lauantai 6. huhtikuuta 2013

Remontin alkuvaiheita ja loppuyhteenveto

Olen käynyt tässä kevättalven aikana kirjoituksissani läpi kellonsoittajan talon korjaustyötä taas ihmisasuttavaan kuntoon sen parinkymmenen hiljaisemman vuoden jälkeen.
Koska minulta on useammin kuin kerran kysytty, että minkälainen työmaa olisi jonkin vanhan talon korjaaminen, ajattelin tehdä tästä kellonsoittajan talosta ja siihen tekemästäni remontista tällaisen esimerkin omaisen tarinan. Olen pyrkinyt lataamaan näihin teksteihin omaa ajatustani ja olisi mukava jos niistä on hyötyä omia remontteja suunnitteleville. Kuvat on mukavia katsella, mutta teksteihinkin kannattaa perehtyä.
En tarkoita, että tämä rakentamistapa olisi sellainen, mitä juuri pitää toteuttaa, vaan kun ajatus synnyttää toisen ja kolmannen, niin tämäkin voi toimia alkuna uusille mielleyhtymille.

Tämä remonttitarina ei nyt mennyt ihan aikajärjestyksessä, eli tuli vähän pompittua aiheissa. Muutenkin työ alkoi oikeastaan pihan parantamisella, minkä olin jo melkein unohtanut.
Koska savisella seudulla eletään ja maankuori on viimeisen jääkauden jälkeisen meren pohjaa ja jokitörmää, niin sateiseen aikaan piha vanhastaan oli aika kurainen ja liukas. Siksi vanhoissa ulkoportaissa oli saapasrauta johon suurimmat savet maamies oli saappaistaan sivaltanut.

Ensimmäisenä kesänä siinä ikkunaremontin aikaan sain kaivurimiehen kuorimaan pihan turpeentuneen pintakerroksen. Tälle osalle pihaa laitettiin suodatinkangas ja karkeaa sepeliä noin viidentoistasentin paksuudelta.
Kova savipintainen maa ei läpäise vettä kovinkaan hyvin, mutta tämän sepelikerroksen ansiosta piha on kuiva ja kantava. On kestänyt myös täyspitkän tukkirekan kääntymisen. Tällaisen remonttityön aikana on hyvä, että piha on kantava ja kestää isompienkin koneiden ajamisen.

Talon, saunan ja lato-navetan ympäriltä maata kuorittiin ja loivennettiin rakennuksista poispäin. Vanhan talon salaojittaminen on monasti hyvin kyseenalaista puuhaa, eikä useinkaan kovin järkevää. Kuitenkin laitoin salaojaputket hyvin lähelle maan pintaa talon ympärille. Vanhastaan kellonsoittajan talon seinustojen vierellä kulki avo-ojat ja viljelykset on joskus ulottuneet myös talon vierustoille asti.
Salaojaputki on betonisen kivijalan alapinnan tasalle tarkoituksella upotettu. Betonisokkelin alapuolella on vielä isommista lohkarekivistä tehty anturaperustus.
Salaojaputket on siis reikäputkea, eikä niissä ole rännikaivoja. Putkien päälle tuli salaojasantaa niin, että maa taas tasoittui. Talon seinustoille tuli pintasora ja myös pihalle pintaan hienompi murske kivituhkalla. Viimeiset pinnat kuitenkin puuttuu vielä.

Salaojaputkella ajattelin viettää sadevedet nopeammin pois talon vierustoilta. Maakosteutta sillä ei voi savimaasta poistaa, eikä kannata edes yrittää. Myös kosteudennousun estämiseen talon alla apulantasäkit ja styroksit on vihoviimeinen temppu ja tuhokeino.
Kova savipatja ei täällä ole kuin paikoin joitakin kymmeniä senttejä paksu. Sen kovettuneen kerroksen varassa kuitenkin kellonsoittajan talokin on lähes liikkumattomana pysynyt yli kahdeksankymmentä vuotta. Tai museopappila tuossa kilometrin päässä jo yli kaksisataa vuotta. Vuosisatojen kuluessa maamies on muokannut tätä pintaa vain lapionpiston syvyydeltä.

