tiistai 1. elokuuta 2023

Työ tekijäänsä opettaa

Pinkopahvi kattoon

Pinkopahvin asennus seiniin on helppoa ja yksinkertaista hommaa. Kattoon pinkopahvin asennus yksin työskennellessä on jo vähän hankalampaa. Mutta sekin onnistuu, kun vähän miettii ensin ja tekee vasta sitten. 

Minä olen tehnyt tällaisen lautakehikon, nyt ohuesta paneelista, jonka toisen pään saranoin seinään sopivalle korkeudelle. Eli melkein kiinni kattoon. Toinen kuva osoittaa sen paremmin, ja siinä saranan lehdet on alaspäin. 



Pystytuki on noin sentin liian pitkä ja sillä voi kehikkoa laskea ja nostaa. Pinkopahvi kannattaa rullata tiukalle ja viedä rulla kehikon päälle, jossa se vedetään auki. Sitten pystytuella kehikko nostetaan melkein kattoon kiinni. 

Sen jälkeen pahvi laitetaan kohdalleen ja sen keskiosasta työnnetään löysät reunoihin päin. Sitten pystytuella keskikohdasta kehikko kattoon kiinni. Kaksikin pystytukea olisi hyvä. 

Sitten pahvin päätyreunat nidotaan kattoon kiinni. Liimasauman alle jäävän pitkän sivun nidon myös kattoon kiinni ilman nupinauhaa. Kattolistan alle jäävät reunat tarvitsevat tietenkin nupinauhan vahvikkeeksi. 

Nitominen kannattaa tehdä siten, että ensi pahvin päätyihin muutama niitti keskelle. Sitten liimasauman alle jäävälle pitkälle sivulle muutama niitti keskelle. Sen jälkeen otetaan kulmista kiinni ja vedetään tiukalle ja niitataan kiinni. Siitä se sitten etenee. 

Pahveja kostutan hieman enemmän, kuin seinälle laitettuna. Pahveja limitän noin 15cm ja liiman levittämisen jälkeen lähden lastan kanssa tiivistämään saumaa keskeltä reunoihin päin. Yllättävän isotkin pussit kiristyy kuivaessaan, eli pinkopahvi on oikein mukava pinnoitusmateriaali, kun se antaa kohtuullisen määrän sähläämistä ja tunarointia anteeksi. 

Käytän itse paineilmanaulainta, jossa 25-35 mm pitkiä hakasia. Lyhyempiäkin hakasia on myynnissä. Työ on näin nopeampaa ja kustannustehokasta. Oikeat nupinaulat maksavat monin verroin enemmän kuin hakasnaulain ja hakaset. Naulaimen ei tarvitse olla mikään brändi -merkki. Hakasnaulaimella voi pinkopahvin naulata myös 12mm puukuitulevyn läpi, ja hakanen tarttuu kovaan puuhun. Itse en suosi pelkästään liimaamalla puukuitulevylle pinkopahvin asentamista. 

Tässä oli kaksi huonetta, joissa huonekorkeus 230cm ja neliöitä noin 16 molemmissa. Paljon isompia ja korkeampia huoneita en lähtisi yksin yrittämään. Toisessa huoneessa oli vielä vanha haltex katto, eli puukuitulevyt paikallaan. Toisesta ne oli otettu pois ja helmipaneelikatto esille. Sieltä varisi kuitenkin purua paneelien välistä, joten suosittelin pinkopahvia molempiin kattoihin. 

Kun pahvit oli leikattu, kostutettu ja järjestyksessä muovien välissä, niin niiden kattoon asentaminen oli parin - kolmen tunnin työ huonetta kohti. Kehikon siirtäminen muutaman minuutin työ. 

*****

Pinkopahvin tapetointi

Katossa pinkopahvi tietenkin maalattiin, mutta toisen huoneen seinille oli vanhan puukuitulevyn päälle asennettu pinkopahvi tasoitukseksi. Toisessa huoneessa pelkkä puukuitulevy jossa vanha tapetti vielä hyvin kiinni. Uudet tapetit oli nonwowen kuitutapetteja. 

