perjantai 15. tammikuuta 2016

Sahatavaran laatu ja maalaaminen askarruttaa

Aloitan tämän kirjoituksen vanhalla kuvalla muutaman vuoden takaa, kun vanha taloni hohti uutuuttaan. Ulkovuori oli silloin vuotta aikaisemmin maalattu ja tiilikatto vain muutamaa päivää aikaisemmin. 
Juttelin taas pitkät pätkät ammatillisista asioista  Virtasen maalitehtaan myyntipäällikön kanssa. Lupasin, että hän saa lainata blogistani kuvan heidän nettimainokseensa ja ihan vastikkeetta. Tällaisena markkinaliberalismin aikakaudella ajatus kuullostaa varmaan omituiselta, mutta ajattelen itse tässäkin, että mennään vanhan talon asia edellä. Luin kerran jonkun mielipiteen, että vanhojen koneiden kauppa ei saisi olla bisnestä. Minusta sama ajatus sopii myös vanhoihin taloihin. Hyviä maaleja on varmasti muitakin, mutta puusuutarin talo on tykännyt Virtasen maaleista. Näistä maalausprojekteistani olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa täällä ja täällä


.


Kuva on kesäinen, vaikka nyt eletään parhainta pakkastalvea. Kuitenkin myös kuivalla pakkasilmalla puhdasta käsittelemätöntä puuta voi maalata, kun puun kosteus on painoprosentteina jotain 15-18%, tai sen alle. Puu kuivaa myös pakkasella, kuten pyykit ulkona narulla. Ilmiön nimi on sublimoituminen, eli tässä tapauksessa vesi muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi.
Sen vastakohta on härmistyminen.

Speedheaterin käyttö maalin poistossa:

Itselläni on kokemusta speedheaterin käytöstä maalinpoistossa aika runsaasti vanhojen peiliovien kanssa. Talon ulkovuortakin sillä voi maalista poistaa ja siinäkin se on nopea ja kustannustehokas työkalu. Jos vanha poistettava maali on perinteinen pellavaöljy-vernissamaali, niin se pehmenee ja kuoriutuu yleensä nätisti ilman liiallista puun lämmittämistä ja korventamista. Mutta kun vanha poistettava maali on jokin kovempi teollinen tehdasmaali, kuten alkydi- tai akrylaattimaali, niin sitä pitää helposti lämmittää enemmän, että se lähtisi irtoamaan puusta. Samalla liika lämpö nostaa puusta hartsit, eli pihkat  puun pintaan ja tekee siitä kovan ja kylläisen. Tähän kovettuneeseen pintaan öljymaalin on huono ankkuroitua, koska kylläistä puuta ei voi enää kyllästää. Silloin puun pintaan tarvitaan ainakin karhennus, eli hiominen.
Myöskään kyllästysaineiden päälle oikeita öljymaaleja ei pidä sivellä. Ehdoton edellytys olisi aina lukea maalinvalmistajan käyttöohjeet ja noudattaa niitä. Homeenpoistoaineita voi, ja pitääkin tarvittaessa käyttää ennen maalaamista.

Uunikuivatun sahatavaran sinistyminen, eli homehtuminen:

Kävin hiljattain fundeeraamassa yhdellä työmaalla uuden sahatavaran sinistymisen syitä ja haittoja. Olen itselläni huomannut saman ilmiön, että puutavaraliikkeestä haettu sahalauta usein sinistyy, eli homehtuu pinnaltaan, kun se on ollut vaikka seinään lyötynä jonkin aikaa. Siitä huolimatta, että lauta ei ole kastunut missään vaiheessa. Sitten taas toisessa paikassa kenttäsahauksen jälkeen taapeloitu puu vain harmaantuu perinteisemmin, eikä sinistäjäsieni siihen tartu.
Tästä on olemassa VTT :ltä yksiselitteinen tutkimustulos, että sahatavaran uunikuivatuksessa lämpötila ei saisi nousta yli +50 celsiusasteen. (Ko. tutkimusta en nyt tähän löytänyt.) Suuremmassa lämpötilassa puun hartsit ja sokerit nousee puun pintaan ja toimii paremmin kasvualustana homeille, joita ilmassa liikkuu koko ajan enemmän ja vähemmän. Nämä homeet ei ole terveydellinen haitta, vaan ainoastaan esteettinen-, eli ulkonäköhaitta. Toisaalta, jos halutaan viilata pilkkua, niin myös puhtaassa puussa on useita ihmisen terveydelle haitallisia ainesosia. Tästä väittämästä voisi löytyä tietoa asumisterveysliiton sivuilta.

