Korjaustarpeen arviointia

Tämä on sellainen aihe, josta minulta pyydetään usein kommentteja. Olen sanonut, että vanhan talon korjaamisen ja remontoinnin periaatteet on mielestäni yleispäteviä. Yksilöllisempää arviointia tarvitaan, jos on kysymys vaurioiden korjaamisesta. Saneeraaminen ja modernisointi on itselleni vierasta. En sellaisesta tykkää, enkä osaa paljon asioita kommentoida. Mutta työpaikalla teen mitä pyydetään ja käsketään, jos se on minulle mahdollista. 

 Olen monessa kohtaa elämässä vanhan liiton miehiä. Liittoutumaton ja oman tieni kulkija. Käytännön puolella perinteinen ja konservatiivinen, vaikka arvostuksissa usein moderni ja vapaamielinen. Mutta kun puhutaan vanhan talon korjaamisesta niin en lähde ampumaan tykillä kärpästä.  Siinä on ne vanhat korjausrakentajan kymmenen käskyä hyvät ja yleispätevät. Vanhassa talossa elämäntavan sopisi olla yksinkertaista ja maanläheistä. 

"Älä korjaa kunnossa olevaa, äläkä uudista korjattavissa olevaa. "

Jos tuntuu, että vanhassa talossa on paljon rakennustapoja ja rakenneratkaisuja, jotka haluaisi korjata, sekä materiaaleja, jotka haluaisi vaihtaa, kannattaa hiljentyä miettimään, onko vika talossa vai asukkaassa. Vai onko vikaa kummassakaan. Ehkä paras olisi etsiä talolle toisenlaiset asukkaat. Vanhoja taloja on meillä harvassa ja niistä tykkääviä ihmisiä paljon enemmän. 

Hiljattain oli juttu iltapäivälehdessä vanhasta talosta täällä meidän nurkilla, joka oli tullut myyntiin jollekin kiinteistövälitystoimistolle. Talo on muistaakseni 1800 -luvun alkupuolella rakennettu, ellei joiltain osin sitäkin vanhempi. Mutta sisäkuvista näki, että aika siellä oli pysähtynyt saman vuosisadan lopulle. Kaikki pinnat oli sen ikäisiä, samoin kuin huonekalut ja tarvekalut. Osa kommentoijista huokaili, että kunpa se saisi säilyä tuollaisena myös uusilla omistajilla. Toisten mielestä purkaminen ja polttaminen taitaisi olla paras vaihtoehto. Näitä jälkimmäisiä järjen jättiläisiä tulee joskus väläyttelemään mielipiteitään minullekin. Vaikka talossa olisi vain pätkä alahirren vaihtoa ja tippapuiden uusimista. Mutta eniten kuitenkin tapaan vanhojen talojen halaajia. 

Kuitenkin tuollainen vanha talo on ongelmallinen asuttavaksi nykyihmiselle sellaisenaan. Nykyaikaiset perinnerakennusmateriaalit on parempia, kuin ne satavuotta sitten käytetyt rakennusmenetelmät. Samoista syistä johtuu osittain sekin, että nykyihminen on pitkäikäisempi ja terveempi, kuin esivanhempansa sata vuotta sitten. 

Satavuotiaista sellaisenaan säilyneistä rakenteista puuttuu ilmansulku- ja tuulensuojatiiveydet. Eli ne paperoinnit tai levytykset. Eristetilojen pitäisi olla vakaassa ja liikkumattomassa tilassa ilmankierron suhteen, jotta lämpöeristys toimittaa omaa tehtäväänsä. 

Ilmansulkutiiveys paperit tai levyt suodattaa sisäilmaa, että vanhoista esim. alapohja- tai yläpohjaeristeistä, tai hirsiseinien riveväleistä ei pääsisi hengitysilmaan hienojakoista epäpuhtautta, kuten turve-, sammal-, olki-, puru-, pehku tai hiekkapölyä. Kun pistetään vaikka tulta hellaan, tarvitsee palaminen korvausilmaa ja siitä tulee alipainetta huoneeseen. Tällaisessa hengittävässä rakenteessa korvausilma tulee ovien ja ikkunoiden rakosista, mutta myös rakenteiden ja eristekerrosten läpi. Samasta aiheesta kirjoitus ja linkkejä viime vuoden joulukuulta.

