Terassityökauden päätös

Omilla työmaillani terassikausi alkoi tänä vuonna keväällä Turussa, kun talven viimeiset räntäsateet vielä hiutaloi niskaan. Nyt terassityökausi päättyi Kaarinassa, jossa tein kaksi samanlaista terassia talon eri puolille.

Esteettinen suunnittelutyö on työnantajien omaa käsialaa, mutta rakennesuunnittelu ja toteutus on omaani. Kun terassi on niinsanotusti katon päällä kelluva, tai makaava, täytyy siinä miettiä, että se on kaikilta osiltaan riittävän vahva ja turvallinen.

Pitkä etukaide on se, jonka tukevuus on erittäin tärkeä. Kun pystytolpat alkavat katon päältä, on tolppien yläpään jäykistäminen ilman vinotukia tms. vähän hankalaa. Mutta tuo kaidekäsipuu, eli ylävaakapuu pitää silloin olla yhtenäinen kulmatolppien välillä ja riittävän vahva ja tukeva. Näissäkin terasseissa kaidepuu menee keskitolppien läpi ehjänä.

Väärin korjattu

Tuo on tietysti vähän vahvasti sanottu, mutta minun ja monen muunkin mielestä hirren korjaaminen ja sen korvaaminen uretaanivaahdolla on väärin. Täällä työ oli tehty -80 -luvulla, joten sen aikaisten remontointitapojen mukaan se ei ollut väärin, vaan uusinta uutta. Ei siis voida kovasti syyttää työn tekijöitä tai teettäjiä. Nyt vauriot oli nähtävissä jo päällepäin, vaikka ei korjauksissa vieläkään ollut mitään väärää kuntokartoittajan mielestä. Kuitenkin muurahaiset juoksi pitkin kivijalkaa ja pitivät pesäänsä lahonneessa ja kosteassa alahirressä.   

Nurkassa oikealle oli vanhaa vauriota ja kuivalahoa pienen matkaa, johon silloin ei oltu kajottu. Tai se oli syntynyt edellisen remontin jälkeen. Vasemman puolen seinusta oli ollut alahirsien osalta auki siinä remontissa. Vanhan lahonneen alahirren ja lattiatäytteen väliin oli ruiskutettu uretaanivaahtoa. Myös ulkovuorilautojen saumat oli liimattu kiinni silikonilla. Maalikin on jotain lateksin tapaista, joten kosteus oli siellä hyvin muhinut ja pehmentänyt alahirret, jotka olivat märkiä nytkin. Vesi tirisi pehmeästä puusta pois, kun sorkkaraudalla sitä puristi kivijaan ja puun välistä.

        

Niin olen ymmärtänyt, että vesi läpäisee esim. maalikerroksen kaasuna, eli höyrynä pienemmistä huokosista, kuin sitten tiivistyneenä nesteeksi. Nyt sen nestemäisen veden poisvaluminen oli estetty ja varmistettu vielä sillä, että kivijalan ja alatippapuun välinen sauma oli liimattu kiinni silikonimassalla. Normaali kosteus ei päässyt haihtumaan sisälle lattiatäytteisiin, josta se olisi tehokkaasti myös haihtunut, koska hirren takana oli uretaanivaahto. Mutta ei myöskään ulos, muovimaalin ja silikonisaumojen ansiosta.  

**********

Pari päivitystä vanhempiin teksteihin:

Viimeinen puukarhu, 

hakasnaulain pinkopahvitukseen ja

ei tullut hometta kesällä sahattuun ja taapelikuivattuun lautaan

Elokuun illat

Näihin iltoihin liittyy paljon muistoja kuluneista vuosista, menneistä kesistä ja loppukesien illoista. Paljon mukavia muistoja, mutta myös tietynlaista haikeutta. Minulla ne tunnelmat pukee sanoiksi parhaiten ja vuosi toisensa jälkeen Anneli Saariston esittämä laulu, joka soi mielessäni jokaisen elokuun tullessa. Klikkaa otsaketta. 

Elokuun illat

Hämärän tunnit ja hämärän tunnot

on tuttuja kulkevan

Pimeän puolella päivää

vain lepakot näkevät 

sun oven sulkevan

Elämän kevät ja valoton yö

eikä sanoja yhtäkään

Levähdät olkaani vasten

on lämmennyt poski

Pian yöhön taas yksin jään

Elokuun illat

järjen ne vie

Sydän niin täysi on

Nää illat

harhaako lie

Oikkuja kohtalon

Hämärän hetkenä

elokuun huumassa

Sydäntä kuule en

Lentäen veri käy suonissa

hulluna huutaen 

Sitä mä kuuntelen

Elokuun illat

järjen ne vie

Sydän niin täysi on

Nää illat

harhaako lie

Oikkuja kohtalon

Elämän kevät ja valoton yö

rakkautta siitä teen

Pimeän puolella päivää

vain lepakot näkevät

sun oven sulkeneen

Elokuun illat

järjen ne vie

Sydän niin täysi on

Nää illat

harhaako lie

Oikkuja kohtalon

Kuvituskuvana tekemäni puiset portaat kuluvan elokuun illassa.