Tällainen homehtumaan lähtenyt puu vaatisi homeenpoistopesun ennen maalaamista. Muutenkin seinään lyödyn laudan olisi hyvä antaa yhden vuoden yli kuivua ja haristua. Uunikuivatun laudan yksi ongelma on juuri siinä, että kuivatuksen lämpötilat on olleet liian suuria, jos sinistymistä jälkikäteen tapahtuu. Liian suuret lämpötilat kuivatuksessa taas johtuu tehokkuusajattelusta ja kiireestä. Perinteisesti sahatavara on kuivatettu taapeloituna varjoisassa ja ilmavassa paikassa tuulen, ei auringon kuivattavana.

Samaisella työmaalla myös mietimme, että miksi viime kesänä sivelty Uula -tuotteen punamultakeittomaali kuoriutui paikka paikoin laudasta irti. Syynä saattaa tietenkin olla sekin, että kaikkia käyttöohjeita ei olla noudatettu. Liian useita ja paksuja maalikerroksia, tai muuta? Lauta on siellä kyllä uutta, eli ei ole vanhoja pohjusteita. Mutta olisiko mennyt kesä ollut liian sateinen ja kostea sille maalaamiselle? Oman taloni maalaamisen aikaan sain myös kokemusta sateessa maalaamisesta. Viime kesänä ei kyllä tainnut olla kahta peräkkäistä poutapäivää ja siksi itsekin jätin joitakin pienempiä maalaustöitä tekemättä.
Vai olisiko tämä maalaaminen epäonnistunut osittain siksi, että liian suurella lämmöllä uunikuivattua lautaa maalattiin samana vuonna, kuin se oli paikalleen lyöty?

Päivitys 26.8.2016

Nyt voin omakohtaisen kokemuksen kautta myös verrata, että vuosi sitten laudoitin ulkorakennuksen seinää uunikuivatulla laudalla, johon pintaan ilmestyi ilmeisesti juuri Tricoderma Viridi -sukuinen home syksyn tullen.
Tänä vuonna jatkoin laudoittamista kevättalvella kaadetuista tukeista juhannuksen alla sahatuilla laudoilla, jotka oli pari viikkoa taapeloituna. Nyt ollaan menossa vain kellastumisen kautta harmaantumiseen. Ei ole homeita pinnassa. 


16 kommenttia:

  1. Sinistymiseen vaikuttaa ainakin se, että nykyään puuta korjataan myös kesäaikaan (kesähakkuu) Jolloin puuaines on ravinnerikkainta. Tämä mahdollistaa otolliset apajat home- ja sinistäjäsienille.

    Sinistäjäsieni saa tarvittavan vesimäärän ilmankosteudesta, joten varsinaista kastumista ei tarvita.

    Nopea kuivaus ajaa luontaiset suoja-aineet puusta pois, mikä myös osaltaan altistaa sinistymiselle.

    Muutenkin kuivauksessa pitäisi pyrkiä siihen että sydän ja pintapuu kuivaa samaan tahtiin, mikä lienee paistamalla vaikeaa.