Harmaa sitkeä savi on sitä mistä rengaskaivonkin ympärille paras pintavesitiivistys saadaan muokattua. Olen kuullut, että vesi imeytyy harmaassa savessa noin sentin vuosivauhtia, eli metrin sadassa vuodessa. Harmaa savi on kosteaa ja tiivistä ja näinollen pysyy kosteana ja tiiviinä. Harmaan saven hapettomuudessa puukin säilyy ajasta iäisyyteen.
Kun pääsiäisen pyhinä hiljennyimme Vihreässä Kamarissa perimmäisten kysymysten äärellä, niin opin silloinkin jotain uutta. Vanhoissa 1800-luvun taloissa vielä on käytetty hirsiarinaperustaa kivijalan lohkokivien alapuolella. Hirret tai tukit on varmasti upotettu tähän harmaaseen saveen, jossa ne säilyy ja jakaa talon painoa tasaisemmin maaperustaan. Tässäkin tapauksessa maan on hyvä pysyä kosteana, eikä ole hirsiarinalle hyväksi salaojittaa seinänvierustoja.








Kaiken kaikkiaan kellonsoittajan talon remonttityö on ollut vain kohtuullisen selkeää tekemistä. Siihen ei oltu tehty minkäänlaisia "perusparannuksia" ja modernisointeja vuosikymmenien aikana. Näistä remonteista on yleensä seurannut niitä hankalampia korjaustöitä.

Muutenkin talo ei nyt kovin vanha ole ja siinä ei ole eri aikakausien jatko-osia.
Talo on asumiseen aika järkevän kokoinen ja kohtuullisen energiataloudellinen. Talo ja huoneet on rakennettu keskusmuurin ympärille, niinkuin  myöhemmin sotien jälkeen jälleenrakennuskauden omakotitalotkin pääasiassa.

Yksi suurimmista eduista täällä oli, että vesikatto ja sen rakenteet oli ehjät ja suorat. Siitä oli seurauksena myös se, että mitään sisäpuolista sadevesien aiheuttamaa lahovauriota ei ollut. Lahoa oli vain lattiakannattimissa ja alimmissa hirsissä johtuen maakosteuden noususta. Nämäkin vauriot olisi voitu välttää säännöllisillä huoltotöillä, mutta talossa kun ei ollut talonmiestä.

Riittävän tuuletuksen puute alapohjassa, eli liian vähän kissanluukkuja sokkelissa oli ollut osaltaan syynä lattiakannatinhirsien pettämiseen. Kaikki vanha rakentaminen ei ole aina ollut ehdottoman hyvää. Kyllä talonrakentajissa myös vanhaan aikaan oli sähläreitä ja tunareita joukossa mukana. Tämänpäivän korjausrakentajalle ja remonttikirvesmiehelle jää niitä ongelmanratkaisutilanteita, kun pyrkii erottamaan sen, missä korjaa vanhalla mallilla ja missä parantaa rakennetta, eli pyrkii estämään jonkin vaurion uusiutumisen seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana.

Kellonsoittajan talon korjaaminen oli kirvesmiehelle selkeää tekemistä, eikä työnä edes kovin suuri. Kaksi vuotta näissä töissä taisi kestää ja palkkatöissäkin ehdin käymään vaihtelevasti. Remontti säästävällä periaatteella antoi mahdollisuuden myös hartiapankkirahoitukseen. 


6 kommenttia:

  1. hmm... mielenkiintoista!
    Asumme nyt -39 rakennetussa omakotitalossa, joka on savimaalla, eikä meillä ole sadevesien salaojitusta. Pisti miettimään, että kannattaako laittaakaan?
    Vaikka talomme on vanha, täällä ei mielestäni haise "maakellari", vaikka hajuaistini onkin kuin vainukoiralla ;-D
    Eihän tämä nyt mitenkään ollut viimeinen kirjoitus sinulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on hyvä yleissääntö, että jos mitään syytä remontteihin ei ole, niin varmuuden vuoksi ei kannata mitään tehdä.
      Eli niinkuin korjausrakentajan yksi käskyistä kuuluu: "älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa"

      Meilläkin talon alustassa maapohja on kesähelteelläkin kostea, vaikka ei märkä. Maakosteus nousee kapillaarisesti ylöspäin, eikä sitä savimaassa salaojittamisella voi katkaista.
      Usein käy niinkin, että hyväätarkoittavalla perusparannuksella on pilattu vanha toimiva rakenne ja syy tuleviin ongelmiin on valmis.

