Maalaamalla pilattu vanha tiilikatto

Lisään kuvat maalatusta peltikatosta tekstin alkuun. Maalattu katto on silmänilo, mutta ei sillä ole mitään tekemistä katon suojaamisen kanssa. Tiettävästi pelti on -70 -luvulta, mutta ruostetta siinä ei ollut. Vahva sinkitys antaa pellille tarvittavan suojan ja olisi sellaisenaan itselleni riittävä silmänilo ilman haalistuvia ja haurastuvia muovipinnoitteita. Nyt maali on Teknoksen, tuoreena vesiliukoista ja ohenteista. Toivottavasti kuivuttuaan ei sateeseen liukene kovin nopeasti. Ajan kanssa saa haalistua ja hituloitua mikromuoveiksi, niin kuin se kuitenkin tekee. Alla aikaisempi kirjoitukseni kattotyöstäni. 

*****

Lähden kertomaan kokemuksiani vanhan tiilikaton maalaamisesta. Siitä taitaa tulla tänä keväänä aikaa kolmetoista vuotta, kun nuorempana itsekin uskoin vielä maalikauppiaiden joihinkin höpötyksiin. Vanhan liiton tekijät tietää, että talo ei maalia tarvitse, vaan asukkaiden kauneudenkaipuu ja hienostelun tarve sitä vaatii. Tämä kirjoitus on päivitys vanhaan tekstiini. Siellä kerron tuosta työstä ja maaleista enemmän. 

Puusuutari: Vanhan tiilikaton huoltomaalaus

Pari vuotta sitten, kun kymmenen vuotta oli tullut kuluneeksi tuosta tiilikaton pesusta ja maalaamisesta, huomasin maasta katsoen, että joku tiili keskellä kattoa oli halki. Nousin tikkailla räystään reunalle ja tarkastelin lähemmin tiilien kuntoa etelän puoleisella lappeella. Siellä oli haurastuneen näköisiä tiiliä siellä ja täällä, mutta myös kohtuullisen hyväkuntoisia suurempi osa. Pohjoisen puoleisella lappeella tiilet oli paremmassa kunnossa. 

Tiilet katolla oli olleet nyt noin 70 vuotta, ja aikanaan mietin, että ne kestäisi siellä vielä oman aikani. Itse tykkään välttää turhaa remonttia ja haluan käyttää tällaiset asiat mieluummin loppuun, kuin vaihtaa jotain varmuuden vuoksi. Nyt nopeutin maalaamisella näiden tiilien vanhenemista ja haurastumista. 

Ostin nipun käytettyä peltiä joka on vanhaa sekin. Muovipinta on paikoin hävinnyt kokonaan ja siellä missä pinnoite on, se on haalistunut olemattomiin. Väri on ollut uutena tumman ruskea. Pelti itsessään on ruosteetonta ja paksuus työntömitalla mitattuna on 0,7mm. Muovipinnoitteen kanssa 0,8mm. 

Vanhat ruoteet tiilien alla oli periaatteessa vielä käyttökuntoiset. Lisäsin ruoteiden väleihin lautaa peltikattoruoteiksi. Naulasin kattotuolien kohdalta laudat kiinni viiden tuuman nauloilla, sekä paikka paikoin neljän tuuman nauloilla pärekaton alapuoliseen laudoitukseen. 

Rakenteet on vielä niin ehjiä, kuin ne lienee ollut tiilikaton laittamisen aikaan. Pärekatto toimittaa riittävästi aluskatteen tehtävää. Katon alla on tuulettuvaa vinttiä, jossa muutamat vesipisarat, jotka kondensoitumalla tai muuten sinne tippuvat, haihtuvat höyrynä ilmaan. Pärekatolla on myös puskuroiva vaikutus tuohon kostumiseen. Eli se varastoi ja luovuttaa niitä muutamia vesipisaroita.  

