Vanha sanonta kuuluu, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Puusuutarilta on myös puuttunut asiallinen kuivikekäymälä jo vuosien ajan. Nyt otin itselleni siihen tarvittavan ajan, ja vaikka joku voisi kuvitella, että tuollaisen nyt värkkää viikonlopun aikana, niin ei kuitenkaan ihan niin nopeasti.
Laitoin runkopuiden päälle alimmaiseksi tuulensuojalevyn ja siihen päälle ulkolaudan. Käymälän olisi oltava tuulensuojatiivis, että talvellakin siellä asiointi olisi siedettävää. Harjakaton alapuolelle paneloin suoran sisäkaton ja siihen päälle purua viitisentoista senttiä. Sillä voi tasata ilmankosteutta, eli sisäilma pysyy vähän kuivempana. Perustukseksi valoin betonilaatan, että käymälä ei niin paljon painuisi heti saveen. Maan kuorimisia ja sepelitäyttöjä en täällä jaksa harrastella.
Vesivessaa meille ei koskaan tule, eli tällä meidän pitäisi pärjätä yli ilmastonmuutosten, aina maailman loppuun asti. Tai ainakin oman aikamme loppuun asti.
Myöhemmin vien vielä verstaan kautta sähköt käymälään. Sitten sinne voi viedä jonkin vanhan kasettiradiomankan ja pöytävalaisimen. Talvella siellä voi nostaa lämpöä nopeasti pienellä lämpöpuhaltimella. Oven kahdella puolella on pienet pöytähyllyt käsitavaroille ja muulle. Vaimotchka saa ommella ikkunoihin röyhelöverhot, jotka tein ihan oikeasti kolme- ja neliruutuisina, ja joissa myös alatippapuut.
Takaseinällä on lehti ja kirjahyllyt lukemistoa varten. Monia vuosia sitten jo meillä suunniteltiin, että kun joskus on kunnollinen ulkohuone, niin viemme sinne Grimbergin Kansojen historia -kirjasarjan, johon taitaa kuulua 22 osaa. Sitä sarjaa pidettiin silloin vähempiarvoisena, mutta sopivana vessalukemistona. Kirjasarja on minulla vielä, mutta ehkä vielä mietin sen sinne viemistä. Mutta lukemista ja ajankulua niissä olisi pieninä annoksina aina aikojemme loppuun asti.
Tarkoitus minulla oli värjätä käymälä saman tien punamaalilla, jota viime kesästä jäi isommasta ulkorakennuksen maalaushommasta. Mutta talvella se oli päässyt jäätymään, ja maalin rakenne oli nyt erikoista muoviryyniä. Joskus meinasin joutua kinaamaan aiheesta, että byggmaxien ja puuilojen punamaali ei ole oikeaa keittomaalia. Tai itse olin tullut siihen uskoon, että nämä punamaalit on jotain muovimaaleja. Nyt uskoni siinä asiassa sai vahvistusta.
Laitoin runkopuiden päälle alimmaiseksi tuulensuojalevyn ja siihen päälle ulkolaudan. Käymälän olisi oltava tuulensuojatiivis, että talvellakin siellä asiointi olisi siedettävää. Harjakaton alapuolelle paneloin suoran sisäkaton ja siihen päälle purua viitisentoista senttiä. Sillä voi tasata ilmankosteutta, eli sisäilma pysyy vähän kuivempana. Perustukseksi valoin betonilaatan, että käymälä ei niin paljon painuisi heti saveen. Maan kuorimisia ja sepelitäyttöjä en täällä jaksa harrastella.
Vesivessaa meille ei koskaan tule, eli tällä meidän pitäisi pärjätä yli ilmastonmuutosten, aina maailman loppuun asti. Tai ainakin oman aikamme loppuun asti.
Myöhemmin vien vielä verstaan kautta sähköt käymälään. Sitten sinne voi viedä jonkin vanhan kasettiradiomankan ja pöytävalaisimen. Talvella siellä voi nostaa lämpöä nopeasti pienellä lämpöpuhaltimella. Oven kahdella puolella on pienet pöytähyllyt käsitavaroille ja muulle. Vaimotchka saa ommella ikkunoihin röyhelöverhot, jotka tein ihan oikeasti kolme- ja neliruutuisina, ja joissa myös alatippapuut.
Takaseinällä on lehti ja kirjahyllyt lukemistoa varten. Monia vuosia sitten jo meillä suunniteltiin, että kun joskus on kunnollinen ulkohuone, niin viemme sinne Grimbergin Kansojen historia -kirjasarjan, johon taitaa kuulua 22 osaa. Sitä sarjaa pidettiin silloin vähempiarvoisena, mutta sopivana vessalukemistona. Kirjasarja on minulla vielä, mutta ehkä vielä mietin sen sinne viemistä. Mutta lukemista ja ajankulua niissä olisi pieninä annoksina aina aikojemme loppuun asti.
Tarkoitus minulla oli värjätä käymälä saman tien punamaalilla, jota viime kesästä jäi isommasta ulkorakennuksen maalaushommasta. Mutta talvella se oli päässyt jäätymään, ja maalin rakenne oli nyt erikoista muoviryyniä. Joskus meinasin joutua kinaamaan aiheesta, että byggmaxien ja puuilojen punamaali ei ole oikeaa keittomaalia. Tai itse olin tullut siihen uskoon, että nämä punamaalit on jotain muovimaaleja. Nyt uskoni siinä asiassa sai vahvistusta.
Hieno huussi ! Ja talvella sitä Grimmin sarjaa ei siellä kaipaa. Hoito-ohjeita voin halutessasi antaa kokemuksen kautta (osoitteeni tiedät?). Ja nuo markettien punamullat on todella kyseenalaisia. Toki aito punamultakin ottaa nokkiinsa jäätymisestä, mutta kun sen uudelleen kuumentaa ja kunnolla sekoittaa niin pitäisi vielä jotenkin toimia. "Joka ponnistaa, sitä onnistaa" "Jos hetken vietät täällä ja aiot jotain heittää, niin muista työsi viimeisen turpeella jätökset peittää" Tuossa aforismeja joita on näkynyt pikkuloiden seinillä. Terv Urpo
VastaaPoistaKyllä mielenkiintoisimmat, joskin myös kohtuullisen alatyyliset somepäivitykset löytyi entisvanhaan miestenhuoneiden seiniltä. Siellä oli raapustettuna aforismeja, runonmittaa, sekä nuoren miehen kaipaus ja vimma.
PoistaNyt on kyllä hieno huussi.
VastaaPoistaKiitos, toimii myös hyvin! ;-)
Poista