Projektityösopimus

Tässä kuvakoostetta alkukesältä, kun aloitin vanhan pihasaunan kunnostamista. Omat työmaani on aina projektityösopimuksia, ja tässä sovittiin kolmen viikon työsuhteesta. Eli tehdään sen verran, mitä siinä ajassa ehtii. Projekti voi olla myös, että tehdään remontti tiettyyn pisteeseen, tai kokonaan valmiiksi. 

Tämä työ on korjausrakentamista ja mielestäni siinä voidaan puhua myös remontista. Tämä saunaremontti on kyllä aika perusteellinen. Remontti -sana on lainasana venäjän kielestä ja se tarkoittaa korjaamista. Remontti -sanan synonyymi on myös restaurointi. Konservointi meneekin jo hifistelyn puolelle, eikä näillä työmailla hifistellä.  

Vanha hirsikehikko oli aika tavalla painunut ja osiltaan myös lahonnut. Tuntui kuitenkin mielekkäämmältä olla purkamatta sitä ja vain nostaa, sekä vaihtaa lahonneita puuosia uuteen. Kehikko nousi puoli metriä ja tuenta oli kehikon sisäpuolella. Siten kaivinkone sai tehdyksi tasaiset pohjat myös kehikon alle uusia perustuksia varten.

Työ oli hyvä jättää tähän pisteeseen ja sitä jatketaan myöhemmin, Suunnittelin omaa tekemistäni myös siten, että projektisopimus tuli täyteen ja mikään kohta ei jää hankalaan vaiheeseen. Vanha kehikko lepää nyt uusien hirsien päällä tukevasti ja tapitettuna.

Terassikauden aloitus

Sopivasti sain terassin tehtyä ennen isompia räntäsateita, joita sääkartta näytti nyt alkavalle viikolle lupaavan. Tänään maanantaina aamulla sitten räntäsohjoa olikin kotipihalla ihan riittävästi ja lisää satoi vielä aamupäivällä. Jatkoin työviikkoa sitten viikonlopulla ja sunnuntaina puolenpäivän aikaan, kun viimeisiä kaidepienoja ruuvasin, niin raekuuro ripotteli kevyesti niskaan. 

Työviikko tämän terassin parissa oli sikäli reipashenkinen, että kuljin ja kuljetin työkalut ja tarvikkeet tikapuilla kulkien katolle, vaikka sisäkauttakin olisin päässyt ja saanut kulkea. Mutta olen varmaan vähän erikoinen timpuri, kun tykkään kulkea työmaalla, kuin varas yöllä. Eli sillä tavalla, että talonväki ei paljon huomaisi olemassaoloani, paitsi terassin valmistumisesta. 

Vanha terassi oli purettu aikaisemmin pois ja katto korjattuna uudella huopakatteella. Alkuperäisessä rakenteessa kuistin runkotolpat jatkui ylös asti terassin tolppina, eli niissä oli hyvä ja huono puolensa. Silloin terassi oli kyllä tukeva, mutta tolpan juurissa oli ongelmakohta vesivuodoille. Nyt huopakatto on ehjä ja yhtenäinen ja terassi lepää katon päällä. Kyllä terassi nytkin on tukeva.
Tolppien alapäät tervasin ja muutenkin löysin tuohon käyttöön punertavaa tiheäsyistä mäntyä.

Keskimmäisessä tolpassa yläkaidepuu jatkuu yhtenäisenä kulmatolppien välillä, jotta kaide olisi tukeva. Tolppa on siis poikki yläkaidepuun kohdalta. Jos yläkaidepuu olisi ollut poikki ja tolppa yhtenäinen, olisi siihen tullut ns. nivel tai sarana, jolloin yläkaide olisi taipunut nojatessa ulospäin. Siitä käytöstä sitten väsynyt ja rasittunut. Eli pidemmän päälle käytössä vaarallinen. Tällaisen rakennesuunnitelman tekee timpuri ennen työn aloitusta, kun asiaa vähän fundeeraa.