Niin kuin aikaan tiesin, niin tämä vanhalle betonitiilelle tarkoitettu maali on muovimaalia. Se tekee siis periaatteessa vettä läpäisemättömän kalvon tiilen pintaan, mutta vain teoriassa. Käytönnössä vesi imeytyy kuitenkin tiileen, mutta sen kuivuminen hidastuu ja vaikeutuu. Kosteus oli muhinut heikompilaatuisissa tiilissä ja rikkonut niitä. 

Vanhan tiilikaton peseminen on hyvä työ ja sillä säästää ja pidentää tiilien käyttöikää. Pestynä vanha betonitiilikatto on kaunis sellaisenaan ja tästä katosta kuvia pestynä voi nähdä tuossa vanhassa kirjoituksessani. Maalaamattomana betonitiili kastuu, mutta kuivuu myös nopeasti.

Oikeampi tapa olisi tehdä vanhalle betonitiilelle maali sementtijauhosta ja punamullasta veteen sekoitettuna. Tähän löytyy varmasti useampia ohjeita. Ainakin Perinnemestarin maksumuurien takaa. 

Kattopelti on kulmikasta aaltopeltiä, jossa aikaisemmin kiinnitys on ollut nauloilla aallon harjalta, eli päältä. En niitä reikiä peittänyt, vaikka helppo niihin olisi ruuvi kiertää. Mutta niihin reikiin ei sadevesi juurikaan mene. Vesi ei juokse kattolapetta alas siinä aallon harjalla, vaan valuu aallon pohjalla räystään suuntaan. Pyöreäpoimuisen aallon pohjalla sellainen reikä keräisi kaiken siitä yläpuolelta tulevan veden. Kiinnitin pellit uran pohjalta ruuveilla.

Hyvä yleisohje vanhan korjaajalle on muiden muassa se, että turha pikkutarkkuus on teknistä tietämättömyyttä. Itse vältän turhaa työtä ja turhia kustannuksia. Vaikka tämä oli yksin tehtynä rakas työmaa aikaa ja sääoloja vastaan. Ajattelen päämäärätietoisesti, että nyt sen jaksoin vielä yksin tehdä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin en enää. Eli tunne itsesi ja muista kohtuus. 

Kuvittelin jo, kun huhtikuun puoltaväliä lähestyttiin, että kevät olisi alkamassa. Mutta tähän kahdeksan päivän ajanjaksoon, minkä työ aikaa otti, osui kaksi takatalvea ja lumisadetta. Onnistuin kuitenkin osumaan sopiviin aikaikkunoihin ja työ valmistui vähän kerrallaan hyvien säiden aikaan.  

Nyt odotan maalausilmoja, ja lisään pari kuvaa, kun katto on maalattu. Vaikka maalaaminen on vain estetiikkaa, niin tämä laikukkuus vähän itseänikin häiritsee täällä maisematien varrella. Katosta pitäisi saada tasavärinen ja tiilen punainen, niin kuin ennenkin. Sitten se saa tasaisesti myös haalistua seuraavat vuodet. 

Hintaa kattotyölle tuli 1700€ itse tehtynä, materiaaleineen ja maaleineen. Myös nosturin vuokra on siinä mukana. 

Ehkä vuoden päästä olisi taas talon maalaamisen aika. Peltikatolle voisi tiilikattoa paremmin asentaa aurinkopaneeleita. Se jää nyt harkintaan. 

Puuveistoksia Pöytyältä

Kerroin täällä joskus vuosia sitten veistäneeni muutaman puukarhun lähinnä itselleni ja parille naapurille. Puupölkkyjä niihin kysellessäni oli moni kiinnostunut myös karhuveistoksen minulta tilaamaan. Itse en ollut tekemisiini tyytyväinen ja ihmettelin sitä, minkälaiset kuvajaiset ihmisille kelpaa. Jätän mieluummin sen veistohomman sellaiselle, joka sen oikeasti osaa. 

Naapurin nuorimies veistää komeita karhuja ja muita eläinaiheita niitä haluaville. Hänen kotisivuillaan on yhteystiedot ja lisää nähtävää: 

Jani Grönlund (janigronlund.com)