tammikuussa ilmalämpöpumppu kulutti 403 kwh ja nyt meneillään olevassa tammikuussa irtopatteri on vienyt 395 kwh, kun vielä on neljä päivää tätä kuukautta jäljellä. 

Eli omasta mielestäni sähkönkulutus on aika samaa luokkaa yhdellä irtopatterilla kuin ilmalämpöpumpulla, jos ilma ei sen pidemmälle kulkeudu puhaltamalla kuin heijastumalla  lämpöpatterista. Ilmalämpöpumpun hinta, eli kokonaiskustannus on vain moninkertainen sähköpatteriin verrattuna. 

*****

Lisäksi olen seurannut työnantajieni murhetta, kun kalliit ja toista talvea käytössä olevat ilmalämpöpumput kaksin kappalein eivät toimi. Eli jäätyvät ja lopettavat toimintansa, vaikka pakkasta on vain muutamia asteita. Tämä ongelma näyttää olevan ihan toistuva pitkin talvea, vaikka talossa kuitenkin on neliöitä ja ilmalla tilaa liikkua, eli ongelma on eri kuin omassa mökissäni.

*****

Minä tulen lähivuosina ottamaan ilmalämpöpumpun pois talostani rumentamasta sen julkisivua. Vanhemmassa postauksessani kerroin, että hankin sen meille lähinnä viilennyksen takia ja siinä käytössä se kuitenkin on toiminut. Mutta nyt sekin on nähty ja takaisin luontoon sitten sanoi myös Muumipappa...!