perjantai 15. tammikuuta 2016

Sahatavaran laatu ja maalaaminen askarruttaa

Aloitan tämän kirjoituksen vanhalla kuvalla muutaman vuoden takaa, kun vanha taloni hohti uutuuttaan. Ulkovuori oli silloin vuotta aikaisemmin maalattu ja tiilikatto vain muutamaa päivää aikaisemmin. 
Juttelin taas pitkät pätkät ammatillisista asioista  Virtasen maalitehtaan myyntipäällikön kanssa. Lupasin, että hän saa lainata blogistani kuvan heidän nettimainokseensa ja ihan vastikkeetta. Tällaisena markkinaliberalismin aikakaudella ajatus kuullostaa varmaan omituiselta, mutta ajattelen itse tässäkin, että mennään vanhan talon asia edellä. Luin kerran jonkun mielipiteen, että vanhojen koneiden kauppa ei saisi olla bisnestä. Minusta sama ajatus sopii myös vanhoihin taloihin. Hyviä maaleja on varmasti muitakin, mutta puusuutarin talo on tykännyt Virtasen maaleista. Näistä maalausprojekteistani olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa täällä ja täällä


.


Kuva on kesäinen, vaikka nyt eletään parhainta pakkastalvea. Kuitenkin myös kuivalla pakkasilmalla puhdasta käsittelemätöntä puuta voi maalata, kun puun kosteus on painoprosentteina jotain 15-18%, tai sen alle. Puu kuivaa myös pakkasella, kuten pyykit ulkona narulla. Ilmiön nimi on sublimoituminen, eli tässä tapauksessa vesi muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi.
Sen vastakohta on härmistyminen.

Speedheaterin käyttö maalin poistossa:

Itselläni on kokemusta speedheaterin käytöstä maalinpoistossa aika runsaasti vanhojen peiliovien kanssa. Talon ulkovuortakin sillä voi maalista poistaa ja siinäkin se on nopea ja kustannustehokas työkalu. Jos vanha poistettava maali on perinteinen pellavaöljy-vernissamaali, niin se pehmenee ja kuoriutuu yleensä nätisti ilman liiallista puun lämmittämistä ja korventamista. Mutta kun vanha poistettava maali on jokin kovempi teollinen tehdasmaali, kuten alkydi- tai akrylaattimaali, niin sitä pitää helposti lämmittää enemmän, että se lähtisi irtoamaan puusta. Samalla liika lämpö nostaa puusta hartsit, eli pihkat  puun pintaan ja tekee siitä kovan ja kylläisen. Tähän kovettuneeseen pintaan öljymaalin on huono ankkuroitua, koska kylläistä puuta ei voi enää kyllästää. Silloin puun pintaan tarvitaan ainakin karhennus, eli hiominen.
Myöskään kyllästysaineiden päälle oikeita öljymaaleja ei pidä sivellä. Ehdoton edellytys olisi aina lukea maalinvalmistajan käyttöohjeet ja noudattaa niitä. Homeenpoistoaineita voi, ja pitääkin tarvittaessa käyttää ennen maalaamista.

Uunikuivatun sahatavaran sinistyminen, eli homehtuminen:

Kävin hiljattain fundeeraamassa yhdellä työmaalla uuden sahatavaran sinistymisen syitä ja haittoja. Olen itselläni huomannut saman ilmiön, että puutavaraliikkeestä haettu sahalauta usein sinistyy, eli homehtuu pinnaltaan, kun se on ollut vaikka seinään lyötynä jonkin aikaa. Siitä huolimatta, että lauta ei ole kastunut missään vaiheessa. Sitten taas toisessa paikassa kenttäsahauksen jälkeen taapeloitu puu vain harmaantuu perinteisemmin, eikä sinistäjäsieni siihen tartu.
Tästä on olemassa VTT :ltä yksiselitteinen tutkimustulos, että sahatavaran uunikuivatuksessa lämpötila ei saisi nousta yli +50 celsiusasteen. (Ko. tutkimusta en nyt tähän löytänyt.) Suuremmassa lämpötilassa puun hartsit ja sokerit nousee puun pintaan ja toimii paremmin kasvualustana homeille, joita ilmassa liikkuu koko ajan enemmän ja vähemmän. Nämä homeet ei ole terveydellinen haitta, vaan ainoastaan esteettinen-, eli ulkonäköhaitta. Toisaalta, jos halutaan viilata pilkkua, niin myös puhtaassa puussa on useita ihmisen terveydelle haitallisia ainesosia. Tästä väittämästä voisi löytyä tietoa asumisterveysliiton sivuilta.

Tällainen homehtumaan lähtenyt puu vaatisi homeenpoistopesun ennen maalaamista. Muutenkin seinään lyödyn laudan olisi hyvä antaa yhden vuoden yli kuivua ja haristua. Uunikuivatun laudan yksi ongelma on juuri siinä, että kuivatuksen lämpötilat on olleet liian suuria, jos sinistymistä jälkikäteen tapahtuu. Liian suuret lämpötilat kuivatuksessa taas johtuu tehokkuusajattelusta ja kiireestä. Perinteisesti sahatavara on kuivatettu taapeloituna varjoisassa ja ilmavassa paikassa tuulen, ei auringon kuivattavana.

Samaisella työmaalla myös mietimme, että miksi viime kesänä sivelty Uula -tuotteen punamultakeittomaali kuoriutui paikka paikoin laudasta irti. Syynä saattaa tietenkin olla sekin, että kaikkia käyttöohjeita ei olla noudatettu. Liian useita ja paksuja maalikerroksia, tai muuta? Lauta on siellä kyllä uutta, eli ei ole vanhoja pohjusteita. Mutta olisiko mennyt kesä ollut liian sateinen ja kostea sille maalaamiselle? Oman taloni maalaamisen aikaan sain myös kokemusta sateessa maalaamisesta. Viime kesänä ei kyllä tainnut olla kahta peräkkäistä poutapäivää ja siksi itsekin jätin joitakin pienempiä maalaustöitä tekemättä.
Vai olisiko tämä maalaaminen epäonnistunut osittain siksi, että liian suurella lämmöllä uunikuivattua lautaa maalattiin samana vuonna, kuin se oli paikalleen lyöty?

Päivitys 26.8.2016

Nyt voin omakohtaisen kokemuksen kautta myös verrata, että vuosi sitten laudoitin ulkorakennuksen seinää uunikuivatulla laudalla, johon pintaan ilmestyi ilmeisesti juuri Tricoderma Viridi -sukuinen home syksyn tullen.
Tänä vuonna jatkoin laudoittamista kevättalvella kaadetuista tukeista juhannuksen alla sahatuilla laudoilla, jotka oli pari viikkoa taapeloituna. Nyt ollaan menossa vain kellastumisen kautta harmaantumiseen. Ei ole homeita pinnassa.