Vanha kansakoulu taiteilijakotina

Kulunut aika viime kesästä tämän vuoden kevään kynnykselle on kulunut vanhan kansakoulun vintillä. Kouluna rakennus on toiminut vain muutamia vuosia suurille ikäluokille, mutta taiteilijakotina useammalla vuosikymmenellä. Nytkin yläkerran vanha käyttöullakko otetaan samaan käyttötarkoitukseen työtilaksi. 

Kun kysymyksessä on käyttötarkoituksen muutos, on rakentaminen luvanvaraista uudisrakentamista. Pohjapinta-alaa yläkerralla on noin 170 neliötä ja eristettävää ja levytettävää kattopintaa parisataa neliötä. Rakentamislupa edellyttää käyttämään uretaanilevyä lämpöeristämiseen, jolla saadaan mahdollisimman paljon huonekorkeutta ja tilaa. Eristekerros katossa on 25 senttiä uretaanilevyä. 

Olen ennenkin laittanut vanhoihin taloihin uretaanieristettä ja kipsilevyä, eli ei se uusi juttu ole. Vaikka enemmän perinnetimpurina olen halunnut profiloitua. Mutta sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Täällä minulla oli hyvä työrauha, paljon selvää tekemistä ja sain itse suunnitella työjärjestyksen.

Oli vielä kesähelle, kun työmaan aloitin, niin ajatukset oli jo seuraavan talven lumisateissa ja pakkasissa. No niitä ei kuitenkaan tullut, mutta siihen oli varauduttava. Halusin saada ensimmäisen kerroksen uretaanilevyjä kattoon, seinät villoitettua ja vaihdettua uudet ikkunat. Ne onnistui hyvin alkutalveen mennessä. 

Joskus minulta on kysytty, että miksi teen yksin, enkä ota työhön apulaista. Vastaus on lähinnä se, että kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule turhaa suukopua. Tai enemmän kuitenkin se, että kaverin kanssa minun hommat menee höpöttämiseksi, ja silloin ajatus pätkii ja työ ei etene. Yksin tehtynä saan aikaiseksi melkein saman, kuin kaverin kanssa kahdestaan. Omilla työmaillani joutokäynti on aika vähäistä, ja työ valmistuu ehkä hitaasti, mutta varmasti. 

Kun katto ja seinät oli riittävästi talven tuloa varten eristetty, pääsin tekemään lattioita. Lattialauta on 205x33mm mäntyponttilauta. 

Ilmansulkupaperin teippasin höyrynsulkuteipillä palkkeihin kiinni, että painovoimainen ilmanvaihto ei vetäisi turvepölyä eristetilasta huoneilmaan. Lattialaudan reunan ja palkin väliin yritin saada jäämään muutaman millin rakoja, jotka olisi mielestäni hyvä vielä tilkitä pellavasuikaleilla. Sen pitävyys on varmasti pitkäikäisempi, kuin höyrynsulkuteipin. Sitä tilkittävääkin on satoja metrejä. 

Luokkahuone on alakerran korkein huone, joten siltä osalta yläkerta on matalin. Uudet lattiat tein neljässä eri tasossa, että saatiin riittävästi korkeutta. Luokkahuoneen päällä on ansas, eli tukirakennelma, jolla alempi vahva kannatinhirsi on jännitetty ylöspäin kahdella vetotangolla. 

Sitten savupiipun ja palomuurin vieressä kulkee kannatinhirsi, joka on kiinnitettynä alempiin kattopalkkeihin. Hirren molemmissa päissä on yksi tai kaksi kattopalkkia, joiden päät ulottuu hirsiseinän väliin kolottuna. Mutta muurin kohdalla kattopalkit roikkuu tämän yläpuolisen kannattajan varassa, eikä sellaista ole syytä paljoa tasoitella, että ei välipohja putoa alakertaan. Mutta roikkuu ne myös ansaksen varassa. 

Sitten samasta syystä, eli tuosta rakennuksen keskellä olevasta savupiipusta ja palomuureista johtuen, on ulkoseinien väliin kahteen kohtaan asennettu vetotanko, että ei rakennus lähde leviämään. Yleensä rakennuksen hirsiväliseinät estää rakennuksen leviämistä, mutta tässä tuo luokkahuone ja savupiippu palomuurin kanssa tekee siitä riskirakenteen. Vetotangoissa on keskellä vanttiruuvit, joilla on seinät kiristetty ja jotka on joskus uutena hitsattu kiinni.