    Oliko "Uulakohteessa" puutavara raakalautaa vai höylättyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesähakkuukin sinistymiseen saattaa vaikuttaa, mutta kyllä sahatavaraa kaadettiin myös kesällä jo -70 -luvulla, kun itsekin pikkupoikana olin isäukon mukana metsurinhommissa tutustumassa työntekoon.

      Tässä sinistymisongelmassa, mihin olen nyt tutustunut, on merkillepantavaa se, että laudassa näkyy vaaleana poikittaisten välirimojen paikat, kun ne on olleet niputettuna uunissa. Vaaleassa sinistymättömässä puussa sitä riman paikkaa ei vielä näy. Eli riman kohdalla puun sokerit, yms. ei sitten liene niin laudan pinnassa? Sitten se muu kohta kuivatusta laudasta on sitä sinistynyttä. Ero on selkeä, mutta minulla nyt ei ollut siitä hyvää kuvaa tähän laittaa.

      Kuivattaminen olisi varmaan juuri parasta ulkona, valolta ja sateelta suojassa tuulisella paikalla. Mutta eihän se ole käytännössä mahdollista teollisessa mittakaavassa.

      Tässä esimerkkikohteessani lauta oli sahapintaista. Nämä omat tietoni on myös toisen käden tietoa, eli olen tuosta VTT:n tutkimuksesta kuullut kahdeltakin taholta, mutta en sitä itse ole nähnyt.

      Poista
    2. Tosiaan 70-luvulla nuo kesähakkuut rupesivat yleistymään. En tiedä onko silloin ns. kokonaiskierto kuivatuksineen ollut hitaampaa. Ainakin on ollut lukuisia pikkusahoja joista puutavaraa on saanut, ja joissa tavaraa on tehty taapeleihin valmiiksi "puskuriksi" odottamaan.

      Nykyään toiminta on keskittynyt, ja suurempien yksiköiden pitää saada tavaraa nopeasti ulos. Joten se kuivatustapa ei ole varmaan kestävyyden kannalta optimaalinen.

      Noihin välirimojen jälkiin vaikuttaa välirimojen kosteus. Jos rima on tuore, niin kosteus hautoo puiden välissä aiheuttaen jäljen. Tosin joidenkin sahurien mukaan tapahtuu myös toisinpäin. Siis jos rima on kuiva. Ota siitä sitten selvää :D

      Tuon mekanismistä en osaa sanoa että mitkä sokerit siellä on ja missä.. Jos nippu on liian tiivis (ei riittävää ilmankiertoa kuivausvaiheessa) niin jälkiä tulee myös enemmän.

      Mutu-tuntumalta sanoisin että nopeasti kasvanut paksuvuosilustoinen puu olisi herkempää vikaantumaan. Ainakin puuseppäpuolella tiheäsyisyys on valttia.



      Poista
    3. Oli minullakin pari vuotta puutavaraa taapeleissa täällä pihanperällä, kun kenttäsahuri kävi tekemässä lautaa ja lankkua. Kyllä siinäkin sahatavarassa näkyi välirimojen paikat joissakin kohdin, mutta sitä sinistymistä ei tullut.

      En ole puutavaran uunikuivatukseen tutustunut, mutta varmaan aika nopeasti nippu sieltä ulos tulee?

      Poista
    4. Puolikkaasta muutamaan vuorokauteen lienee se kuivatusaika. Lähtökosteudesta ja tavoitteesta riippuen.

      Ulkotaapelissa voi auringonpaiste päivettää reunimmaisiin puihin riman paikat, mutta silloin virhe on enemmän kosmeettinen.