Suosittelen aina pinkopahville paperitapettia ja selluloosatapettiliisteriä. Oikeaa perinteistä tapettia valmistaa Suomessa Pihlgren & Ritola, ja heiltä saa myös perinteistä selluloosatapettiliisteriä. Paperitapetti liisteröidään ja nostetaan heti seinälle, jolloin se vettyy yhtä aikaa pinkopahvin kanssa. Eli paperitapetti ja pinkopahvi vettyy ja kuivaa, eli kutistuu yhtäaikaisesti. 

Nyt kuitenkin tein työtä käskettyä ja laitoin nonwowen tapettia pinkopahville. Nostin heti liisteröinnin jälkeen tapetin seinälle, kun kuitutapetti ei taida paljon vettyä. Pinkopahvi sen sijaan vettyi, eli otti kosteutta itseensä ja turposi, niin kuin kuuluukin. Nyt vettyminen, eli turpoaminen, eli laajeneminen oli eritahtista. Kuivaminen oli hitaampaa ja kuivamisen jälkeen vähän saumat aukesivat. Niitä liisteröin uudestaan ja limitin tapettisaumoja päällekkäin nyt millin tai pari enemmän, kuin tavallisesti.

Lopputulosta voin pitää onnistuneena, koska työnantaja oli tyytyväinen. Leyseinälle nonwowen tapetin laittaminen on helppoa kuin pullan syöminen. Pinkopahville tapetointi on aina vähän spesiaalihommaa, ja nyt vähän vielä enemmän sitä. 
 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

Ruissalo muistoissani

Tekijän esittely: 


*****

Minulta pyydettiin kirjoitusta ajastamme Ruissalossa, joka julkaistiin nyt yhdistyksen kesälehdessä. Jotain olen aiheeseen liittyen aikaisemminkin tänne kirjoittanut. 



Opiskeluaikani Marjaniemessä ja työmaani Villa Carlossa on taltioitu Portfolion muotoon vanhalla filmitekniikalla ja pahvikuvat albumissa. Mutta tässä kuvat internetissä niistä huviloista:



Kuva Villa Carlosta yhdistyksen sivulla on tekemämme remonttityön jälkeen. Villa Marjaniemi on kokous ja juhlatilakäytössä.


*****




Ruissalo Muistoissani

Varhaisimmat muistoni Ruissalosta on, kun muutimme sinne syksyllä 1967. Olin silloin vasta puolitoista vuotias ja nuorempi veljeni muutaman kuukauden ikäinen. Asunnot Ruissalossa oli silloin halpoja vuokra-asuntoja työläisperheille. Vaikka kuitenkin samoja rakennuksia, jotka sata vuotta aikaisemmin oli olleet porvarien kesähuviloita. Omat muistoni tuolta ajalta on vain yksittäisiä muistikuvia, jotka on piirtyneet mieleeni. 

Asuimme ensimmäisen talven pienessä punaisessa torpassa, joka on Villa Solhemin rakennuksia ja huvilasta ylöspäin. Äitini on elämästämme tuona aikana kertonut, ja elimme vain omissa oloissamme. Isäni kävi töissä telakalla ja matka Aurajokisuuhun oli aika pitkä, polkupyörällä tai kävellen. Villa Solhemissa oli toinenkin päärakennus, joka on myöhemmin tuhoutunut tulipalossa. Huvilat oli jaettu pieniin huoneen tai parin asuntoihin, joissa asui saman tuloluokan perheitä. Yhden perheen äitini muistaa, jossa mies oli ammatiltaan poliisi. 

Ensimmäinen talvemme Ruissalossa on ollut kylmä pakkastalvi ja pieni punainen torppa liian kylmä asuttavaksi. Lämpöä pidettiin puuhellaa lämmittämällä. Koska minä ja veljeni olimme pieniä, saimme paremman asunnon Wärkin torpasta lähempää meren rantaa. Wärkin torpan yläkerran ikkunasta äitini on kertonut katselleensa ja ihmetelleensä suurien Ruotsinlaivojen liikennettä. 

