maanantai 16. tammikuuta 2017

Matkakuvia

Tein pienen kulttuurimatkan vuodenvaihteessa itärajan tuolle puolen Petroskoihin. Se oli minulle ensimmäinen matka Venäjälle ja oli siinä pientä jännitystä ilmassa, kun tein matkan omalla autolla. Matka oli samalla kuin aikamatka, yksi tunti tulevaisuuteen ja samalla muutama vuosikymmen menneisyyteen. Tunti tulevaisuuteen siksi, että vuosi vaihtui siellä tuntia ennen, kuin meillä täällä Suomessa. Mutta kaupunkikulttuuri kadulta katseltuna oli kuin meillä joskus ennen. Pieniä erikoisputiikkeja, joita joskus sanottiin kai lyhyttavaraliikkeiksi. Kauppaliikkeitä, joissa oli vain liha- ja leipätiski. Hedelmäkioskeja kadunvarressa, tai kalakauppiaita ulkosalla. Sekatavaraliikkeitä, tai erikoisliikkeitä, joissa kaksi tai useampi myyjää omien pöytiensä takana, mutta ei yhtään asiakasta enää illansuussa. Mutta kauppa kannattaa kuitenkin. Se on pientä kapitalismia. 



Heti alussa kävelymatka suuntautui sattumalta rakennustyömaalle, johon olisin itsekin mieluusti jäänyt puuhastelemaan ja oppia ottamaan. Karjalan miehet siinä rakensivat Tsasounaa, jo toista samalle tontille. Karjalaista rakennuskulttuuria ja arkkitehtuuria parhaimmillaan.










Hirret on varattu ja kehikko pystytetty jo kertaalleen jossain muualla Ei kuitenkaan mitään bulkkitavaraa, vaan oikeaa käsityötä. Hetken mietin, että mikä osa on tuo alimman kuvan hirsi, mutta se on katon harjalle paanujen päälle.





Hotelli Pohjola ja katunäkymää siitä vastapäätä kauniissa valaistuksessa ja sopivan kirkkaana pakkasiltana.





Joulutori Kirovin torilla ja Musiikkiteatteri siinä laidalla iltavalaistuksessa ja päivänvalossa. Siellä kävimme kahtena peräkkäisenä päivänä nauttimassa korkeakulttuurisesta näyttämötaiteesta.







Ensimmäisenä iltana kävimme katsomassa Straussin Lepakko -operetin, ja heti seuraavana päivänä oli esityksenä jouluinen Tsaikovskin Pähkinänsärkijä. Musiikkitetteri rakennus on rakennettu vuonna 1955, vaikka mielestäni tuo arkkitehtuurinen tyyli muistuttaa enemmän jotain romantiikan aikaa, tai sinnepäin.








Asuinkerrostalojen Petroskoi onkin selkeästi Neuvostoliiton reaalisosialismin aikakautta, vaikka ei se niin kovasti poikkea meidän kotoisista kerrostalolähiöistä. Hitaasti sielläkin etenee korjausrakentaminen ja saneeraaminen, mutta harvassa on ne talot, jossa koko talo olisi kerralla kunnostettu. Jokainen asukas voi vaihtaa ja vaihdattaa ikkunoita ja ovia omiin asuntoihinsa. Jukisivut onkin kuvaannollisesti sanottuna aika värikkäitä, kun vierekkäisissä huoneustoissa on rinnakkain vanhaa haristunutta puupuite -ikkunaa ja uutta valkoista alumiinipokaa. Tai parvekkeiden kattamisessa ja lasituksissa on mielikuvitus ja vanhan kierrättäminen aika yksilöllistä ja persoonallista.








Petroskoi on Turkua suurempi kaupunki asukasluvultaan.  Myös vanhoja puutaloja on aika paljon, mutta niiden korjaamisessa meikäläinen rakennusperinteen henki ei näy. Kunnostettava talo saa usein pintaansa lasivillaa ja peltiverhoilun. Ikkunat vaihdetaan, jos kyseisen huoneiston asukas ne haluaa ja maksaa.    






