Tarinoita kellonsoittajan talosta. Tässä blogissa olisi ajatuksena seurata vanhoihin rakennuksiin ja rakennustapaan hurahtaneen kirvesmiehen ajatuksia korjausrakentamisesta ja vanhan rakennuskannan kunnostuksesta yleensäkin. Työ, harrastus ja elämäntapa liittyvät kaikki vanhojen rakennusten korjaamiseen ja säilyttämiseen. Vanha talo tykkää kun siinä asutaan. Vastaanotan työtarjouksia ja minuun saa yhteyden sähköpostilla puusuutari(at)gmail.com
torstai 11. toukokuuta 2023
Tammiparkettia ja puusepäntöitä
perjantai 21. huhtikuuta 2023
Pieni kattoterassi
Nyt tein Turussa pienen kattoterassin vanhan tilalle kuluneella viikolla. Vanha oli hyväkuntoinen, mutta siinä tolpat tuli kattorakenteen läpi, seinärakenteen runkotolppien jatkona. Rakenne oli hyvä ja vahva, mutta kuntotarkastajan suosituksesta se nyt purettiin. Tein uuden terassin uusitun ja ehjän huopakaton päälle.
Kattoterasseja tein samalla ajatuksella useamman muutama vuosi sitten.
Puusuutari: Terassikauden aloitus
Puusuutari: Terassityökauden päätös
Vanhassa terassissa ei ollut terassilattiaa, vaan siinä oleiltiin vähän viettävällä alustalla, eli huopakatolla. Nyt tein tasaisen lattian ja nostettavat ritilät, että niiden alle kerääntyvät roskat voi sieltä vuosittain poistaa.
Työni tässäkin talossa jatkuu vielä sisäpuolisilla hommilla.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2023
Kunnian palautus
Vanhat tapetit seinillä oli kuudenkymmenen vuoden takaa ja pinkopahvi haperaa ja rikkoutunutta. Yksi vanha tapa on ollut liimata tapetit suoraan pinkopahvilta muuriin päälle ilman saumoja. Muuri ja hirsirunko elää eri tahtiin ja näiltä kohdin tapetit repeytyy ja pinkopahvi vetää rypyille.
Ulkoseinillä oli puukuitulevy, joka oli hyväkuntoinen. Vanha tapetti oli siinä kiinni aika kevyesti. Pinkopahvit vaihdoin uuteen ja puukuitulevyn sekä muurin esiliisteröin.
Kuvaparin alemmassa kuvassa on vielä vanha linoleum matto, joka on lattiaa suojannut uudesta asti. Tiedän sen siitä, että lattia linoleumin alla ei ole vähääkään kulunut, kun taas matto on ottanut vastaan kaiken kulutuksen. Asiasta käytiin syvämietteistä pohdintaa muutaman päivän ajan, että onko oikein poistaa tuota mattoa. Mutta siihen kuitenkin päädyttiin ja alta löytyi käyttämätön, yli satavuotias lautalattia. Siinä väri oli ruskea, ehkä joku vernissamaali.
Kattoon oli laitettu tämän huoneen edellisessä remontissa silloin kuusikymmentä vuotta sitten puukuitulevy, joka nyt päädyttiin poistamaan. Alta löytyi ehjä helmipaneeli, jossa vain maali oli lohkeillut ja hilseillyt. Puhdistin, hioin ja maalasin vanhan katon. Omasta mielestäni vanha ehjä katto on arvokkaampi ja vanhan talon hengen mukainen, vaikka siinä olisi tavallista pientä rakoa ja maalin kuivumishalkeilua. Uusi helmipaneeli vanhan päälle on jo vähän epärehellistä touhua. Mielestäni asiat täytyy suhteuttaa sillä tavalla, että virheettömyyttä ja tasaisuutta voi vaatia uutta rakentaessa. Mutta vanhaa korjatessa pieni epätasaisuus ja vähän suurempikin vinous on vain muotoseikka. Vanhan helmipaneelin takana olevat kattokannatinpalkit on tämän ikäisessä talossa kirveellä veistettyjä hirsiä, joka ei ole sahatavaran tarkkuutta. Paneelit on lyöty kiinni siihen kirveellä veistettyyn pintaan.
Niitä suurempia vinouksia vanhoissa rakenteissa, joita olen saanut tarkoituksella jättää näkyviin, löytyy tämän blogin vanhemmista teksteistä. Niitäkin vinouksia on aikaisemmin eri saneeraajat verhoilleet piiloon, mutta minä perinnetimpurina palauttanut näkyviin.
Kuvassa kulmauksessa ja sen oikealla puolella on muurin ja pinkopahvin pystysaumassa liikuntavara. Eli tapetin saumaan jätin millin tai parin raon, että ei eritahtinen liike uudelleen riko ja rypistä tapettia. Suoralle seinälle liikuntasaumaan laitoin peitelistan.
Talon vanhojen uunien tulipesiä kävin jo aikaisemmin talvella kunnostamassa, kun niissä oli aikojen saatossa tapahtunut murenemista. Ei kuitenkaan reikiä poskikanaviin, mutta tulen nuolemia kuoppia. Oma patenttilaasti on siellä vielä pysynyt.