Hirsien tilkitseminen on aikaavievää hommaa ja huolelliselle ihmiselle sopivaa. Vanhoissa valmiiksi varatuissa hirsissä, joissa vanhaa numerointia ei voinut paljoa hyödyntää, tilkevaraa jäi paikka paikoin reilummin. Koska hirsien nousuakin piti pyrkiä tarkoin hyödyntämään, niin varaamisessakin oli huomioitava, että hirret riittävät. Tarkalle lopulta hirsien kanssa meni, mutta ne riittivät. Kokonaista hirsikerrosta ei lopuista enää olisi saanut, mutta loput hirret menevätkin puusuutarin seuraavalle työmaalle vanhan talon ulkoseinän korjaamiseen.
Omana ajatuksenani esitin, että saunan ulkoseinien tilkitsemisen jälkeen pellavan tilkevälin voisi tervata. Tämä voisi siksi olla hyvä tehdä, että talitintit eivät kävisi nokkimassa pellavaa talvipesiinsä. Ainakin aikaisemmin olen huomannut, että puhdas pellavaeriste kelpaa talitinteille talven tullen. Myös hiiret tykkäävät käydä hakemassa pellavaeristettä suoraan säkistä pesiinsä lämmikkeeksi. Jos nämä pikku eläimet pitävät pellavasta pesiensä eristeenä, täytyy sen silloin olla hyvä materiaali rakentamisessa myös meille ihmisille. Voiko samaa sanoa booratusta selluvillasta?
Jos sitten tilkepellavan tervaamisen jälkeen tulee huono omatunto talitinttien puoleasta, niin voisihan sitä jättää vähän puhdasta pellavaa johonkin pihakatokseen sateelta suojaan pikkulinnuille noukittavaksi.
Jonkin aikaa sitten kuulin radiosta kerrottavan projektista, jossa suomalaisille opetetaan hirsikehikon käsinveistoa ja opettaja oli Ruotsista. Ohjelmassa kerrottiin, kuinka varauksissa ei saisi olla millinkään rakoja, koska tuuli puhaltaisi niistä sisään. Itselläni tuli tästä mieleen sanonta, että "turha pikkutarkkuus on teknistä tietämättömyyttä". Millin rako hirressä tänään voi olla huomenna kaksi milliä. Hirsiin täytyy jättää tilkevara ja tilkkeellä varaukset saadaan tiiviiksi. Hirsien käsinveistossa tarkalle työnjäljelle ja kädentaidolle nostan hattua. Omilla korjaustyömaillani en usko, että kenelläkään työnantajalla on halukkuutta maksaa siihen käytetystä ajasta. Työ edellyttää tietynlaista joutuisuutta ja suoraviivaisuutta, mitä näkee myös vanhoissa rakenteissa ja menneiden tekijöidensä työnjäljessä.
Humppilan rakennustarkastaja kävi kesäkuussa viimeisinä töinään ennen eläkkeelle siirtymistään tarkastamassa saunan kantavat rakenteet. Hän sanoi kattorakenteidenkin olleen tuplavahvoja. Lopputarkastuksen teki nuorempi rakennustarkastaja. Hän oli aika innostunut rakennuspaikan historiasta ja siitä, että vanhoista hirsistä tehtynä näinkin näkyvä rakennus sopii hyvin siihen ympäristöön. Hänellä oli myös omat muistot siitä, kuinka oli aikoinaan ollut isän apuna tekemässä samantapaista pihasaunaa vanhoista hirsistä, johon tuli samanlainen puulattia ulos viettävällä kourulla. Rakennuksessa ei ollut huomautettavaa ja ulkoportaatkin oli kuulemma jykevät. Itse ajattelen, että muidenkin rakenneosien pitää olla samassa suhteessa jykevät vanhoista hirsistä tehdyn rungon kanssa.
Saunan rakennuspaikan ympäristöllä ja sen historialla on oma ajattelemaan pysähdyttävä menneisyytensä kansalaissodan ajoilta. Tämäkin tölli on töyräällänsä seissyt sen toista sataa vuotta, mutta saunaa sen pienellä tontilla ei ole koskaan ollut. Töllissä on asukkaat vuosikymmenien aikana vaihtuneet ja vesikin on kannettu yhteisestä kaivosta. Naapurissa, rautatien puominlaskijan mökissä muistellaan, että Vesalan mamma haettiin aikanaan heille saunaan lauantaisin. Nyt on kuitenkin Vesalan nykyisellä emännällä oma sauna, johon saattavat naapureistakin jotkut saada kutsun tulla kylpemään?
Kun tätä projektia aloimme ensi kertaa suunnittelemaan, on tuosta ajankohdasta kulunut nyt reilu vuosi. Aika oli ennen juhannusta viime vuonna. Tässä on ollut yhdelle tekijälle aika monta työvaihetta, eikä se ole ollut tekijälleen leipätyö siinä rahvaanomaisessa tarkoituksessa. Syksyn tehdessä tuloaan sovimme työn pelisäännöt ja sain siihen tarvittavat nuotit. Syksyn ja pitkäksi venyneen talven aikana tein saunarakennusta monet kerrat ajatuksissani. Hidas kevään eteneminen jo hieman tuskastutti. Lopulta talvi vaihtui kuin suoraan alkukesän päiviin ja pääsin työn touhuun kiinni. Vaikka tällaista työtä tekee ajatuksissaan useastikin, niin lopulta monet ratkaisut tulee siinä hetkessä ja rakennus valmistuu siinä tehtäessä.
Kun sitten viimeistä kertaa kerää työkaluja ja pakkaa niitä autoon, jää hieman tyhjä olo. Mutta ajatukset on suunnattava seuraaviin askareisiin ja seuraavalle työmaalle.
