Ulkovuorauksen uusiminen vanhaan hirsirunkoon

Kuistin ryhdin kohentamisen jälkeen elettiin toukokuun alkua, joka oli hyvä vuodenaika aloittaa vanhan talon ulkovuorilaudoituksen uusimista. Sen minkä alkukesän sateet kastelevat, sen tuuli ja aurinko hyvin kuivattaa.

Vanha ulkovuorilaudoitus oli ja on edelleen pystylaudoitus hirsikehikon osalta. Yläkerran tolpparukoisen rakenteen osalta ulkolaudoitus on helmipanelia. Laudoitusten välissä kulkee tippapuu, samoin kuin ulkolaudan alareunassa kivijalan päällä.
Koska vanha ulkolauta oli lahonnut ja ravistunut vain alareunastaan parin- kolmenkymmenen sentin pituudelta, tuntui tuhlaamiselta alkaa uusimaan koko ulkoseinälaudoitusta. Muutaman päivän eri ratkaisuvaihtoehtoja punnittuani, päädyin ratkaisuun, että laitan yhden tippapuulinjan ikkunoiden alapuolelle, johon katkaisen vanhat laudat. Käytin siis vanhan ulkovuorilaudan uudestaan yläpuolella suurimmalta osin ja alapuolelle laitoin uutta lautaa. Myös vanhat ehjät saumarimat käytin uudestaan.
Olen aika tyytyväinen tähän ratkaisuun ulkonäön osalta. Se on myös kelvannut muissakin vanhoissa kohteissa ratkaisuksi samaan ongelmaan, eikä museoväkikään ole siitä löytänyt huomauttamista.

Vanhassa talossa lisälämpöeristämistä tärkeämpi asia on huolehtia rakenteen tuulensuojatiiveydestä. Talossa seinien kautta tapahtuva lämpöhäviö on kymmenen - viidentoista prosentin luokkaa koko talon lämpöhäviöstä, joten seinien lisälämpöeristäminen on energiatalouden kannalta kohtuullisen merkityksetöntä. Toisaalta seinien pullistamisella pystytään helposti pilaamaan vanhan talon ulkonäkö ja sen herkkä kokonaisuus.
Myös niinsanotun ilmastonmuutoksen kannalta ajateltuna vanhan talon asukkaan tekemiset ja tekemättä jättämiset on täydellisen merkityksetöntä. Energiatehokkuus- ja energiatodistusvaatimuksissa on tosiasiallisesti kysymys aivan jostain muusta.

Tuulensuojaeristeeksi puukuitulevy on hyvä, mutta itse laitoin hirren päälle bitumivuorauspaperin. Vanhassa rakenteessa hirren ja laudan välissä oli pahvi ilman tuuletusvälejä, niinkuin vanhoissa tällaisissa taloissa yleensäkin. Tuuletusväliä ei tarvita jos korjataan perinteisillä menetelmillä ja materiaaleilla. Kuitenkin, jos talo on pakko maalata muovimaalilla, on hyvä laittaa tuulensuojaksi puukuitulevy ja jättää laudan alle tuuletusväli.
Tällaisilla tuuletusväleillä on varmasti taipumus myös jäähdyttää seinärakennetta, joten se olisi ollut menneen maailman timpurille ihmetyksen aihe.
Paperoinnin tein ikkunoiden alapuolisille osille ja ulkonurkkiin kaksin- ja kolminkertaisena tuulensuojatiiveyden varmistamiseksi. Kyllä yksikin paperi tuulen pitää siinä missä kolme päällekkäin, mutta jos yhteen tulee jossain vaiheessa reikä, niin on siellä toinen takana.

Talo oli ollut jäljistä päätellen ja loogillisesti arveltuna parikymmentä vuotta hirsirunko paljaana ainakin ulospäin. Talo oli ollut punamullattu ja yläosan helmipanelointi tummempi ruskea. Sama helmipanelointi yläosissa on vieläkin, eli ne on talon alkuperäistä ulkolaudoitusta. Hirsirungossa oli nurkkalaudoitukset ja ikkunapielet. Myös eteläseinustalla ulkonurkassa oli jälkiä sellaisesta lahoamisesta, joka oli tapahtunut talon parinkymmenen ensimmäisen vuoden aikana, mutta jota ei oltu kuitenkaan korjattu muutoin kuin tilkitsemällä. Siellä vanha lahovauriokin oli säilynyt tuulensuojapaperoinnin ja ulkovuorauksen alla muuttumattomana kuutisenkymmentä vuotta. Kaikkea lahoa hirsirungossa ei ole pakko korjata. Eli silloin, kun sillä ei ole rakenteen toimivuuden kannalta mitään merkitystä.

Hirsikorjauksia tein jo edellisenä talvena talon sisältä käsin ulkovuorilaudoitusta irrottamatta. Alahirrenvaihtoa ja hirsipaikkauksia tein lisää nyt ulkoa käsin.
Eteläseinustan hirret oli ulkoapäin rapistuneimmat, mutta sisältä vaaleat ja uuden näköiset. Pohjoisseinustalla ulkoseinän hirsien punamultauskin oli vielä tasaista ja kuin eilen peitettyä, mutta sisäpuolella tuvassa puukko upposi hirteen painamalla kahvaa myöden. Tuvan seinien sisäpuolinen lahoaminen oli ollut seurausta kellonsoittajan nuukuudesta. Hän asusti itse yhtä kamaria, ja tuvan puolella lämpö pidettiin talvella nollan asteen paikkeilla. Kylmällä kosteutta on kondensoitunut seiniin ja vuosikymmenien aikana lahottanut sisäpintaa hirsistä.

Ulkopuolta nikkaroidessa vierähti kevät kesäksi. Talven kylminä ja tuulisina päivinä tuvan lämmössä muistuu aina mieleen tuulensuojatiiveyden merkitys vanhassa talossa. Lämpö siirtyy kylmään päin ja tuuli jäähdyttää taloa paljon enemmän kuin pelkkä pakkanen.