      Poista
    5. Tai ei virhe ollenkaan? Aurinko kellastuttaa ja sade harmaannuttaa puuta. Hätäisimmät haluaa sen harmaannuttaa rautavihtriilillä. ;-)

      Poista
  2. Onkohan tuo sublimoituminen, vai mikä se hieno ulkomaalainen sana oli, sama asia, kuin aiemmin käytetty kotimainen sana "härmistyminen, härmistyä"? Mansikoitahan pakastekuivataan ja siinä on käytössä tuo sama periaate.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa härmistyminen on sublimoitumisen vastakohta, eli kaasun muutos kiinteäksi ilman nestemäistä välitilaa. :)

      Sinistyminen ja homehtuminenkaan ei ole kai sama asia. Kaila kirjoittaa yleistajuisesti, että:
      "Mustat pilkut ovat joko pinnalla kasvavaa, ulkoilman tuomaa homesientä, tai puun sisällä elävän sinistäjäsienen kukkaa. Ero selviää, kun hioo tai vuolee pinnasta pilkkujen kohdalta hyvin ohuen lastun.

      Jos puu on puhdasta, kyseessä on home. Jos puussa näkyy harmaa läikkä, siellä on sinistäjää.

      Home alkaa kasvaa tuoreella puulla ja häviää vähitellen itsestään. Sen häviämistä voi jouduttaa kuuraamalla pinnan esimerkiksi Fairylla.

      Sinistäjä aiheuttaa puun luonnollisen harmaantumisen. Vanhassa harmaassa puussa sen mustat pilkut eivät enää häiritse.

      Kumpikaan näistä sienistä ei puurakennetta vahingoita. Home ei etene pintaa syvemmälle, eikä sinistäjä syö puuainetta vaan soluonteloista löytyviä irtaimia ravinteita."

      Terveisin pilkunviilaaja. ;)

      Poista
    2. Kiitokset pilkunviilaajalle! :-) Niinhän tuo on vastakohta, nyt kun itsekin maltoin sillä nimellä googlata. On hyvä, että ei levitetä väärää tietoa. Joten lisään linkin härmistymisestä tuonne tekstiin.

      Tässä esimerkkitapauksessa home on sinertävää ja kasvaa selvästi laudan pinnalla. Tai sitten ne pilkut on mustia? Eli sen voi poistaa pesemällä ennen maalaamista ja niin kannattaakin tehdä, koska ainakin valkoisen maalin alta home vielä erottuu silmiinpistävästi. Mutta uunikuivatuksen jälkeen lauta ei mielestäni ole vielä ensimmäisenä vuotena ulkoseinässä maalaamiseen riittävän kuiva. Joten kannattaa odottaa yhden vuodenkierron yli ja maalata seuraavan alkukesän aikana, niinkuin vanhoina hyvinä rakennusperinteen aikoinakin on tehty.

      Eli tarkennetaan vielä, että se laudan luonnollinen harmaantuminen on sinistäjäsienen aiheuttamaa.

      Poista
    3. Ahaa! Kyllä kannatti elää taas tämäkin paivä. :)

      Poista
  3. Homeet tosiaan kasvavat puun pinnalla. Tyypillisesti ensimmäisiä on Tricoderma Viridi sukuinen home - sellaisia hiukan vihertäviä palloja. Home lähtee pois ihan harjaamalla. Sinistäjäsienet kasvavat puun solujen sisällä ja värjäävät solujen seinämiä - siniseksi, mustaksi jne. Nuo molemmat- home ja sinistäjät - käyttävät ravinnokseen pääasiassa puun sokereita. Ne eivät vahingoita puun rakennetta. Ne vaativat aina sokereiden lisäksi kasvaakseen vettä eli kosteutta ja tietenkin happea.

    Keinokuivaus ilmeisesti tuo poistuvan veden mukana noita sokereita puun pintaan, siis niitä on runsaammin siinä kuin ulkokuivauksessa ja siksi ehkä keinokuivattu puu homehtuu helpommin. Sitten - ainakin itse uskon - myös nykyinen sahatavara on tehty nuoresta pienpuusta ja niissä on pintapuun osuus huomattavan suuri ja näinollen sokeripitoisuus on korkea. Homehtuvat helpommin. Lisäksi jos ne on vielä nopeasti kasvaneita niin aina vaan varmemmin homehtuvat.