Muistan joitakin aamuisia kävelyretkiämme Rantapromenadilla. Oli vielä talvi ja pakkanen, ehkä kuitenkin toinen talvemme Ruissalossa. Yhden vesilätäkön pohjalla oli papukaijapihdit, mutta lätäkkö oli jäässä. Vielä toisenakin päivänä näimme samat pihdit, mutta emme niitä sieltä saaneet. Ne oli pudonneet työmatkalla joltain työmieheltä haalarin taskusta. 

Vapaa-aikana isäni rakensi pientä venettä puuvajassa Villa Solhemin pihapiirissä. Muistan, että olin kiinnostunut aiheesta ja kävin usein sitä tekemistä katsomassa. Vene oli vanerinen ja katettu, mutta siinä oli jonkinlainen sisäperämoottori. Mieleeni jäi myös kaksi merimatkaa sillä veneellä Ruissalon ja Hirvensalon välisellä merialueella. Ensimmäisellä kerralla bensa loppui kesken ajon ja ohikulkeva veneilijä veti meidät rantaan. Toinen merimatkamme oli aika tuulisella säällä. 

Kun asuimme Wärkin torpassa, seinän taakse yhden huoneen asuntoon muutti enoni meidän naapuriksi. Hänen oli joskus tarkoitus katsoa minun perääni, koska meri jostain syystä kiinnosti minua kovasti. Olisin usein halunnut kävellä yksin rantaan sitä katsomaan. Kerran olin päässyt salaa lähtemään Rantapromenadille, ja vanhempani hätääntyivät, koska olin hävinnyt. Mutta löysivät minut kuitenkin rantapenkalta katselemassa merelle. Tuosta kerrasta minulle varmaankin jäi muistikuva, joka on tullut uniini vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Vähän pelottava musta vesi tuntui vetävän minua puoleensa. 

Muutimme Ruissalosta pois keväällä 1969 sisämaahan päin. Kävimme vielä joskus viettämässä rantapäivää Kansanpuiston uimarannalla. Vanhemmat joivat kahvit ja me lapset saimme jäätelöt Villa Promenaden kahvilassa. Mutterin mallinen vanha kioski jäi myös mieleeni, ja muistaisin sen olleen toiminnassa vielä silloin 1970 -luvun alussa. 

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin muutin takaisin Turkuun, syntymäkaupunkiini oman perheeni kanssa. Tutustuin Ruissaloon ja kävelimme samoja polkuja, kuin itse silloin ennen. Opiskelin myös uuden ammatin vanhojen talojen korjausrakentajana 2000 -luvun alussa. Yhden vuoden siitä ajasta vietin Ruissalon Marjaniemessä, Rettigin huvilan remonttityömaalla. Sieltä siirryin palkkatyöhön seuraavaksi kahdeksi vuodeksi Ruissalon Villa Carlon kunnostus ja entisöinti työhön remonttikirvesmiehenä. Vielä lopulta yli viisikymmentä vuotta myöhemmin sain mahdollisuuden tutustua Villa Solhemin huvilaan ja pieneen punaiseen torppaan. Sekä Wärkin torppaan ja kunnostamaan niitä samoja huoneita, joissa itse kerran asuimme ja otin omia ensi askeleitani.

maanantai 19. kesäkuuta 2023

Herrain kamari

Tarina on jatkoa vanhemmalle artikkelille, jossa palautin vanhaa ja arvonsa mukaista ilmettä taloon, joka on toiminut aikanaan myös Herastuomarin kartanona. Talolla on ollut kunniansa läpi vuosikymmenien, eikä sitä kukaan ole siltä pois ottanut. Eri aikoina vain on muotivirtaukset vaihdelleet ja se materiaali, mitä remontteihin on kaupoista löytynyt, on ollut vähäisempää. Talon historian aikana on ollut sotia ja niukkuutta, eikä jokainen isäntä ole halunnut ulkoisella ilmeellä pröystäillä. Nyt kuitenkin aika on toinen ja niitä mahdollisuuksia halutaan tämän talon remontissa käyttää. 