Sitten on vielä vanhaa karjalaista rakennuskantaa, joista pakkasella nousi savu jostain piipusta. Eli talossa asutaan vielä. Kylkeen rakennettu uudempi kivitalo on sekin meidän rakennusperinteen mittapuulla jo vanha.

Joskus olen kuullut, että lähelle voi olla pitkä matka. Täytyy matkustaa kauas, että näkee paremmin lähelle. Tai se, että matkailu avartaa maailmankuvaa. Minulla matkailu ehkä supistaa omaa maailmankuvaa ja elämänpiiriä. Sitä huomaa paremmin ja muistaa, kuinka hyvä on olla kotona omassa mökissä.





Kirkonpolttajia on kuulemma myös Petroskoissa. Tämän pienen ortodoksikirkon paikalla oli ollut vanhempi kirkko, joka oli tuhopoltettu. Mutta uusi rakennettiin sielläkin talkoovoimin.
Vanhat valurautaiset ristit hautausmaalla on maalattu iloisen värisiksi.






Vanha juutalainen hautausmaa on jäänyt osittain rakennemuutoksen, eli kauppakeskuksen jalkoihin. Se on sittemmin, tai neuvostoajan jälkeen kunnostettu ja aidattu uudelleen.






Otto Wille Kuusisen muistomerkki katselee ÄänisellePetroskoin kaupunki oli jo jatkosodassa saanut suomalaisen nimen Äänislinna.






Uaz maasturit tuli itselle tutuiksi jo armeijassa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ne oli jo silloin vanhaa tekniikkaa, mutta huonoissa olosuhteissa varmoja kulkupelejä. Täällä niitä oli autokaupan pihalla uusia vanhan mallisia pitkät rivit. Myös samanmerkkinen kaupunkimaasturi uudella tekniikalla ja muotoilulla. 





Myös oikean karhun mallinen puukarhu patsastelee kaupungilla lähellä Pohjola hotellia. Tämän tekijä onkin jo ammattilainen ja kuvanveistäjä. Ei mikään sunnuntaisahuri.

Paljon nähtävää ja koettavaa jäi seuraavallekin matkalle. Varmasti kesä näyttäisi paremmat kasvonsa myös Petroskoista.


perjantai 23. joulukuuta 2016

Joululimpun tuoksua

Joululimpun tekotarpeet, oman maun mukaan:

50 grammaa hiivaa liuotetaan 3 desilitraan kädenlämpöistä piimää.

Lisätään teelusikallinen tai pari suolaa, puoli desiä siirappia, pari keitettyä ja hienonnettua perunaa, sekä teelusikallinen kuminaa.

Pari desiä hiivaleipävehnäjauhoja, yksi desi maltaita ja neljä desiä ruisjauhoja.

Viimeiseksi 50 grammaa voisulaa ja vaivataan taikina.

Kohottelujen jälkeen paistetaan 175 asteessa noin 50 minuuttia.






Oikein mukavaa, leppoisaa, rauhallista ja wanhan ajan kiireetöntä joulua kaikille!! 

tv, Puusuutari




torstai 1. joulukuuta 2016

Terassityökauden päätös

Omilla työmaillani terassikausi alkoi tänä vuonna keväällä Turussa, kun talven viimeiset räntäsateet vielä hiutaloi niskaan. Nyt terassityökausi päättyi Kaarinassa, jossa tein kaksi samanlaista terassia talon eri puolille.






Esteettinen suunnittelutyö on työnantajien omaa käsialaa, mutta rakennesuunnittelu ja toteutus on omaani. Kun terassi on niinsanotusti katon päällä kelluva, tai makaava, täytyy siinä miettiä, että se on kaikilta osiltaan riittävän vahva ja turvallinen.





Pitkä etukaide on se, jonka tukevuus on erittäin tärkeä. Kun pystytolpat alkavat katon päältä, on tolppien yläpään jäykistäminen ilman vinotukia tms. vähän hankalaa. Mutta tuo kaidekäsipuu, eli ylävaakapuu pitää silloin olla yhtenäinen kulmatolppien välillä ja riittävän vahva ja tukeva. Näissäkin terasseissa kaidepuu menee keskitolppien läpi ehjänä.