Terassin tolppien nokat tein alkuperäisen mallin ja talon hengen mukaan tyyliteltynä, eli Jugend -henkeen. Tältä terassilta avautuu näköaloja pitkälle ja muuttuvassa kulttuurimaisemassa. 

Villa Pöksy

Aika hauska nimi mummonmökille tuo Villa Pöksy. Talo on virallisempien tietojen mukaan valmistunut 1920, ja vanhoista hirsistä silloin uudelleen pystytetty. Mutta taaskin talo kertoi timpurille jotain, mitä aikakirjat eivät muualla kerro, eikä aikalaiset ole enää kertomassa. Mutta se mikä näkyi päälle, pisti silmään, ja ilmeni sisäilmaongelmana, purettiin nyt pois. Eli lasivillainen lisälämpöeristys talon päädyssä. Hirttä oli korjattu kevytsoraharkoilla ja päädyt muutenkin pullistettu hirsikehikon tasakerran alapuoliselta osalta.  

Lattia talossa on hyvin lähellä maata, eikä ryömintätilasta ole tietoakaan. Mutta täytepohjan kannatinlaudoitus on paksua lankkua ja riittävän kovaa, että en lähtenyt sitä purkamaan. Tässä oli ajatuksena tehdä taaskin ne tarpeelliset korjaukset, ja jättää tarpeeton rikkominen tekemättä. Eli sen ohjeen mukaan, joka kuuluu:

Älä korjaa kunnossa olevaa. Älä uusi korjattavissa olevaa.

Lattiat on Pöksyn sisällä hypähdeltäessä niin tukevat, kuin olla kuuluukin. Eli ei ole syytä olettaa, että kannatinhirret olisi lahoja, vaikka tuuletustila on pieni. Lattian on ehkä pelastanut sekin, että siihen ei ole koskaan laitettu kokolattia- muovimattoa, vaan hengittävämpi korkkimatto.
Täytteen päällä ja reunoilla on  jotain hiiltynyttä olkea. En tarkkaan muista, että mistä se oli peräisin, mutta oma tarkoituksensa silläkin on ollut.

Seinän suurimpia vinouksia oikaisin silmän ja linjanarun avulla. Vaaterilinjoja en katsonut.

Ikkunan yläpuolinen tippalauta on hyvä laittaa myös ulkovuorilaudoituksen alle, niinkuin kaikki muutkin tippapuut. Itse käytän 15 asteen kallistuskulmia näissä tippapuissa, koska se on omissa sirkkeleissäni selkeästi merkitty kallistuskulma, silmälle sopiva ja lähellä oikeaa.

Sitten kun taaskin vanha kivijalka oli vuosikymmenien aikana levennetty, niin teen siihen tippalankun niin leveänä, että sen tippanokka ylettyy kivijalan ts. sokkelin ulkoreunalle. Lasken myös tippalankun ihan siihen kivijalan päälle, että vesisade ei enää vinosti satamalla pääse kivijalan päälle.

Usein vanhoissa taloissa on tämän tippalankun alapuolella parikymmentä senttiä väliä kivijalkaan ja siinä välissä toinen tippalankku lappeellaan hirressä kiinni. Siitä esimerkkikuva löytyy täältä.
Mielestäni vanhan mallin mukaan ei kannata tehdä, jos vanha on tehty väärin. Pelkkä estetiikka ei saisi olla syynä korjata väärin.

Talo on parisataa vuotiaan pappilan naapurissa ja sen vanha torppa. Hirsiseinissä on näkyvissä, että sen sisäkatto, eli välipohja on joskus nostettu parikymmentä senttiä, koska vanhojen välipohjan kannatinhirsien kolot on näkyvissä katonrajassa. Myös pönttöuunin viereisessä nurkassa on näkyvissä savilaastin värjäämä kulmaus. Siinä on varmasti ollut talon aikaisempi tulisija, eli leivinuuni helloineen. Huone on siis ollut tupa, vaikka nykyään olohuone. Pienempi huone on sitten ollut kamari, joka nyt on keittiö. Näitä tilojen käytön muutoksia olen nähnyt useissa tämän ikäisissä ja kokoisissa taloissa

Myös ovilistat ja jalkalistat oli kiinnitetty vanhoilla leikatuilla nauloilla, eli liki sata vuotta sitten. Ikkunat onkin ehkä viime vuosikymmeneltä. Mutta veikkaan tuota talon virallista tietoa rakennusvuodesta, että siihen on tehty silloin 1920 suurempi remontti, jollain talon olemassaolo on myös laitettu muistiin kunnantoimiston kirjoihin ja kansiin.