Edellisessä postauksessani tästä talosta rakensimme Rouvien salia, koska rouvat oli yhteistuumin sen tapettikuosin ja värityksen valinneet. Tähän huoneeseen Herrat halusivat vähän voimakkaampaa ilmettä, jossa kaakeliuunin voimakkaat värit dominoivat. Tapetti on Pihlgren & Ritolan Herraskartano. Vanhojen tapettikerrosten alta löytyi vihreää havukuvioitua tapettia varmaankin sadan vuoden takaa. Havukuvio löytyy myös kakluunista, mutta sellaista ei tapettikirjat nyt tarjonneet. Myös katossa huokolevyjen alta paljastui vihertävä helmipanelikatto. Ovissa oli vihreää väriä alimmaisena ja vanhan lautalattian päällä oli jo perusteellisen loppuun kulutettu, joskus tumman vihreänä loistanut linoleum matto. Huone on siis ollut Herastuomarin vihreä kamari. 



Joskus vuosia sitten yksi isäntä kertoi minulle, että oli halunnut 1980 -luvulla ostaa omaan vanhan talon remonttiinsa helmipaneelia, mutta sellaista ei mistään silloin saanut. Hän oli höyläämöllä teettänyt terät sellaisen höyläämiseen ja maksanut terämaksun. Sitten seuraavana vuonna olisi halunnut tilata samalta höyläämöltä lisää samaa paneelia, mutta se maksettu teräkin oli jo muokattu uuteen käyttöön. Niin oli vähäistä tuohon aikaan helmipaneelin kysyntä ja tarjonta. Nykyään sitä löytyy joka rautakaupasta ja puutavaraliikkeestä hyllystä. 




Kun itse en ole ihan täysjärkinen ja olen hurahtanut tähän rakennusperinteen asiaan, niin törmään näillä työmailla vähän samalla tavalla ajatteleviin, eli fundeeraaviin ihmisiin. Tässäkin on nyt poistettu 1960 -luvun alussa tehtyjä sisätöitä ja palautettu sitä vanhempaa tyyliä. Tuon ajan remontit on vielä aika turvallisia ja pahempi muovin käyttö eri kohdissa on tullut remontteihin vasta sen jälkeen. Monille 1980 -luvun remontit tällaisissa taloissa on sitä pahinta kauhuremonttien aikaa. Mutta lempeästi on aika tätäkin taloa kohdellut ja hyvin hoidettuna se kestää vielä vuosikymmeniä, ellei jopa vuosisatoja. 



Monta mielenkiintoista huonetta talosta vielä löytyy, kunhan niiden aika joskus tulee...!


torstai 11. toukokuuta 2023

Tammiparkettia ja puusepäntöitä


Edellisen kirjoitukseni kattoterassin vielä maalasin ja öljysin. Eli olen laajentanut toimenkuvaani myös maalaamiseen, kun sitä kerran on minulta pyydetty. 




Sitten siirryin sisätöihin, tässä -50 -luvun tyyppitalossa, jossa on nyt sukupolven vaihdos. Tehdään uutta pintaa tuleviksi vuosikymmeniksi. Vanhaan rappukaiteeseen haluttiin jotain koristeellista lisäkaidetta, jossa olisi samalla hyötykäyttöön tasoa, vaikka kirjoille. Tällaisen salmiakkikuvioidun kaiteen askartelin omalla verstaalla kolmena elementtinä. 




Yhden vinttihuoneen kulmassa on ollut aina tyhjä tila odottamassa komeron tekijää. Nyt sellaisen siihen tein samalla ajatuksella, kuin aikaisemmin täällä.


Yläkerran kolmeen huoneeseen ja rappuaulaan asensin tammiparketin, siten, että parketti jatkuu yhtenäisenä huoneesta toiseen. 



Rappuaulan lattiakorkeus oli kolme senttiä matalammalla, kuin huoneiden lattia. Irrotin laudat, korotin lattiajuoksuja ja laitoin vanhat laudat takaisin. Eristeet täälläkin oli purua, joten lisäsin kutterinlastua korotuksen verran. Kahden lämpimän tilan välissä eristeellä on äänieristyksen tarkoitus. 