Yli satavuotiaassa talossa, jossa ei ole muuta uutta, kuin ruma peltikatto viime vuosituhannen lopulta, on sekin onni onnettomuudessa. Rumakin peltikatto on suojannut taloa mittavilta vaurioilta. Siihen voi vaihtaa savitiilikaton, tai konesaumatun peltikaton, kun ei ole enää muuta rahanmenoa remontteihin tulossa. 

Ulkovuorilaudoitus vanhan hirsikehikon päällä olisi ehdottoman tärkeä, ainakin tuulisten ja aurinkoisten peltoaukeiden laitamilla. Auringonvalon vaikutus vaurioittaa pitkällä aikavälillä ulkopintaa enemmän kuin sateet. Tässä linkki vanhaan tekstiini aiheesta.

Vanhan talon korjaamiseen ei tarvita rakennuslupia. Eli korjaaminen ilman lupia on luvallista. Mutta vanhan talon uudistaminen, saneeraaminen ja modernisointi on uuden rakentamista, ja silloin rakennuslupa täytyy hakea. Rakennuslupa edellyttää myös lupakuvia ja rakennesuunnittelua. Yleensä myös rakennusvalvojaa, eli vastuuhenkilöä. 

*****

Nyt on menossa monien vanhojen talojen remonteissa harkinta ja suunnitteluvaihe. Tulevalle vuodelle korjausavustuksista päätöksiä odotellaan. Ollaan perimmäisten kysymysten äärellä ja odotellaan valoa ja iloa, sekä toimeliaisuuden palautumisia, kun pitkän ja pimeän vaiheen yli päästään. Nyt jo yli yhdeksän vuotta olen tätä blogia kirjoittanut vaihtelevalla inspiraatiolla. Mutta parhaimmin juuri tällä kanavalla olen tavoittanut työn tarjoajat. Sekä saanut myös jaettua omaa osaamistani neuvojen ja mielipiteiden muodossa sinne, missä vanhojen talojen omistajat on omatoimisia ja toimeliaita remonttinaisia ja -miehiä. 

Toivotan mukavaa loppuvuotta kaikille! Pysytään terveinä!

tv, Puusuutari

Lehtiartikkeleita

Muutama vuosi sitten TM Rakennusmaailma -lehti haastatteli minua vanhan talon lattioiden korjaamisesta. Siitä löytyy kirjoitus tästä blogista aikaisemmista teksteistä. Nyt vastailin omalta osaltani kysymyksiin ja kerroin mielipiteitäni lehden numerossa 9/2020 artikkelissa  

Talossa koristeellisuus kohtaa käytännön. 

*****

Toissa kesänä olin mukana hikoilemassa ja punnertamassa vanhan aittaparin korjaustyömaalla hirsikorjauksissa ja katon teossa. Nyt isäntäväki on saanut rakennuskokonaisuuden kokonaan valmiiksi uutta ehompaan kuntoon. Siitä oli hieno artikkeli Rakennusperinteen ystävien Tuuma -lehden viime numerossa 3/2020. Joku maininta siellä minustakin on ja olen kuitenkin mukana kuvissa.

Puuliiteristä kesäkeittiö

Sain alkukesän karanteeniaikana rakennettua vanhan painuneen puuliiterin tilalle uuden polttopuukatoksen, johon tästäkin pihaliiteristä, tai puutarhavarastosta sain kesäkeittiön verran polttopuita siirrettyä. Nyt tein pihaliiteriin ovia ja ikkunoita, ja ensi kesäksi vaimotska saa sinne lisää tilaa omille puuhilleen. 

Koira-aitaus toimii nykyää kasvipuutarhana, johon ei peurat ja rusakot pääse rettelöimään. 

Ikkunoihin ja ulko-oveen haluttiin nyt vähän enemmän puuleikkausta, kuin vain suorat kehyslaudat. 

Ulko-oven ja sisällä välioven puutarhavarastoon tein peiliovina, joissa harjoittelin alajyrsimen käyttöä. Omalle puutyöverstaalle olen kuluneen vuoden aikana hankkinut pari konetta lisää. 

IIkkunapokien puitteisiin hioin itse terät, joissa perinneprofiilit.

Puusohvan taakse tulee väliseinä kesäkeittiön ja puutarhaliiterin väliin. Kattoon ja seiniin teen paneloinnin. Seinät jää nyt tyhjiksi sisältä ja ulkopuolelle saumarimoitus, mutta katon päälle levitän taas kutterinlastua tasaamaan kosteuksia. Lattia on vain yksinkertainen lautalattia, joka talon vanhaa lattialautaa. 

Kesäkeittiöön tulee sähköt, keittomahdollisuus ja ehkä pieni jääkaappi. Räsymattoja lattialle ja kukkaverhot ikkunoihin. Pirttikalusto ja keinutuoli on myös tänne valmiiksi. Seinähyllyille vanhaa peltipurkkikokoelmaa ja muita vuosien aikana kerääntyneitä kirpparilöytöjä, jotka ei enää asuinrakennukseen tahdo mahtua. Syksyistä käyttöä kesäkeittiölle varmaankin tulee olemaan sienien ja omenoiden kuivatuksessa. Miksei myös hillojen ja mehujen keitossa. 

Pihalle kesäkeittiön eteen teen pienen terassikatoksen, johon vanha puuhella odottaa sopivaa paikkaa. Sen viereen yritän vielä inspiroitua muuraamaan grillin ja kalasavustamon. 

*****

Päivitystä kuviin:

Jugend tyylin kattokoristeet ja ikkunapielet

Kattokoristeet tein jo toissatalvena, mutta vasta nyt juhannuksen aikaan ne saimme nostettua paikalleen, kun sain työhön kaverin auttamaan.  Talo on vanha maatilan hirsirunkoinen asuinrakennus, joka on tälle paikalle siirretty jo noin sata vuotta sitten. Myöhemmin sitä on jatkettu ja korotettu. Sitten sotien jälkeen se on ollut kansakouluarkkitehdin koti, joka on sitä sitten modernisoinut Jugend -tyylin mukaan. 

Kattokoristeet tein omalla verstaalla talviaikana, mutta ikkunan koristelaudat paikan päällä mallia vanhoista ottaen.

Myöhempi lisäys:

Ulkoportaiden kaiteen pystylautoja Ruissaloon pitsihuvilaan.

Tervaa ja paperia

Pienessä, tiiviisti rakennetussa kylässä seisoo tämä vanha talo Satakunnan puolella. Se on ollut paikoillaan varmaankin yli sata vuotta, mutta aikanaan kolmesta vanhasta hirsikehikosta paikalleen rakennettu, ja nyt kolmen huoneen talo. Parin askeleen päässä kylätien toisella puolella on kylän vanhin ja ensimmäinen talo, jonka sen vanha isäntä tietää rakennetun vuonna 1796. Talot on vaatimattomia ja asumiselle rauhoitettuja kansan syvien rivien koteja. Mutta tästä talosta on tulossa kylätien helmi ja nähtävyys. Minä näytän siitä vain sitä puolta, jossa olin jotain tekemässä. 

Minä työskentelen pääasiassa ihmisille, jotka ajattelevat sitä rakennusperinteen asiaa. Tässäkin laitettiin uusi ulkovuorilauta ilman tuuletusrakoa. Lauta on kolme senttiä paksua ja samalla osa massavaraavaa runkoa, eli seinäpaksuutta. Tuuletusväli ja ilmavirtaus sen alla periaatteessa jäähdyttäisi ja pienentäisi seinäpaksuutta.

Ilman tuuletusrakoa tehtynä täytyy varmistua hyvin siitä, että ei käytetä muovimaaleja taloa maalatessa. Keittomaalit on varmaankin turvallisin vaihtoehto, ja sillä nimellä maaleja jo marketeissakin myydään punamaalien rinnalla. Mutta markettien keittomaaleista minulla ei ole kokemusta tai parempaa ajatusta.

Sitten usein puhutaan tervapaperista tuulensuojana. Sitähän se ennen vanhaan aikaan oli, mutta ei taida nykyään saada, ainakaan helposti. Bitumivuorauspaperia olen itsekin käyttänyt, koska sillä tervapaperi on korvattu. Perinneihmisten mielestä sekin on usein liian tiivistä hengittävyyttä ajatellen. Nyt tein tervapaperia isännän oman ajatuksen pohjalta siten, että nidoin tukevan, täysin muovittoman ja verkkovahvistamattoman perinneilmansulkupahvin, jonka telaamalla tervasin seinässä. Siinä hommassa tuoksukin on hyvin perinteinen ja nostalginen.

Kyllä näissä hommissa vielä mukana rimpuilen, mutta jätän mielelläni raskaampia ja isompia hirsihommia nuoremmille ja innokaimmille. Mielenkiintoiset projektit rakennusperinteen tiimoilta kiinnostaa aina. Minuun saa yhteyden parhaiten sähköpostilla:

puusuutari(at)gmail.com