perjantai 15. marraskuuta 2013

Aamutuimasta iltahämärään

Vuoden vähentyessä ja päivien pimentyessä huomaan, että on vierähtänyt tovi jos toinenkin siitä, kun olen viimeksi tänne jotain ajatuksistani kirjoitellut.
Puusuutarin mökissä aika kuluu verkkaiseen tahtiin. Toisina iltoina voi kuulla sateen ropinaa, kun vesi jatkaa valumistaan räystäskourusta syöksytorveen. Toisina iltoina tuuli pitää pientä puhuriaan savupiipun hatussa, talon räystäissä ja ulkonurkissa. Onneksi ei kuitenkaan sisänurkissa.
Sisällä mökissä tunnelmaa riittää. Vanha Junghans raksuttaa kuluvaa aikaa tuvan seinällä saksalaisella tarkkuudella. Muurihella antaa nopeaa lämpöään aamutuimaan tai työpäivän päätteeksi. Perjantai-illan kunniaksi lämmitin leivinuunin, josta saa hyvää peruslämpöä näin leutona talviaikana koko viikoksi. Puut leivinuuniin latasin edellisenä iltana, vähän vielä kuivumaan mutta pääasiassa lämpiämään. Näin niiden syttyminen on helpompaa ja palamisesta vapautuva energia tulee parhaiten käytettyä muurin lämmittämiseen. 

Tämän vuoden viimeisimpänä työmaana olen korjannut vanhassa talossa lattioita. Vastaan tulee kokemusmielessä aina jotain vanhaa ja jotain uutta. 
Talo on ollut alkujaan vaatimaton paritupa ja vanhimmalta osaltaa varmasti 1800 -luvun loppupuolelta. Kukoistavimman kautensa se lienee kokenut sotien jälkeen, mutta viimeiset vuosikymmenet ollut asumatta. Tai ollut ilman ihmisasukkaita, sillä talon alla on asustellut mäyrä tai useampi.
Tämä eläin oli itselleni uusi tuttavuus ja tutustuinkin siihen vain netissä. Mäyrää ei enää näkynyt ja sen lähtöön on saattanut olla syynä lähimetsän brutaali päätehakkuu.

Lueskelin jostain metsästäjien keskustelupalstalta, että mäyrä saattaa asustaa metsänreunan autioituneen mökin lattioiden alla useita vuosikymmeniä ja useiden sukupolvien ajan. Mäyrän kaivama luolasto talon alla voi olla useita kymmeniä, jopa yli satametriä pitkä. Luolaston sisäänkäynti voi olla etäällä talon seinustoilta metsän suojassa.
Mäyrä on mestari kaivamaan ja sen pesäkolo voi olla savupiipun ja leivinuunin perusmuurin, eli kivikasan alla. Näitä perustuskivien alta kaivettuja tunneleita seurailin ja täytin lapiolla maata niihin heitellen ja kengällä piukkaan tallaten.

Mäyrä nukkuu pesäkolossaan jonkinlaista talviunta ja kevään koittaessa siivoaa vanhat kuivikkeet sieltä pois. Syksyllä se taas vie pesäänsä uutta kuiviketta. Tätä kuiviketta, eli pellonpientareen ruohoa oli talon lattioiden alla yhtä paljon, kuin lattioissa oli sammalta ja turvetta täytteenä.    



Purkutyötä tehdessäni juteltiin radiossa työpaikan sisäilmaongelmista. Joskus se on vain ammatinvalintakysymys.


               
Turpeet, sammaleet, purut, pehkut ja pesäkuivikkeet vain lumilapiolla kottikärryihin ja pihanperälle, mistä ne lienee aikanaan haettukin.


                                   
Talon alla ei ollut tuuletusta enää ollenkaan, koska koko ryömintätila oli lattiatäytettä ja mäyrän pesäkolojen kuiviketta täynnä. Kosteutta oli hyvin vähän paikka paikoin ja sillä kosteudella tämä lattiasienien lajiin kuuluva veijari on elänyt.



