sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syysaamuna saunakamarilla

Puusuutarin pihanperän vanha sauna sai nyt pukuhuoneen eli saunakamarin. Vähän yli vuoden on tämä sauna meillä nyt ollut viikottaisessa käytössä. Haluaa sitten vaalia perinnettä tai ei, mutta lauantai tuntuu olevan ainoa oikea saunapäivä. Eikä tässä vuoden aikana ole jäänyt kuin kaksi lauantaita väliin ja nekin viime kevättalvella. Silloin tuulen kinostama lumi saartoi saunan ja kovetti kinoksen, jolloin sinne ei saanut vietyä pesuvettä maitokärryillä. Jäimme suosiolla odottamaan auringon lämmittävän ja sulattavan kinokset.
On saunaa kuitenkin lämmitetty muinakin viikonpäivinä, kun saunavieraita on käynyt.





Saunakamari on hieman vajaa neljä neliötä lattiapinnaltaa ja korkeutta 235cm. Ikkunan tein vanhan mallin mukaisesti kuusiruutuisena ja yhtenä pokana. Saunakamaria tässä ei aikaisemmin ollut, eikä myöskään ikkunaa. Oli vain iso eteinen, jossa maanvarainen lautalattia.



Sopivan kokoinen, pieni ja nätti peiliovi saunakamariin löyti Wanhan Wallankumouksesta. Karmi siitäkin puuttui, mutta niitä on kohtuullisen helppo tehdä. Saunaeteinen on vielä riittävän iso, eli noin kolme neliötä lattiapinnaltaan ja avoin vesikattoon asti.





Saunakamarin seiniin käytin vanhaa harmaantunutta lautaa, joka on saunarakennuksen vanhaa ulkovuorilautaa. Käänsin laudat nyt vain nurin päin ja näidenkin lautojen elinkaari rakentamisessa sai lisäaikaa. Sopii väriltään nyt hirsiseinän kanssa yhteen.




Saunakamarin eristyksenä käytin sahanpurua, jota kenttäsahauksesta tulee runsaasti. Lattiassa purua on parikymmentä senttiä, seinissä noin viisitoista ja yläpohjassa loput mitä jäi, eli reilusti kolmekymmentä senttiä. Tämän lämpimänä pitäminen pienellä sähköpatterilla olisi kohtuullisen edullista, mutta kaiketi turhaa. Saunapäivänä sitä voisi talvella vähän aikaa lämmittää ennen saunomista. Saunalla ei nyt ole sähköä, mutta jatkojohdolla sitä saa kauempakin.



Yhtenä ajatuksena olisi vielä kaivaa saunalle oma rengaskaivo ja siitä vesiputki saunaan sisälle. Saunassa voisi olla seinällä käsikäyttöinen pumppu, josta pumppaamalla vesi imetään suoraan kaivosta saaviin tai ämpäriin. Kaivinkonetta en haluaisi enää ottaa tontille möyryämään, vaan kaivon voisi kaivaa lapiolla perinteisesti. Lapiolla kaivettaessa kaivaja on renkaiden sisäpuolella ja kaivaa maata pois kaivon pohjalta. Renkaat laskeutuvat sitä mukaa kun kaivo syvenee ja renkaita lisätään samaan tahtiin. Näin ainakin maan tiiveys kaivon ulkopuolella säilyy.
Vesipumpun imuputkesta voisi jättää pohjaventtiilin pois, jolloin vesiputki tyhjenee aina vedestä käytön jälkeen, eikä siten jäädy talvella pakkasella. Tai sitten vesiputkeen voi laittaa lämmityskaapelin pakkasvahdiksi.

Rengaskaivon kaivaminen lapiolla voisi sopia rakennusperinteen teemapäivän ja talkoiden aiheeksikin?

maanantai 23. syyskuuta 2013

Itsetutkiskelua

Kesä on ollut pitkä ja lämmin. Sen vielä jatkuessa lempeänä syksynä, voi jo hieman huokaista helpottuneena, että tämänkin vuoden työmaat on tullut hoidettua. Ainakin ne mihin olen lupautunut ja enempäänkin minua pyydettiin, kuin mihin ehdin mukaan lähtemään. Mutta työtä riittää vielä.

