Nyt keskikesän hetkellä jotain ihan muuta höpötyksen aihetta. Mieltä on jäänyt vähän vaivaamaan vanha asia, joka aina välillä vuosien kuluessa sinne palautuu.
Elettiin jotain aikaa 1970 ja 1980 lukujen vaihteessa oman varhaisnuoruuteni laulumailla Hämeessä. Sinne sattuma meidät oli muutamaa vuotta aikaisemmin heittänyt. Kotitölli siellä oli hirsinen, vanha ja pieni, entinen muonamiehen mökki ja meitä muksuja oli niin, että päät yhteen kolisi. Mökin takana oli naapurin omistama noin parin hehtaarin jykevä kuusimetsä. Siellä me pojat etsittiin unohtumattomia seikkailuja, kun muilta velvollisuuksilta ehdittiin.
Metsässä oli pitkulaisia painanteita, joista meille kerrottiin, että ne olisi joko mustasurman tai isovihan aikaisia ihmisten hautoja. Mustasurma kuitenkin runteli väkilukuja Euroopassa 1300 -luvulla, eikä tainnut Suomen niemelle yltää, kun täällä oli asutus niin harvassa.
Kerran kesällä, ehkä vuosi oli 1979, minä huomasin yhden kiven päätä sammaleen lähteneen ja siitä paljastui jotain kaiverrusta. Nimi Julius ja sen yläpuolella ehkä kaksi miekkaa ristissä. Olisiko isovihan aikainen sotilaan hauta?
Kerrottiin löydöstä kotona ja sitten siitä juttu kulki pitkin kyliä. Melkein jokainen kertoja taisi sen muistaa itse löytäneensä. Maanomistajan jälkikasvu oli käynyt paikalla myös kaivamassa.
Asuin tuossa mökissä vielä oman nuoren perheeni kanssa 1980 ja 1990 lukujen vaihteessa. Kesällä 1991 kävin kuvaamassa tuon kiven halvalla pokkarikamerallani ja korostin kaiverrusta liidulla.
Lähetin kuvat Hämeen Maakuntamuseoon ja kerroin sen tarinan kirjeessä. En saanut mitään vastausta ja vuosikymmeniksi asia itsellänikin unohtui. Kuvat kuitenkin minulla on säilyneet.
Nyt olen nostanut asiaa uudelleen esille ja viestittänyt asian Museovirastolle ja heillä ei ole tästä löydöstä mitään paikkatietoa tai muutakaan. Toivoisin, että paikka löytyy vielä ja sen museoihmiset tallentaisi tietoihinsa. Myös paikan rauhoittaminen olisi mielestäni vähintäänkin asiallista. Toivon myös, että maanomistajat ei ole siirtäneet kiveä siltä paikalta pois. Tai ettei tämän löydön tiedot uudelleen unohdu tekemättömien töiden luetteloon Museovirastossa.
Onpa teillä ollut veljillä jännä leikkipaikka! Toden totta, tiedon tuosta paikasta soisi jäävän virallisiin dokumentteihin. Toivottavasti niin tällä kertaa tapahtuu, eikä ole liian myöhäistä.
VastaaPoistaNiistä painanteista en osaa sanoa, oliko sitten mitään ihmisten hautoja. Perimätieto voi olla vain legendaa. Mutta toivotaan, että hitaat hämäläiset saavat tämän "hautakiven" vielä joihinkin kirjoihin ja kansiin. Juliuksella ei enää ole kiire tämän kanssa, kuka tai mikä sitten lieneekin. Mutta jos on kyse ihmisen ja sotilaan haudasta, pitäisi joku kunnioitus hänen muistopaikalleen saada.
Poista