Rakenteissa on monenlaista palkkia ja tolppaa, jotka piti kiertää jokaisessa työvaiheessa, lopulta useamman sata kertaa. Tasoitemiehelle tässä on vielä paljon työtä, ennen kuin maalari pääsee töihin.  

Alakerrasta tulevan rappuaukon päällä työaikainen teline. Vielä jäi isännälle itselleen puusepäntyötä rappuaukon kaiteiden tekemiseen. Sekä porrasaskelmien tekemistä eri lattiatasojen välillä. 

Viimeisten päivien työ oli hahmotella vessa yläkerran nurkkaan. Lattiarungon tein kaksinkertaisella havuvanerilla ja normaali kallistus lattiakaivolle. Havuvanerin alle tiheä koolaus siltä varalta, että siinä päädytään lattian laatoittamiseen. Lattiakaivo on vain siltä varalta, että vesi pääsee joskus juoksemaan lattialle. Suihkua tai pesukonetta ei vessaan tule. Vain vesivessa ja käsienpesu mahdollisuus. 

Työmaa oli minulle hyvä ja antoisa, mutta kohtuullisen kova rutistus. Nyt olo on väsynyt, mutta tyytyväinen. Jotain jännityksien laukeamista taisi tapahtua, kun vielä viimeisenä työpäivänä sairastuin. 

*****

Vanhoista kansakouluista taiteilijakoteina minulla on kokemusta aikaisemmaltakin ajalta. Siitä on aikaa jo lähelle parikymmentä vuotta, kun työkaverin kanssa olimme korjaamassa vanhan kansakoulun keittiön lattiaa. Siellä oli tiskikone vuotanut salakavalasti pidemmän aikaa, ja koko keittiön lattia oli syytä purkaa ja tehdä uusiksi. Myös väliseinähirsiä täytyi vaihtaa. 

Koulu toimi silloin myös taiteilijakotina ja siellä ihailin tämän kuvanveistäjän kätten töitä. Kun työmme eteni, tuli tilaus vielä tehdä rakennuksen etupihan puolelle koko rakennuksen pituinen terassi. Siinä oli kaksi erillistä katosta ja työ valmistui tähän vuodenaikaan. 

Koulussa meinasi käydä myös haveri tuon talven aikana, kun isäntä oli lämmittämässä alakerran avotakkaa. Siinä takan edustalla oli polttopuita pinottuna ja palava kekäle oli päässyt putoamaan takasta. Kun huomasimme tämän, oli palo alkanut ja savu alakerrassa sankkaa. Takkahuoneen vieressä oli vielä polttopuuvarasto ennen ulko-ovea. Talossa ei ollut toimivaa ensisammutuskalustoa, mutta minulla oli 12 kilon jauhesammutin autossa ja tuoreessa muistissa useampi tulityökurssi. 

Sukelsin muutaman kerran sinne savun sekaan henkeä pidätellen ja tyhjensin vähä vähältä jauhesammutintani sinne palon oletettuun juureen. Sain palon sammumaan ja palokunnan ehdittyä paikalle jäi heille koulun tuulettaminen. 

Tällaisen vanhan lehtijutun löysin googlaamalla tuosta koulusta, jossa näkyy myös tekemämme terassia. Artikkeli Gloria

*****

 

Omassa nuoren miehen elämässä oli aikanaan yhden talvikauden jollain kansalaisopiston taidepiirin kurssilla opiskelemassa öljyvärimaalausta. Koulussa en loistanut muissa aineissa, kuin käden taidoissa. Käsityöt ja kuvaamataito oli vahvuuksiani. Yläasteen kuvaamataidon opettajani suositteli minua Turengissa taiteilija Pentti Vuorion oppiin. Pääsin mukaan, vaikka taidepiiri oli aikuisille tarkoitettu ja olin alaikäinen. Mutta taisin olla mukana epävirallisesti. 

Kansalaisopisto toimi Turengin vanhassa kansakoulussa, joka oli puinen rakennus. Rakennus toimi myös Pentti Vuorion taiteilijakotina ja olen ymmärtänyt, että hänen töistään oli suuri osa siellä koulussa varastoituna. Sitten joskus 1980 -luvun alussa tuo koulu paloi ja osa Pentin elämäntyöstä.

Tässä artikkelissa Pentti Vuorion poika muistelee aikaa ja elämää tuossa koulussa.