Työtä teen edelleen verokortilla ja se on alv -vapaata ja kotitalousvähennyskelpoista. Työtä teen pääasiallisesti yksin, ja se sopii minulle parhaiten. Joskus työnantaja on hommassa mukana ja hyvin sekin on toiminut. Usein työporukassa homma menee höpöttämiseksi ja silloin kun oma suu käy, niin ajatus myös pätkii. Usein työ on yksin myös nopeampaa, kuin kahdestaan, siitä samasta syystä. 

Minulla on oma sopimus tilitoimiston kanssa palkkojeni laskemisesta. Kaikki tarvittavat paperiasiat on valmiiksi hoidettu.

Referenssejäni luettelin yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessani, 



Vanhojen puulattioiden hiomiseen hankin koneet pari vuotta sitten, kun oli vähän hankalampi lankkulattian hionta. Koneille ei ole ollut vielä enempää käyttöä. mutta sitä nekin odottaa. 


perjantai 21. huhtikuuta 2023

Pieni kattoterassi

Talvi tuntui pitkältä ja aika hiljaiselta, mutta nyt kevään koittaessa pitäisi ehtiä useammalle työmaalle yhtä aikaa. Se on ammatinvalintakysymys ja positiivinen ongelma. 

Nyt tein Turussa pienen kattoterassin vanhan tilalle kuluneella viikolla. Vanha oli hyväkuntoinen, mutta siinä tolpat tuli kattorakenteen läpi, seinärakenteen runkotolppien jatkona. Rakenne oli hyvä ja vahva, mutta kuntotarkastajan suosituksesta se nyt purettiin. Tein uuden terassin uusitun ja ehjän huopakaton päälle.  


Kattoterasseja tein samalla ajatuksella useamman muutama vuosi sitten.

Puusuutari: Terassikauden aloitus

Puusuutari: Terassityökauden päätös




Vanhassa terassissa ei ollut terassilattiaa, vaan siinä oleiltiin vähän viettävällä alustalla, eli huopakatolla. Nyt tein tasaisen lattian ja nostettavat ritilät, että niiden alle kerääntyvät roskat voi sieltä vuosittain poistaa. 




 Työni tässäkin talossa jatkuu vielä sisäpuolisilla hommilla. 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Kunnian palautus

Talvi tuntui taas pitkältä, mutta tuli se kevät tänäkin vuonna. Viime vuodet on olleet hiljaisempia, mutta työrintamalla on tapahtunut tasaiseen tahtiin jotain pientä. Nyt taas enemmän jotain mainitsemisen arvoista.

Edellinen kirjoitukseni oli tekijän esittely ja tässä siihen suora linkki.


Vanha komea maalaistalo tervehtii kylätien varrella ohikulkijoita ja toivottaa tulijat tervetulleeksi. Siinä se on seissyt jo yli sadan vuoden ajan ja hyvin säilyttänyt ryhtinsä ja tyylinsä. Taloa on eletty ja asuttu eri aikakausina ja niiden aikakausien tyylin ja tavan mukaan remontoitu ja sisustettu. Ulkopinta on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä ja vielä hyväkuntoisena. Nyt kuitenkin on aika sitäkin kunnostaa, ja niille on omat osaavat tekijät. Oma osuuteni tämän talon kunnian säilyttämisessä, tai sen palauttamisessa on sisäpuolisissa töissä. Palautamme nyt niitä satavuotiaan talon alkuperäisen tyylin mukaisia sisäpintoja. 


Vanhat tapetit seinillä oli kuudenkymmenen vuoden takaa ja pinkopahvi haperaa ja rikkoutunutta. Yksi vanha tapa on ollut liimata tapetit suoraan pinkopahvilta muuriin päälle ilman saumoja. Muuri ja hirsirunko elää eri tahtiin ja näiltä kohdin tapetit repeytyy ja pinkopahvi vetää rypyille. 