    Sinistymän aiheuttaman värjääntymisen saa poistettua pyyhkimällä laudan hypokloriitti liuoksella. Laimeaa hypoa ja antaa kuivua.

    Aika suuria eroja on tänä päivänä laudoissa. Itsellä kokemusta siitä kuinka osa raakapontista meni ihan mustaksi räystään alla, vaikka oli asennettaessa ihan kuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä täsmennyksistä. Aihe kuitenkin askarruttaa monia, joten on hyvä, että täältäkin niitä vastauksia löytyy. Varmaan on juuri niin, että liian nopea keinokuivaus tuo enemmän sokereita puun pintaan ja lauta sitten mustuu helpommin.

      Sitä olen itsekin ihmetellyt, kuinka pienestä puusta joskus on sahatavaraa tehty. Kun pattinki on latvapäästään puolipyöreä, eli sahattava puu on ollut vain vaivoin kymmenen senttiä halkaisijaltaan latvapäästä. Näitä tulee joskus vastaan samasta nipusta useita.

      Poista
  4. Vähän asian vierestä ja silti sitä liipaten - kun nyt korjausrakennamme (olen jo luopunut sanasta "remontti", joka ei anna oikein kattavaa kuvaa tästä hullunmyllystä) vanhaa saunaamme ja olemme siinä vaiheessa, että anturat kuivuvat ja märkäkorvainen hirrenveistäjä mittailee aihioita sillä silmällä, olen huolissani pystyynjääneen kehikon hirsien kunnosta. Ne näetsen nyt ovat vailla suojaa ja kattoa. Pyhä tarkoituksemme on saada katto päälle ennen talvea, mutta sateet liottavat hirsiä tietenkin ennen sitä maagista talvea. Olisikohan nyt aihetta kiireen vilkkaa kattaa kehikkoa pressuin vai huolehdinko turhasta? Nyt kun sateen jälkeen menin nokisia hirsiä rälläkällä putsailemaan huomasin puun pinnan olevan melko pehmeää. Pouta kovettanee, vaan kuinka monta kertaa se jaksaa kovettaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nämä loppukesän sateet ja kosteat yöt on vähän huono juttu vanhalle haristuneelle hirsikehikolle, joka on sellaisenaan taivasalla. Katto päällä ja ulkovuorilaudoitus olisi hyvä juttu ennen syksyä. Mutta jos pressulla päädytte suojaamaan kehikon, niin sekin pitäisi olla vähän irti hirsistä, että kosteus ei pääse muhimaan siinä hirren ja pressun välissä. Siellä välissä olisi hyvä myös ilman kiertää.

      Itse tykkään käyttää remontti sanaa, joka on lainasana venäjän kielestä ja tarkoittaa korjaamista. Näillä sanoilla nykyään hipsterit hifistelee, mutta niiden merkityssisällöt on usein vähän hakusessa. Sitten kun itse heittäydyn humoristiseksi, niin puhun pienestä pintaremontista tai stailaamisesta, kun ollaan noilla teidän saunaremontin vaiheilla. ;-)

      Poista
  5. No näinpä, tuttaville olenkin sanonut, että meillä on pieni pintaremontti, joka valmistuu ehkä vuoden 2019 paikkeilla. Toivottavasti aiemmin! Piisin romahtaminen myöhästyttää saunomiskuntoon saamista melko lailla. Piisi itse päätti kertoa meille, ettei se ole enää kunnossa. Me oltais yritetty vielä pitää se.

    Pitänee sutkia pressukauppaan, veikkaan nimittäin että kattopuuhiin pääsemme vasta aika myöhään syksyllä. Tänään oli poutaa ja tuuli kovasti, ja se kyllä heti teki puunpinnasta taas kovan. Kovin montaa kertaa en kyllä enää kestä katsella kehikon kastumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan teille pitkää ja selkeää syksyä! ;-)

      Poista