lauantai 17. syyskuuta 2016

Biedermeier keinutuoli

Nyt tekee mieleni esitellä vanhaa keinutuolia, jonka löysin pari vuotta sitten kirpputorilta Turussa lähes ilmaiseksi. Tuoli on tyyliltään Biedermeier, ja sen mukaan liki parisataa vuotta vanha. Tuolin runko on jykevää koivua ja hyvässä kunnossa. Alkuperäinen maali oli musta, mutta halusin sen vaihtaa vähän pirteämmäksi, mutta sopivan vanhanaikaiseksi. 



Tuolin istuin oli vielä alkuperäinen, mutta pohjakangas ja satulahihnat lahonneet, sekä täytteet painuneet. Päällimmäinen kangas oli kyllä hiljattain siihen laitettu. Nykyinen istuinkangas on myös kirpputorilta ostamani tilkku, ehkä parinkymmenen vuoden takaa. Nyt sillekin tuli käyttöä.
Keinutuolin jalkalaudassa oli kaksikin keinonahan tapaista pehmustetta päällekkäin, mutta myös puupinnassa sellaista kulumista, että ne keinonahat, tai kankaat on myöhemmin siihen tyyliteltyjä.

Keinutuolin vein entisöitäväksi nyt Katjalle Tmi Muraaliin. Lopputulos on mielestäni hieno.




Keinutuoli on ollut omassa, vähän talonpoikaisessa ja vähän nykyaikaisessa tuvassani, hellan vieressä ja lähellä oven suuta, kuin vierastuolin paikalla. Mutta nyt se on vähän turhankin hieno sille paikalle. Täytynee suojata keinutuolimatolla


perjantai 9. syyskuuta 2016

Väärin korjattu

Tuo on tietysti vähän vahvasti sanottu, mutta minun ja monen muunkin mielestä hirren korjaaminen ja sen korvaaminen uretaanivaahdolla on väärin. Täällä työ oli tehty -80 -luvulla, joten sen aikaisten remontointitapojen mukaan se ei ollut väärin, vaan uusinta uutta. Ei siis voida kovasti syyttää työn tekijöitä tai teettäjiä. Nyt vauriot oli nähtävissä jo päällepäin, vaikka ei korjauksissa vieläkään ollut mitään väärää kuntokartoittajan mielestä. Kuitenkin muurahaiset juoksi pitkin kivijalkaa ja pitivät pesäänsä lahonneessa ja kosteassa alahirressä.   





Nurkassa oikealle oli vanhaa vauriota ja kuivalahoa pienen matkaa, johon silloin ei oltu kajottu. Tai se oli syntynyt edellisen remontin jälkeen. Vasemman puolen seinusta oli ollut alahirsien osalta auki siinä remontissa. Vanhan lahonneen alahirren ja lattiatäytteen väliin oli ruiskutettu uretaanivaahtoa. Myös ulkovuorilautojen saumat oli liimattu kiinni silikonilla. Maalikin on jotain lateksin tapaista, joten kosteus oli siellä hyvin muhinut ja pehmentänyt alahirret, jotka olivat märkiä nytkin. Vesi tirisi pehmeästä puusta pois, kun sorkkaraudalla sitä puristi kivijaan ja puun välistä.





        
Niin olen ymmärtänyt, että vesi läpäisee esim. maalikerroksen kaasuna, eli höyrynä pienemmistä huokosista, kuin sitten tiivistyneenä nesteeksi. Nyt sen nestemäisen veden poisvaluminen oli estetty ja varmistettu vielä sillä, että kivijalan ja alatippapuun välinen sauma oli liimattu kiinni silikonimassalla. Normaali kosteus ei päässyt haihtumaan sisälle lattiatäytteisiin, josta se olisi tehokkaasti myös haihtunut, koska hirren takana oli uretaanivaahto. Mutta ei myöskään ulos, muovimaalin ja silikonisaumojen ansiosta.  





**********

Pari päivitystä vanhempiin teksteihin: