Pieni kattoterassi

Talvi tuntui pitkältä ja aika hiljaiselta, mutta nyt kevään koittaessa pitäisi ehtiä useammalle työmaalle yhtä aikaa. Se on ammatinvalintakysymys ja positiivinen ongelma. 

Nyt tein Turussa pienen kattoterassin vanhan tilalle kuluneella viikolla. Vanha oli hyväkuntoinen, mutta siinä tolpat tuli kattorakenteen läpi, seinärakenteen runkotolppien jatkona. Rakenne oli hyvä ja vahva, mutta kuntotarkastajan suosituksesta se nyt purettiin. Tein uuden terassin uusitun ja ehjän huopakaton päälle.  

Kattoterasseja tein samalla ajatuksella useamman muutama vuosi sitten.

Puusuutari: Terassikauden aloitus

Puusuutari: Terassityökauden päätös

Vanhassa terassissa ei ollut terassilattiaa, vaan siinä oleiltiin vähän viettävällä alustalla, eli huopakatolla. Nyt tein tasaisen lattian ja nostettavat ritilät, että niiden alle kerääntyvät roskat voi sieltä vuosittain poistaa. 

 Työni tässäkin talossa jatkuu vielä sisäpuolisilla hommilla. 

Kunnian palautus

Talvi tuntui taas pitkältä, mutta tuli se kevät tänäkin vuonna. Viime vuodet on olleet hiljaisempia, mutta työrintamalla on tapahtunut tasaiseen tahtiin jotain pientä. Nyt taas enemmän jotain mainitsemisen arvoista.

Edellinen kirjoitukseni oli tekijän esittely ja tässä siihen suora linkki.

Vanha komea maalaistalo tervehtii kylätien varrella ohikulkijoita ja toivottaa tulijat tervetulleeksi. Siinä se on seissyt jo yli sadan vuoden ajan ja hyvin säilyttänyt ryhtinsä ja tyylinsä. Taloa on eletty ja asuttu eri aikakausina ja niiden aikakausien tyylin ja tavan mukaan remontoitu ja sisustettu. Ulkopinta on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä ja vielä hyväkuntoisena. Nyt kuitenkin on aika sitäkin kunnostaa, ja niille on omat osaavat tekijät. Oma osuuteni tämän talon kunnian säilyttämisessä, tai sen palauttamisessa on sisäpuolisissa töissä. Palautamme nyt niitä satavuotiaan talon alkuperäisen tyylin mukaisia sisäpintoja. 

Vanhat tapetit seinillä oli kuudenkymmenen vuoden takaa ja pinkopahvi haperaa ja rikkoutunutta. Yksi vanha tapa on ollut liimata tapetit suoraan pinkopahvilta muuriin päälle ilman saumoja. Muuri ja hirsirunko elää eri tahtiin ja näiltä kohdin tapetit repeytyy ja pinkopahvi vetää rypyille. 

Ulkoseinillä oli puukuitulevy, joka oli hyväkuntoinen. Vanha tapetti oli siinä kiinni aika kevyesti. Pinkopahvit vaihdoin uuteen ja puukuitulevyn sekä muurin esiliisteröin. 

Kuvaparin alemmassa kuvassa on vielä vanha linoleum matto, joka on lattiaa suojannut uudesta asti. Tiedän sen siitä, että lattia linoleumin alla ei ole vähääkään kulunut, kun taas matto on ottanut vastaan kaiken kulutuksen. Asiasta käytiin syvämietteistä pohdintaa muutaman päivän ajan, että onko oikein poistaa tuota mattoa. Mutta siihen kuitenkin päädyttiin ja alta löytyi käyttämätön, yli satavuotias lautalattia. Siinä väri oli ruskea, ehkä joku vernissamaali. 

Kattoon oli laitettu tämän huoneen edellisessä remontissa silloin kuusikymmentä vuotta sitten puukuitulevy, joka nyt päädyttiin poistamaan. Alta löytyi ehjä helmipaneeli, jossa vain maali oli lohkeillut ja hilseillyt. Puhdistin, hioin ja maalasin vanhan katon. Omasta mielestäni vanha ehjä katto on arvokkaampi ja vanhan talon hengen mukainen, vaikka siinä olisi tavallista pientä rakoa ja maalin kuivumishalkeilua. Uusi helmipaneeli vanhan päälle on jo vähän epärehellistä touhua. Mielestäni asiat täytyy suhteuttaa sillä tavalla, että virheettömyyttä ja tasaisuutta voi vaatia uutta rakentaessa. Mutta vanhaa korjatessa pieni epätasaisuus ja vähän suurempikin vinous on vain muotoseikka. Vanhan helmipaneelin takana olevat kattokannatinpalkit on tämän ikäisessä talossa kirveellä veistettyjä hirsiä, joka ei ole sahatavaran tarkkuutta. Paneelit on lyöty kiinni siihen kirveellä veistettyyn pintaan. 

Niitä suurempia vinouksia vanhoissa rakenteissa, joita olen saanut tarkoituksella jättää näkyviin, löytyy tämän blogin vanhemmista teksteistä. Niitäkin vinouksia on aikaisemmin eri saneeraajat verhoilleet piiloon, mutta minä perinnetimpurina palauttanut näkyviin.   

Kuvassa kulmauksessa ja sen oikealla puolella on muurin ja pinkopahvin pystysaumassa liikuntavara. Eli tapetin saumaan jätin millin tai parin raon, että ei eritahtinen liike uudelleen riko ja rypistä tapettia. Suoralle seinälle liikuntasaumaan laitoin peitelistan.  

Talon vanhojen uunien tulipesiä kävin jo aikaisemmin talvella kunnostamassa, kun niissä oli aikojen saatossa tapahtunut murenemista. Ei kuitenkaan reikiä poskikanaviin, mutta tulen nuolemia kuoppia. Oma patenttilaasti on siellä vielä pysynyt.

Talossa on useampia suuria huoneita, joihin on nyt suunnitelma tehdä jollain aikavälillä näitä palauttavia remontteja. Minulle tämä on ammatissani melkein parasta, ja itse tykkään eniten Pihlgren &Ritolan tapettien näyttävistä kuvioinneista.  

Tässä blogissani on kirjoituksia nyt 12 vuoden ajalta ja lähelle sata kirjoitusta. Pahimpia höpötyksiä, joita avoimuuspäissäni olen joskus kirjoittanut ja jotka meni vähän aiheen vierestä, olen poistanut. Mutta tekemiäni remontteja, pienempiä ja suurempia olen jättänyt näkyville. Niissä kerron ajatuksiani ja tyrkytän mielipiteitäni, mitä tulee vanhan talon kunnostamiseen ja siinä asumiseen.

Mukavaa kevään jatkoa ja tulevaa kesää kaikille saman henkisille ja lajitovereille! 

tv, Puusuutari