Ulkoseinillä oli puukuitulevy, joka oli hyväkuntoinen. Vanha tapetti oli siinä kiinni aika kevyesti. Pinkopahvit vaihdoin uuteen ja puukuitulevyn sekä muurin esiliisteröin. 

Kuvaparin alemmassa kuvassa on vielä vanha linoleum matto, joka on lattiaa suojannut uudesta asti. Tiedän sen siitä, että lattia linoleumin alla ei ole vähääkään kulunut, kun taas matto on ottanut vastaan kaiken kulutuksen. Asiasta käytiin syvämietteistä pohdintaa muutaman päivän ajan, että onko oikein poistaa tuota mattoa. Mutta siihen kuitenkin päädyttiin ja alta löytyi käyttämätön, yli satavuotias lautalattia. Siinä väri oli ruskea, ehkä joku vernissamaali. 


Kattoon oli laitettu tämän huoneen edellisessä remontissa silloin kuusikymmentä vuotta sitten puukuitulevy, joka nyt päädyttiin poistamaan. Alta löytyi ehjä helmipaneeli, jossa vain maali oli lohkeillut ja hilseillyt. Puhdistin, hioin ja maalasin vanhan katon. Omasta mielestäni vanha ehjä katto on arvokkaampi ja vanhan talon hengen mukainen, vaikka siinä olisi tavallista pientä rakoa ja maalin kuivumishalkeilua. Uusi helmipaneeli vanhan päälle on jo vähän epärehellistä touhua. Mielestäni asiat täytyy suhteuttaa sillä tavalla, että virheettömyyttä ja tasaisuutta voi vaatia uutta rakentaessa. Mutta vanhaa korjatessa pieni epätasaisuus ja vähän suurempikin vinous on vain muotoseikka. Vanhan helmipaneelin takana olevat kattokannatinpalkit on tämän ikäisessä talossa kirveellä veistettyjä hirsiä, joka ei ole sahatavaran tarkkuutta. Paneelit on lyöty kiinni siihen kirveellä veistettyyn pintaan. 

Niitä suurempia vinouksia vanhoissa rakenteissa, joita olen saanut tarkoituksella jättää näkyviin, löytyy tämän blogin vanhemmista teksteistä. Niitäkin vinouksia on aikaisemmin eri saneeraajat verhoilleet piiloon, mutta minä perinnetimpurina palauttanut näkyviin.   


Kuvassa kulmauksessa ja sen oikealla puolella on muurin ja pinkopahvin pystysaumassa liikuntavara. Eli tapetin saumaan jätin millin tai parin raon, että ei eritahtinen liike uudelleen riko ja rypistä tapettia. Suoralle seinälle liikuntasaumaan laitoin peitelistan.  



Talon vanhojen uunien tulipesiä kävin jo aikaisemmin talvella kunnostamassa, kun niissä oli aikojen saatossa tapahtunut murenemista. Ei kuitenkaan reikiä poskikanaviin, mutta tulen nuolemia kuoppia. Oma patenttilaasti on siellä vielä pysynyt.




Talossa on useampia suuria huoneita, joihin on nyt suunnitelma tehdä jollain aikavälillä näitä palauttavia remontteja. Minulle tämä on ammatissani melkein parasta, ja itse tykkään eniten Pihlgren &Ritolan tapettien näyttävistä kuvioinneista.  

Tässä blogissani on kirjoituksia nyt 12 vuoden ajalta ja lähelle sata kirjoitusta. Pahimpia höpötyksiä, joita avoimuuspäissäni olen joskus kirjoittanut ja jotka meni vähän aiheen vierestä, olen poistanut. Mutta tekemiäni remontteja, pienempiä ja suurempia olen jättänyt näkyville. Niissä kerron ajatuksiani ja tyrkytän mielipiteitäni, mitä tulee vanhan talon kunnostamiseen ja siinä asumiseen.

Mukavaa kevään jatkoa ja tulevaa kesää kaikille saman henkisille ja lajitovereille! 

tv, Puusuutari