Töiden aikatauluttaminen on sikäli hankalaa, että siinä voi vain arvailla ja toivoa lähitulevaisuuden olevan lähimenneisyyden kaltainen. Työ on vain tekemistä, eikä siinä tule enää suurempia muuttuvia tekijöitä mihinkään aikaisemmin tehtyyn. Kunhan vain saa elää ja olla terveenä, niin aikataulut töiden puolesta pitävät. Mutta ennustaminenhan on aina vähän hankalaa. Varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Mutta tuleeko se pysähtyminen tai lähtö täältä sitten huomenna tai kolmenkymmenen vuoden päästä, niin kesken nämä yhden ihmisen tekemiset jäävät kuitenkin. Eikä mikään ole niin katoavaa kuin jälkimaine. Tulevaisuudessa ei tarvita edes kirjarovioita, koska sähköinen tiedonsiirto huolehtii kirjoitetun sanan häviämisestä ihan itse keskipitkällä aikavälillä ja varmasti.

Itse kuitenkin luomme merkityksen omille tekemisillemme ja se kantaa lopulta lisäarvoa yhteiseksi hyväksi.

Näitäkin ajatuksia tuli mieleeni kuluneena viikonloppuna kun luin yhden antiikin filosofian klassikon, Marcus Aureliuksen kirjan "Itselleni", josta mm. sain hyvän lukuvinkin loppukesän työmaallani. M.A. oli Rooman keisari vuosina 161-180 ja hänen itselleen kirjoittamiensa päiväkirjamerkintöjen aikaisempi suomennos on nimeltään "Itsetutukiskelua". M.A. oli stoalaisen siveysopin omaksunut lempeä ja velvollisuudentuntoinen hallitsija.

Stoalaisen filosofian ajatukset ovat itselleni tuttuja muualtakin kirjallisuudesta laajalti, ja nostaisin niistä päällimmäiseksi Mika Waltarin koko historiallisten romaanien suurtuotannon. Hänen romaaniensa päähenkilöissä on varmasti paljon mukana kirjoittajaa itseään ja heidän vilpitön pyrkimyksensä hyvään sekä totuudellisuuden leppymätön tavoittelu. Tarinoiden päähenkilöillä elämäntaival polveilee maailmanhistorian ristiaallokon, vetten ääretönten vieremällä.

Marcus Aureliuksen kirjallisia merkintöjä lukiessani tuli mieleeni myös runomalliin kirjoitettu elämänohje Desiderata, jonka vuosia sitten kirjoitin jälkikasvuilleni korttiin Prometheus- leiriltä valmistumisen muistoksi. Runon on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Max Ehrmann tiettävästi 1920- luvulla.



 



Desiderata

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.

Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.

Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.

Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä.
Älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaikkien arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho - tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä
ja yksinäisyydessä.

Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.

Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma.

- Max Ehrmann -


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vuoden paras vintageblogi äänestys

Äänioikeuttaan kannattaa käyttää ja äänestäminen kannattaa aina. Nyt voi äänestämällä vaikuttaa siihen, kenen blogi valitaan vuoden paras vintageblogi äänestyksessä voittajaksi.

Oma valintani on  Vihreä Kamari

Varmasti muutkin kilpailun vaihtoehdot on hyviä, mutta itse olen sen verran tutustunut vihreän kamarin puuhakkaisiin asukkaisiin, että haluan nostaa heille hattua.

Vaikka vihreä kamari on heille vapaa-ajanviettopaikka ja pääasiassa harrastus, niin työ jota he ovat siellä jo nyt tehneet, on kulttuuriteko rakennusperinteen asiassa ja sen säilyttämisessä. Seikat, joita heidän tekemisessään haluan korostaa, on perusteellisuus, periaatteellisuus, asioihin perehtyminen sekä käden taidot.
Äänestämään ehtii 18.10 asti kuluvaa vuotta.

http://www.gloria.fi/artikkeli/osallistu/gloria_blog_awards/paras_vintageblogi