Vanha kiviholvikellari

Rautatien varren asemakylällä vanha kiviholvikellari oli päässyt vaipumaan vähän unohdukseen. Kun rautatieverkko suuriruhtinaskunnan aikana Suomeen rakennettiin, 1800 -luvun puolivälin tienoilla, tiesi se radan varren asukkaille elinkeinorakenteen muuttumista, työtä ja myös jonkinlaista toimeentuloa. Tuli sahateollisuutta, mökkejä rakennettiin vieri viereen ja asemakyliä kasvoi.

Tämäkin vanha kivikellari on toimittanut monenlaista asiaa mökkikylän asukkaille. Viime sotiemme aikana se toimi lähimökkien ihmisille pommisuojana, kun entisen emämaan  pommikoneet pyrkivät eliminoimaan suomalaista huoltovarmuutta. Rautatie oli tärkein kulkureitti tavaraliikenteelle vielä sotavuosina.

Koska talot oli vieri vieressä, niin tontit oli pieniä ja pihapiirit yhteisiä. Myöhempinä aikoina tontteja on yhdistelty ja huonokuntoisempia mökkejä ja varastoja purettu pois. Tämä kiviholvikellari oli jäänyt uhmaamaan aikaa, nyt isomman pihapiirin perälle. Betonitiilikatto oli sitä suojannut viimeiset vuosikymmenet, mutta senkin elinkaari alkoi olla finaalissa. Tiilikaton alla oli vielä nähtävänä vanhaa kolmiorima - huopakattoa. Sen alla pärekatto, mutta rakenteet oli olleet jo lahoja tiilikattoa päälle tehtäessä.

Kiviholvin päällä oli paksu kerros vanhaa sahanpurua. Ihan kuivaa sellaista, ja kuin juuri sahalta tullutta. En paremmin kaivanut kuin paikka paikoin, mutta tuntuma oli, että puru on ihan kiven päällä ilman kosteuskatkoja. Sellaisia ei tietenkään tarvita, koska luonnonkivi ei nosta maakosteutta kapillaarisesti. Puru on varmasti tasannut, eli puskuroinut hyvin myös ilmankosteuden vaihteluita. Toiminut myös lämpö / kylmäeristeenä.

Kerran aikaisemmin, vuosia sitten tein suuren kiviholvikellarin katon sille pienemmälle osalle, joka oli ulkona. Suurin osa kellarista oli lattian alla. Vanhan kuninkaantien entisessä majatalossa. Silloin eristeeksi laitettiin kiviholvin päälle kevytsoraa. Varmasti hyvä materiaali sekin, ainakin eristeominaisuuksiltaan. Mutta ei puskuroi kosteustasapainoja.

Tässä kellarissa oli mielestäni hieno yksityiskohta tuo oven päällä oleva puurunkoinen peltilippa. Otin mittasuhteet ja mallin vanhasta lipasta ja tein uuden samanlaisen. Muilta osin kolmiorimakatto tuntui sopivan perinteiseltä ja kauniilta tähän vanhaan kellariin.

Tämän vuoden kattotyö olikin aika sopivalla korkeudella maasta, kun ei tarvinnut rakennella telineitä sen tähden.