Vanhoissa pinkopahveissa ja naulariveissä oli työläs irroittaminen, kun muovitettujen liisterien ja tapettien pelossa niistä haluttiin päästä eroon. Vanhat naulat on hyvä saada uuden pinkopahvin alta pois, koska ne helposti jäisi sinne pullistelemaan näkyviin. naulat voi myös lyödä puun tasalle, mutta kun siellä on pinkopahvia naulan kannan alla, niin poistaminen on helpompi ja nopeampi tapa kuitenkin.

Nyt onkin muutamassa vuodessa pinkopahvien ja nupinaulojen hinnat lähes tuplaantuneet. Itse olen aina suositellut Challenge -nupinauloja, koska en ole muita nupeja niin kelvollisina pitänyt. Mutta kun niidenkin hinta on ns. marmoritiskillä pompannut vähän turhan ylös, niin olen päättänyt hankkia tulevaisuutta varten siihenkin sopivan hakasnaulaimen. Sen seurauksena tulee työ tehostumaan entisestää.

Päivitys 29.8.2016

Nyt kyllä omilla työmaillani nupinaulakauppiaat on hinnoitelleet itsensä ulos. Reilunkokoisessa huoneessa nupinaulat sattaa maksaa yhtä paljon, kuin pinkopahvi ja nupirihmat yhteensä. Sitten on vielä se, että puukuitulevyn läpi naulaaminen on vähän kyseenalaista, naulojen lyhyydestä johtuen. Tietenkin käsinlyötävällä naulalla sen tuntee, mihin naula uppoaa. Kovaan puuhun, vai hirren halkeamaan. Mutta nyt ostin itselleni halaslaulaimen ja siihen 35mm hakasia. Tämä naulain on kapeille hakasille. Naulain ja 5000 hakasta maksoi 45€, kun saman huoneen nupinaulat olisi maksaneet liki satasen. Eli naulain kuoletti hintansa jo hyvin ja säästin vähän työnantajan kustannuksia, kun satasen naulat korvasin kympin hakasilla.

Ei nupinaulojen lyöminen ole kovin hidasta sekään, mutta nopeampi kuitenkin hakasnaulain on. Eikä olleet sormenpäät ja kynnenaluset hellänä, kun taskusta nupinauloja koittaa varovasti ottaa. Hakasissa on myös riittävästi paksuutta ja kannassa painopintaa. Mutta kuitenkin tähänkin työhön tuli lisää kokonaistaloudellisuutta ja kustannustehokkuutta.

Sahatavaran laatu ja maalaaminen askarruttaa

Aloitan tämän kirjoituksen vanhalla kuvalla muutaman vuoden takaa, kun vanha taloni hohti uutuuttaan. Ulkovuori oli silloin vuotta aikaisemmin maalattu ja tiilikatto vain muutamaa päivää aikaisemmin. 

Juttelin taas pitkät pätkät ammatillisista asioista  Virtasen maalitehtaan myyntipäällikön kanssa. Lupasin, että hän saa lainata blogistani kuvan heidän nettimainokseensa ja ihan vastikkeetta. Tällaisena markkinaliberalismin aikakaudella ajatus kuullostaa varmaan omituiselta, mutta ajattelen itse tässäkin, että mennään vanhan talon asia edellä. Luin kerran jonkun mielipiteen, että vanhojen koneiden kauppa ei saisi olla bisnestä. Minusta sama ajatus sopii myös vanhoihin taloihin. Hyviä maaleja on varmasti muitakin, mutta puusuutarin talo on tykännyt Virtasen maaleista. Näistä maalausprojekteistani olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa täällä ja täällä. 

.

Kuva on kesäinen, vaikka nyt eletään parhainta pakkastalvea. Kuitenkin myös kuivalla pakkasilmalla puhdasta käsittelemätöntä puuta voi maalata, kun puun kosteus on painoprosentteina jotain 15-18%, tai sen alle. Puu kuivaa myös pakkasella, kuten pyykit ulkona narulla. Ilmiön nimi on sublimoituminen, eli tässä tapauksessa vesi muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi.
Sen vastakohta on härmistyminen.