Kiviharkot on olleet pois paikaltaan hirsiseinän alta jo viime remontin aikaan heti sotien jälkeen. Silloin siihenkin oli valettu betonisokkeli, joka oli nyt pahasti rapistunut. Poistin murentuvan betonin ja tein tilalle uuden sokkelivalun. 

             

Kuvat ei ole lavastettuja, vaan siisteys työmaalla tuo selkeyttä ajatteluun ja joutuisuutta tekemiseen. Muurauspalju kulkee helposti mukana ja siihen voi heittää jokaisen sahaamisen jälkeen ylimääräisen puupalikan.




9 kommenttia:

  1. Moikka, saako kysyä, miten pohjan vanhat vaaka tukihirret tai puut, vaikuttavatko talon kantavuuteen? Eli siis jos avaa lattian ja löytyy huonoa vaaka puuta niin onko talo silloin ns.purkukuntoinen? Miten korjataan tilanne?

    VastaaPoista
  2. Moi vaan! Ne tukipuut on lattiakannatinhirsiä ja vaikuttavat lähinnä lattioiden kantavuuteen. Seinähirsien ja kivijalan kunto vaikuttaa talon muuhun kantavuuteen.

    Tässäkin talossa oli varmaan puolet lattiakannatinhirsistä siinä kunnossa, että ne sai lapioida purujen ja pehkun mukana kottikärryyn. Kuitenkin nyt on seinien alimpia hirsiä vaihdettu ja korjattu sekä uudet lattiat tehty.

    Periaate on se, että vaihdetaan korjauskelvottomat rakenneosat uusiin. Kaikkea kuivalahoa ei ole pakko vaihtaa. Jos vanhassa kannatinhirressä on pintalahoa, joka ei enää pääse jatkumaan, voi sitä vahvistaa ja lisätolpittaa. Eli lyhentää sen tarvitseman kannatuksen jänneväliä.
    Lahoamisen edellyttämät olosuhteet pitää saada poistettua, kuten lattian ryömintätilan riittävän tuuletuksen varmistaminen, sekä pintavesien juoksun ohjaaminen talosta poispäin.

    Tämäkin talo olisi ollut monessa muussa tilanteessa ns. purkukuntoinen, mutta kuitenkin tässä tapauksessa korjauskelpoinen. Kaiken pystyy kunnostamaan, tai tekemään lopulta pala palalta uusiksi. Kysymys on lopulta työnantan tai talon omistajan resursseista.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon, kattavasta vastauksesta.

    VastaaPoista
  4. Olen mielenkiinnolla lueskellut blogiasi ja saanut täältä jo paljon ideoita, tietoa ja ennen kaikkea uskoa siihen, että meidänkin murjusta tulee vielä ihan hyvä. Pistin pystyyn blogin taloa esittelemään, se nyt on ihan alkukannattimillaan vasta, mutta itse talossa käydään seuraavaksi muun muassa keittiön lattioiden kimppuun. Kiitos uskomattoman hyödyllisestä blogista sinulle!

    Vaahteramäen emäntä Nurkalla vaahtera -blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina mukava saada tietää, että näistä jutuista on muillekin hyötyä.
      Toivotan tekemisen iloa lattiaremonttinne pariin!

      Poista
  5. Paljon kattavaa ja arvokasta tekstiä, joita kuvat tukee.. Passaako kysellä enempi jos omassa tulevassa projektissa (hamassa tulevaisuudessa) tulee pulmakohtia eteen? Ymmärrän myös jos tuntuu että lähtee leipää pöydästä..

    VastaaPoista
  6. Kyllä sopii kysellä ja neuvon sen minkä osaan. Ei nämä hommat ole niin salaisia, etteikö sitä tietoa voisi jakaa, mistä itse on päässyt vähän jyvälle. Pääasia on kuitenkin tämä rakennusperinteen asia. Eli, että kaikenlaiset vanhat talot ja rakennukset saisivat lisävuosia ja elinkaarta sinne tuleville sukupolville.

    Eikä tämä tiedon jakaminen ole ainakaan omaa leipää kaventanut. Ehkä päinvastoin?

    VastaaPoista