      Nämä salaojaputket on tosiaan ihan pinnassa, eli ei kivijalan alapuolella. Jos nyt tekisin saman työn, niin jättäisin varmaan nämä putket pois. Riittää sekin, että loiventaa maata seinän vierustoilla ja ohjaa pintavedet kallistuksilla johonkin talosta poispäin. Salaojasannalla ja sepelillä voi sitten tasoittaa maan pinnan talon ympärillä. Näistä putkista ei välttämättä ole sen enempää hyötyä, mutta hyvä olisi jos ei olisi suurta haittaakaan??

      En minä täällä kirjoittelua lopeta. Alunperin ajattelin kirjoittaa enemmän niistä projekteista joissa olen palkkatöissä. Kuitenkin kun työmaat on ihmisten yksityiskoteja, niin ei sieltä oikein voi juttuja blogata. Muutenkaan en ajatellut pitää mitään remonttipäiväkirjaa, mutta kun kuitenkin täällä vanhassa kellonsoittajan talossa tätä hääräämistä riittää, niin laitan kyllä täältä tarinaa jatkossakin. Ja varmasti muunkinlaista ajatushuttua asian ympäriltä, jos jotain kiinnostaa sitä lukea?

      Nyt kevättä odotellessa ja kesään tultaessa kirjoitteleminen hieman hiljenee, mutta aina kun aihetta ja aikaa riittää, niin palailen asiaan.



      Poista
    2. Kiva kuulla, ettet lopeta!
      Tämä on oikeasti antoisaa, kun joku todella tietää mitä tekee ja miten.
      Voisitko joskus miettiä, jos kysyisit luvan "työkohteistasi", että voisit käyttää niitä opetusaineistona täällä blogissa?

      Eli kiinnostaa kuulla edelleen ;-D

      Poista
    3. Kiva kuulla, että puusuutari-blogilla on kiinnostuneita seuraajia. Eikä se lukijoiden määrä niinkään, vaan se laatu! ;-)

      Työmaat minulla on yhden miehen projekteja, jotka on osia isommista projektikokonaisuuksista. Niitä tehdään vähän kerrallaan ja pidemmillä aikaväleillä osaprojekti toisensa jälkeen.
      On minulla koneella kuvia työmailta joista voisin saada tarinaa ihan omalla luvalla. Tarinaa projektin osista tai detaljeista. Katsotaan mitä kevään ja kesän kuluessa saan kirjoitelluksi. Ja kalenteri tällekin vuodelle on aika täynnä, eli jutun aihetta luultavasti tulee.

      Poista
  2. Hei! Löysin blogiisi vasta nyt, mutta melkein kerralla luin kaikki kirjoituksesi. Mekin olemme vanhassa, 1860-luvun, talossa asustavia. Talomme saneerattiin valitettavasti ajanmukaisesti 80-luvulla ja olemme pikkuhiljaa purkaneet saneerauksen jälkiä. Onneksi mitään vanhinkoa ei ole ehtinyt tapahtua tai ainakaan tähän mennessä tullut eteen, mutta vielä on puoli taloa läpikäymättä.

    Viime aikoina remppapuolella on ollut hiljaista elämän kiireiden takia, mutta edessä on loputon työmaa. Talon toisen puolikaan "alkuperäistäminen", sekä vintin rakentaminen. Vintissä onkin sellainen työmaa, että tarvitsemme neuvon jos toisenkin joka puolelta. Lisäksi on kuistin ja verannan rakentamista ja haaveena piharakennusten siirtäminen. Sadan vuoden projekti siis :)

    Mukavia kevätpäiviä sinulle oman projektisi parissa ja terveisiä Vanhasta Pastorilasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tervehdyksestä ja mukava kun löysit tänne. Olen tarkoituksella kirjoitellut täällä vähän matalalla profiililla, enkä ole hakenut suuremmin verkostoitumista tai profiloitumista netissä. Olen ajatellut, että googlettamalla ja hakusanoilla tänne löytää, kuka aiheesta juttuja hakee.

      Koitan keräillä tänne tarinoita ja esimerkkejä jatkossakin korjaustöistä, mitä on vastaa tullut tai vielä tulossa.

      Mukavia kevätpäiviä ja mielenkiintoisia remontteja teille toivottaa puusuutari vanhasta kellonsoittajan talosta.

      Poista