Speedheaterin käyttö maalin poistossa:

Itselläni on kokemusta speedheaterin käytöstä maalinpoistossa aika runsaasti vanhojen peiliovien kanssa. Talon ulkovuortakin sillä voi maalista poistaa ja siinäkin se on nopea ja kustannustehokas työkalu. Jos vanha poistettava maali on perinteinen pellavaöljy-vernissamaali, niin se pehmenee ja kuoriutuu yleensä nätisti ilman liiallista puun lämmittämistä ja korventamista. Mutta kun vanha poistettava maali on jokin kovempi teollinen tehdasmaali, kuten alkydi- tai akrylaattimaali, niin sitä pitää helposti lämmittää enemmän, että se lähtisi irtoamaan puusta. Samalla liika lämpö nostaa puusta hartsit, eli pihkat  puun pintaan ja tekee siitä kovan ja kylläisen. Tähän kovettuneeseen pintaan öljymaalin on huono ankkuroitua, koska kylläistä puuta ei voi enää kyllästää. Silloin puun pintaan tarvitaan ainakin karhennus, eli hiominen.
Myöskään kyllästysaineiden päälle oikeita öljymaaleja ei pidä sivellä. Ehdoton edellytys olisi aina lukea maalinvalmistajan käyttöohjeet ja noudattaa niitä. Homeenpoistoaineita voi, ja pitääkin tarvittaessa käyttää ennen maalaamista.

Uunikuivatun sahatavaran sinistyminen, eli homehtuminen:

Kävin hiljattain fundeeraamassa yhdellä työmaalla uuden sahatavaran sinistymisen syitä ja haittoja. Olen itselläni huomannut saman ilmiön, että puutavaraliikkeestä haettu sahalauta usein sinistyy, eli homehtuu pinnaltaan, kun se on ollut vaikka seinään lyötynä jonkin aikaa. Siitä huolimatta, että lauta ei ole kastunut missään vaiheessa. Sitten taas toisessa paikassa kenttäsahauksen jälkeen taapeloitu puu vain harmaantuu perinteisemmin, eikä sinistäjäsieni siihen tartu.
Tästä on olemassa VTT :ltä yksiselitteinen tutkimustulos, että sahatavaran uunikuivatuksessa lämpötila ei saisi nousta yli +50 celsiusasteen. (Ko. tutkimusta en nyt tähän löytänyt.) Suuremmassa lämpötilassa puun hartsit ja sokerit nousee puun pintaan ja toimii paremmin kasvualustana homeille, joita ilmassa liikkuu koko ajan enemmän ja vähemmän. Nämä homeet ei ole terveydellinen haitta, vaan ainoastaan esteettinen-, eli ulkonäköhaitta. Toisaalta, jos halutaan viilata pilkkua, niin myös puhtaassa puussa on useita ihmisen terveydelle haitallisia ainesosia. Tästä väittämästä voisi löytyä tietoa asumisterveysliiton sivuilta.

Tällainen homehtumaan lähtenyt puu vaatisi homeenpoistopesun ennen maalaamista. Muutenkin seinään lyödyn laudan olisi hyvä antaa yhden vuoden yli kuivua ja haristua. Uunikuivatun laudan yksi ongelma on juuri siinä, että kuivatuksen lämpötilat on olleet liian suuria, jos sinistymistä jälkikäteen tapahtuu. Liian suuret lämpötilat kuivatuksessa taas johtuu tehokkuusajattelusta ja kiireestä. Perinteisesti sahatavara on kuivatettu taapeloituna varjoisassa ja ilmavassa paikassa tuulen, ei auringon kuivattavana.

Samaisella työmaalla myös mietimme, että miksi viime kesänä sivelty Uula -tuotteen punamultakeittomaali kuoriutui paikka paikoin laudasta irti. Syynä saattaa tietenkin olla sekin, että kaikkia käyttöohjeita ei olla noudatettu. Liian useita ja paksuja maalikerroksia, tai muuta? Lauta on siellä kyllä uutta, eli ei ole vanhoja pohjusteita. Mutta olisiko mennyt kesä ollut liian sateinen ja kostea sille maalaamiselle? Oman taloni maalaamisen aikaan sain myös kokemusta sateessa maalaamisesta. Viime kesänä ei kyllä tainnut olla kahta peräkkäistä poutapäivää ja siksi itsekin jätin joitakin pienempiä maalaustöitä tekemättä.
Vai olisiko tämä maalaaminen epäonnistunut osittain siksi, että liian suurella lämmöllä uunikuivattua lautaa maalattiin samana vuonna, kuin se oli paikalleen lyöty?

Päivitys 26.8.2016

Nyt voin omakohtaisen kokemuksen kautta myös verrata, että vuosi sitten laudoitin ulkorakennuksen seinää uunikuivatulla laudalla, johon pintaan ilmestyi ilmeisesti juuri Tricoderma Viridi -sukuinen home syksyn tullen.
Tänä vuonna jatkoin laudoittamista kevättalvella kaadetuista tukeista juhannuksen alla sahatuilla laudoilla, jotka oli pari viikkoa taapeloituna. Nyt ollaan menossa vain kellastumisen kautta harmaantumiseen. Ei ole homeita pinnassa.