Vanhempi talo on jo satavuotta täyttänyt, ja siinä on joskus ollut hellahuoneita, eli asuntoja useammalle perheelle. Ulkovuorlaudoitus näytti olleen vain eteläseinältä ja sen alaosasta kertaalleen vaihdettu. Yläosan pystylaudoitus oli alkuperäistä, ja siinä näki sen rakentamisjärjestyksen, kun vanhoja lautoja irroitti. Vesikaton umpilaudoitus oli naulattu päittäin seinälautoihin kiinni yläpuolelta.
Vanha laudoitus oli ilman tuuletusvälejä suoraan hirressä kiinni, ja siinä välissä tervapaperi. Koska tässä korjattiin vanhaa, eikä haluttu mittasuhteita muuttaa, tai kustannuksia turhan tähden kasvattaa, tein uuden ulkovuoren vanhan mallin mukaan. Näin myös ulkovuorilauta on osa massavaraavaa hirsirunkoa, kun siinä välissä ei ole jäähdyttävää ilmankiertoa. Taloa maalatessa täytyy vain muistaa varmistaa maalin ns. hengittävyys.
Puutavaran tähän ja seuraavaankin taloon toimitti omilta kulmiltani tuttu yrittäjä:
Tuohiaron Sahaus ja Höyläys Oy
Kun edellisessä satavuotiaassa talossa harjakorkeus oli yhdeksässä metrissä, niin tässä seuraavassa riitti melkein pelkät a-tikkaat, joilla räystään korkeudelle ylettyi. Talo on liki kuusikymmentä vuotta vanha ja arkkitehdin aikanaan suunnittelema. Talo on ollut rakentamisaikaan moderni tyyppiesimerkki, ja siihen on tultu tutustumaan pääkaupunkiseudulta asti isompina ryhminä linja-autolla.
Tämä talo on täällä kotikulmillani viljelymaisemien keskellä, mutta suojassa ohikulkijoiden katseilta ja keskellä villiä luontoa. Isäntä kertoi laskeneensa monasti useita kymmeniä peuroja yhdellä kertaa laiduntamassa talon lähettyvillä viljelyksillä. Pari kertaa sudet on saalistaneet samalta paikalta peuroja kuluneen vuoden aikana. Sekä talon kaksi lammasta on jääneet tänä vuonna ilvesten saaliiksi, vaikka laidun on takapihalla.
Seuraavalla työmaallani olen sisätöissä, eli katon alla talven tuloa odottamassa. Talo on lähemmäs kaksisataa vuotias, ja harvinaisen kauniilla paikalla. Mutta siitä tuonnempana.
