keskiviikko 28. kesäkuuta 2023

Ruissalo muistoissani

Tekijän esittely: 


*****

Minulta pyydettiin kirjoitusta ajastamme Ruissalossa, joka julkaistiin nyt yhdistyksen kesälehdessä. Jotain olen aiheeseen liittyen aikaisemminkin tänne kirjoittanut. 



Opiskeluaikani Marjaniemessä ja työmaani Villa Carlossa on taltioitu Portfolion muotoon vanhalla filmitekniikalla ja pahvikuvat albumissa. Mutta tässä kuvat internetissä niistä huviloista:



Kuva Villa Carlosta yhdistyksen sivulla on tekemämme remonttityön jälkeen. Villa Marjaniemi on kokous ja juhlatilakäytössä.


*****




Ruissalo Muistoissani

Varhaisimmat muistoni Ruissalosta on, kun muutimme sinne syksyllä 1967. Olin silloin vasta puolitoista vuotias ja nuorempi veljeni muutaman kuukauden ikäinen. Asunnot Ruissalossa oli silloin halpoja vuokra-asuntoja työläisperheille. Vaikka kuitenkin samoja rakennuksia, jotka sata vuotta aikaisemmin oli olleet porvarien kesähuviloita. Omat muistoni tuolta ajalta on vain yksittäisiä muistikuvia, jotka on piirtyneet mieleeni. 

Asuimme ensimmäisen talven pienessä punaisessa torpassa, joka on Villa Solhemin rakennuksia ja huvilasta ylöspäin. Äitini on elämästämme tuona aikana kertonut, ja elimme vain omissa oloissamme. Isäni kävi töissä telakalla ja matka Aurajokisuuhun oli aika pitkä, polkupyörällä tai kävellen. Villa Solhemissa oli toinenkin päärakennus, joka on myöhemmin tuhoutunut tulipalossa. Huvilat oli jaettu pieniin huoneen tai parin asuntoihin, joissa asui saman tuloluokan perheitä. Yhden perheen äitini muistaa, jossa mies oli ammatiltaan poliisi. 

Ensimmäinen talvemme Ruissalossa on ollut kylmä pakkastalvi ja pieni punainen torppa liian kylmä asuttavaksi. Lämpöä pidettiin puuhellaa lämmittämällä. Koska minä ja veljeni olimme pieniä, saimme paremman asunnon Wärkin torpasta lähempää meren rantaa. Wärkin torpan yläkerran ikkunasta äitini on kertonut katselleensa ja ihmetelleensä suurien Ruotsinlaivojen liikennettä. 

Muistan joitakin aamuisia kävelyretkiämme Rantapromenadilla. Oli vielä talvi ja pakkanen, ehkä kuitenkin toinen talvemme Ruissalossa. Yhden vesilätäkön pohjalla oli papukaijapihdit, mutta lätäkkö oli jäässä. Vielä toisenakin päivänä näimme samat pihdit, mutta emme niitä sieltä saaneet. Ne oli pudonneet työmatkalla joltain työmieheltä haalarin taskusta. 

Vapaa-aikana isäni rakensi pientä venettä puuvajassa Villa Solhemin pihapiirissä. Muistan, että olin kiinnostunut aiheesta ja kävin usein sitä tekemistä katsomassa. Vene oli vanerinen ja katettu, mutta siinä oli jonkinlainen sisäperämoottori. Mieleeni jäi myös kaksi merimatkaa sillä veneellä Ruissalon ja Hirvensalon välisellä merialueella. Ensimmäisellä kerralla bensa loppui kesken ajon ja ohikulkeva veneilijä veti meidät rantaan. Toinen merimatkamme oli aika tuulisella säällä. 

Kun asuimme Wärkin torpassa, seinän taakse yhden huoneen asuntoon muutti enoni meidän naapuriksi. Hänen oli joskus tarkoitus katsoa minun perääni, koska meri jostain syystä kiinnosti minua kovasti. Olisin usein halunnut kävellä yksin rantaan sitä katsomaan. Kerran olin päässyt salaa lähtemään Rantapromenadille, ja vanhempani hätääntyivät, koska olin hävinnyt. Mutta löysivät minut kuitenkin rantapenkalta katselemassa merelle. Tuosta kerrasta minulle varmaankin jäi muistikuva, joka on tullut uniini vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Vähän pelottava musta vesi tuntui vetävän minua puoleensa. 

Muutimme Ruissalosta pois keväällä 1969 sisämaahan päin. Kävimme vielä joskus viettämässä rantapäivää Kansanpuiston uimarannalla. Vanhemmat joivat kahvit ja me lapset saimme jäätelöt Villa Promenaden kahvilassa. Mutterin mallinen vanha kioski jäi myös mieleeni, ja muistaisin sen olleen toiminnassa vielä silloin 1970 -luvun alussa. 

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin muutin takaisin Turkuun, syntymäkaupunkiini oman perheeni kanssa. Tutustuin Ruissaloon ja kävelimme samoja polkuja, kuin itse silloin ennen. Opiskelin myös uuden ammatin vanhojen talojen korjausrakentajana 2000 -luvun alussa. Yhden vuoden siitä ajasta vietin Ruissalon Marjaniemessä, Rettigin huvilan remonttityömaalla. Sieltä siirryin palkkatyöhön seuraavaksi kahdeksi vuodeksi Ruissalon Villa Carlon kunnostus ja entisöinti työhön remonttikirvesmiehenä. Vielä lopulta yli viisikymmentä vuotta myöhemmin sain mahdollisuuden tutustua Villa Solhemin huvilaan ja pieneen punaiseen torppaan. Sekä Wärkin torppaan ja kunnostamaan niitä samoja huoneita, joissa itse kerran asuimme ja otin omia ensi askeleitani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti