Polttopuiden teko on työllistänyt ja työllistää vielä, vaikka sitä työtä ei tälle kesälle ollut tarkoitus jättää. Vuodenvaihteen myrsky ja mylväys kuitenkin muutti monella suunnitelmia. Näillä lakeuksilla on ollut mielenkiintoista katsella pihapiirejä matkanteon varrella, joihin useisiin ilmestyi kevättalven aikana vähän isompia ja pienempiä tukki- ja polttorankakuormia. Kevään ja kesän kuluessa nämä puupinot on muuttuneet ja vaihtuneet polttoklapi ja halkokasoiksi, sekä sahatavarataapeleiksi.
Vanha savusauna puusuutarin pihanperällä on nököttänyt paikallansa nurkkakivien varassa varmasti sen reilu kahdeksankymmentä vuotta, mikä aika on päärakennuksenkin rakentamisesta kulunut. Savupiipun ja peltikaton kellonsoittaja rakennutti siihen vielä uudet viimeisinä elinvuosinaan kahdeksankymmentäluvulla, mutta ulkovuorilauta oli varmasti perua viisikymmentäluvulta. Saunaeteisessä runkotolpissa ja ovenpielissä on jälkiä aikaisemmista laudoituksista ja saranapaikoista, eli nyt purettu laudoitus oli tässäkin saunassa jo toinen. Hirsirungossa kuitenkin ensimmäinen, eli hirsirunko on ollut paljaana reilusti parikymmentä vuotta. Sen saman minkä tilan päärakennuskin.
Saunan ulko-ovi on yksinkertainen lautaovi, mutta hyväkuntoinen sellainen ja sen kuusikymmentä vuotta vanha. Päätin sitten jättää sen vielä käyttöön. Myös vanhoja sepäntakomia saranoita ja heloja halusin säilyttää toimivina yksityiskohtina vanhasta rakenteesta. Saunan päädyn puuliiterin kulmassa on kulunut lenkki, joka on varmasti ollut hevosen liekalenkki.
Nyt saa saunan ulkovuoraus aloittaa taas kerran hiljaisen harmaantumisensa.
